Latgallialaisen rockin lyhyt historia

Kun ajaa Virosta itäistä reittiä Latviaan, ensimmäinen vastaan tuleva kaupunki on Aluksne. Jos jatkaa Venäjän rajan pinnassa vielä etelään, seuraavina tulevat Balvi, Ludza, Dagda ja Kraslava, kunnes saavutaan Daugavpilsiin. Täällä ollaan 400 kilometriä itään Riiasta, syvimmässä Latgalliassa, yhdellä EU:n köyhimmistä alueista. Kaupunkien välissä maisemat ovat sankkaa metsää, harmaita töllejä, kirkkoja ja pieniä järviä. Mieleen tulee kuva vanhasta mummosta muistelemassa poikaa, joka on kauan sitten muuttanut suureen kaupunkiin.

 

Latgallia tunnetaan kansanlaulujen ja tanssien maana. Heti Balvin jälkeen autoilija ohittaa Upīten kylän, jossa järjestetään joka syyskuu suuri musiikkitapahtuma Upītes Uobeļduorzs. Daigavpilsissä on vuosittain festivaali nimeltä Muzykys Skrytuļs. Ylläolevan laulun nimeltä Babeņa on tuottanut folkloristi Ansis Ataols Bērziņš, joka johtaa päätöinään ”Maskačkas spēlmaņi” –nimistä kansanmusiikkiyhtyettä. Itse asiassa ahkera selailu tuo YouTubesta esiin yllättävän paljon Latgale-aiheista musiikkia. Ensi silmäyksellä suurin osa niistä näyttäisi toistavan kuvaa Latgalliasta syksyisten jokien ja peltojen maana, kuten Latgallian Kari Tapion, Juris Ostrovskin laulussa Daugaveņa. Videossa Jurisin taustalla näyttää olevan sama Latvian kansallismaisemaan kuuluva Daugavan mutka, joka oli ennen muistaakseni vanhassa 20 latin setelissä.

 

Itse asiassa Latgallian historia poikkeaa aika lailla muun Latvian vaiheista. Latgallialaiset ovat enimmäkseen katolisia, kun muu Latvia on luterilainen. Vasta sata vuotta sitten, Venäjän vallankumousvuonna, Rezeknessä kokoontunut latgallialaisten kongressi, äänesti liittyykö Latgallia Venäjään vai Latviaan. Latvia voitto ylivoimaisesti, mutta sen hintana oli lupaus, jonka mukaan latgalliasta tulisi Latvian toinen virallinen kieli. 1930-luvun puolivälissä, kun poliittinen ilmapiiri muutenkin muuttui, latgallian kieli menetti kuitenkin erikoisasemansa. Sata vuotta sitten latgallian puhujia arvioidaan olleen puoli miljoonaa.

Tänään heitä on enää runsaat sata tuhatta. Latgallian suurin kaupunki Daugavpils on täysin venäläistynyt, latgalliaa puhutaan lähinnä Rezeknessä ja maaseudulla. Ulkomaalaisen korviin se ei paljon poikkea latviasta, eikä matkailija yleensä törmää missään latgallinkieliseen tekstiin. Latgallia on kuitenkin oma kielensä, jossakin latvian ja liettuan välimailla. Kirjoitetusta tekstistä sen tunnistaa helpoimmin siitä, että kirjaimistoon kuuluu latvian kielestä puuttuva y-kirjain. Näytteen latgallialaisesta tekstistä löytää vaikkapa Borowa MC-nimisen räppärin videolta I kod līsmeņa suok dzist. Älkää kysykö minulta mitä se tarkoittaa, mutta videon avulla voi helposti opetella latgalliaa karaokena.

 

Borowa MC ja muut räppärit todistavat, että latgallian käyttö ei rajoitu kansanlauluihin ja humppamusiikkiin. Se on elävä kieli. Pienellä etsimisellä internetistä löytyy jopa sivusto, jolla esitetään kaksikymmentä suosituinta latgallian kielellä laulavaa artistia (grupas kuras dzied latgalu valoda). Sivuilta ilmenee, että suuri osa latgallialaisista muusikoista edustaa edelleen folkin eri muotoja, folk-rockia, ”post-folkia” ja niin edespäin, mutta uusia suuntauksia löytyy hiphopiin saakka. Yksi ensimmäisistä latgallian kielellä laulaneista rock-yhtyeistä oli näyttelijä Krtistaps Rasimsin toistakymmentä vuotta sitten perustama varsin korkeatasoinen Bez PVN, joka toimii edelleen. Latgallian ”Bobs Dilans” on Vincents Kūkojs.

Oma suosikkini listalla on Preiļistä kotoisin oleva folk metal-yhtye Green Novice. Preiļi on seitsemän tuhannen asukkaan pikkukaupunki Daugavpilsin ja Rezeknen välillä, mutta nelimiehinen yhtye on sieltä käsin esiintynyt festivaaleilla Latviassa, Liettuassa ja Ukrainassa sekä tehnyt useita levyjä. Näytteeksi olen YouTubesta valinnut heidän esityksensä Vylkataks (Ihmissusi), joka on taltioitu Kilmin Zaibun festivaaleilta Liettuasta. Huomatkaa, että yhtyeen esityksissä liehuu komeasti Latgallian oma lippu, jossa on keskellä maakunnan vaakuna.

 

 

Kaikesta lippujen heiluttamisesta huolimatta ei tarvitse pelätä, että Latgallia pyrkisi seuraamaan Katalonian esimerkkiä. Sen estää sekin, että maakunnan asukkaista on nykyisin puolet venäjänkielisiä. Mutta internetin myötä on näköjään syntynyt oikea latgallialaisen kulttuurin renessanssi. Tästa todistaa sekin, että Latvian radio käynnisti pari kuukautta sitten verkossa uuden latgallian kielisen musiikin kanavan. Ne jotka eivät vielä ole saaneet tarpeekseen, voivat siirtyä osoitteeseen http://latgaliesi.pieci.lv

 

Vastaa