Latvialaiset cowboyt Bauskan linnassa

Muutama vuosi sitten osuin Bauskan linnan puistossa Latviassa amerikkalaishenkiseen musiikkitapahtumaan. Sekä yleisö että esiintyjät olivat pukeutuneet farkkuihin, ruutupaitoihin, saappaisiin ja stetsoneihin. Naisilla oli hameet. Laulun taustalla vinkui pedal steel –kitara, joka toi mieleen Hank Williamsin ja muut country-musiikin klassikot. Mutta ohjelmisto oli minulle täysin uutta, laulut latvian kielellä. Nyt ymmärsin, miltä tuntuu, kun argentiinalainen tulee Seinäjoen tangomarkkinoille.

Lavalla oli yhtye nimeltä Sestā jūdze. Parhaillaan oli menossa kappale nimeltä Rabarberu vīns. ”Raparperi” ja ”viini” olivat siihen aikaan ainoat ymmärtämäni latvian kielen sanat, ja raparperiviini on hieno latvialainen perinne. Päätin siis ottaa tarkemmin selvää kuulemastani musiikista.

Rabarberu vīns löytyykin YouTubesta  Bauskan festivaaleilla 2010 taltioituna amatöörivideona, jossa kuvaajan kameran on seurannut lähinnä kitaristi Jānis Misiņšin työskentelyä:

 

Tarjolla on myös toinen visuaalisesti tylsempi taltiointi, jossa Agris Gedrovičsin laulukin on esillä:

 

Olin törmännyt musiikkityyliin, joka tunnetaan Latviassa nimellä Kantrī mūzika. Latvialainen kantrī mūzika on kiehtova esimerkki siitä, miten musiikin globalisaatiossa on monia virtoja ja vastavirtoja. Bauskassa on vuodesta 1999 lähtien joka heinäkuussa järjestetty Baltian suurimmat kansainväliset country-musiikin festivaalit, joiden ulkomaiset vieraat ovat tosin pääasiassa edustaneet naapurimaita. Niinpä vuoden 2016 festivaaleilla Viroa edustivat Kaidi & Barn Brothers.  

Pääesiintyjiä ovat itseoikeutetusti omat pojat Sestā jūdze ja Klaidonis, Latvian suosituimmat kantri-bändit. YouTubessa on satamäärin niiden esityksiä, sekä levyjä että fanien live-äänityksiä. Yhtyeiden levyt soivat radiossa, ja silloin kun CD-levyjä vielä myytiin, niitä meni kaupaksi melkoisia määriä. En kuitenkaan ole onnistunut tapaamaan Latviassa ketään, joka myöntäisi olevansa Kantri mūzikan ystävä. Ongelma lienee sama, jos yrittäisi löytää Punavuoresta Kari Tapion ihailijoita.

Yksi syy on ehkä se, että Latviassa on yeisesti totuttu tunnettujen runoilijoiden kirjoittamiin lauluteksteihin. Kantrī mūzikan tekstit ovat lähempänä suomalaista iskelmää, ja niistä puuttuu myös modernin amerikkalaisen countryn sosiaalinen särmä. David Allan Coe väitti kerran, että country-musiikin tärkeimmät aiheet ovat junat, rekat, vankila, äiti, kuolema ja sade, ja kirjoitti sitten laulun, jossa on kaikki yhdessä säkeistössä: ”It was raining the day my mama got out of prison…”.

Kantrī mūzikasta on turha hakea tällaisia teemoja. Se suosii samoja aiheita kuin suomalainen iskelmä: mies löytää naisen, mies menettää naisen. Klaidonisin Man tevis nepietiks lupaa ikuista rakkautta. Festivaaliyleisö tanssii onnellisena musiikin tahdissa:
[youtube https://

 

Saman yhtyeen laulussa Ja ik asaras ko raudu kyynelet jo valuvat iltaisin virtanaan, kuin Metro-tytöillä aikanaan:

 

Kaikki kantri-laulut eivät toki ole yhtä tunteellisia. Rabarberu vīns on pikemminkin symbolista rock-lyriikkaa, jossa lumi sulaa otsalla ja kuviteltu piano soi taustalla nelikätisesti. Siis samaa koulukuntaa kuin vanha Whiter shade of pale, suomeksi Merisairaat kasvot. Parhaimmillaan latvialainen kantri yltää samaan tunnelmaan kuin amerikkalainen esikuvansa, Kentucky vain vaihtuu Kurzemeen. Sestā jūdzen Prom ejot (Kävellään pois) Bill Monroe –tyyppisine mandoliineineen on jo puhdasta bluegrassia. Tekstissä kaivataan takaisin maalle, jossa odottavat tupa mäen päällä ja sauna laaksossa järven rannalla (kalna māja, leja pirts). Kaunista, skaista!

 

Vastaa