Rainisin ja Rainiksen

Latvian kansalliskirjailijan nimen taivutus on aiheuttanut monille päänvaivaa. Pitäisikö taivuttaa Rainisin vai Rainiksen? Näin on ollut tapana kysyä, jo valmiiksi asennoituen niin, että vain jompikumpi vaihtoehdoista on oikein. Ongelma on vastauksessa kuitenkin helpoin ratkaista vaihtamalla tiukasti rajoittavan vai-sanan tilalle sallivampi tai. Sillä kumpikin käy, mutta perusteet ovat erilaisia – sillä saahan aiheen tiimoilta syntyäkin porinaa.

Taivutus Rainis : Rainisin : Rainisia noudattaa kielenhuoltajien yleisohjetta vieraiden nimien taivuttamiseksi. Sitä on siis hankala leimata virheelliseksi, eikä siihen toisaalta ole mitään syytä. Jos kielenkäyttäjä haluaa taivuttaa ohjeenmukaisesti näin, niin siitä vaan. Kukaan ei kiellä.

Rainis
Rainiksen – tai Rainisin – ensimmäinen laajempi suomennos, Se pysyy, joka muuttuu.

Rainis-kaltaisten sanojen taivutuksessa kiinnittää ohjeesta huolimatta huomiota se, että suunnilleen vastaavien sanojen taivutus tuntuu olevan pikemmin vapaassa vaihtelussa kuin yksiselitteisesti ohjeistettavissa. Tähän kaksi kommenttia. Kun katsoo erilaisia -as, -es, -is, -os ja -us loppuisia vieraita nimiä, niin huomaa pian, että ohjeisiin on kirjattu mitä erilaisimpia “poikkeuksia” pääsäännöstä. Mainittakoon lyhyesti esimerkkeinä vanhojen kreikkalaisten nimien erikoiset taivutukset tai Latvian naapurin Viron Tuglas- ja Kunnas-tyyppiset nimet, joissa on kaksi mahdollista taivutustapaa. Voi väittää vastaan, että miten tämä nyt Rainisiin – tai Rainikseen – liittyy? Onko muotovertailu haettu liian kaukaa? Vai eikö sittenkään?

 

Kun taas tarkastelee vain is-loppuisia vierasnimiä, vakuuttuu käytön perusteella helposti siitä, että tavallista on pikemmin ks:llinen taivutus kuin muu. Sattumalta nykykreikkalainen kulttuuri on – taloudensa tilasta huolimatta – onnistunut tuottamaan melkoisen määrän kansainvälisiä kuuluisuuksia, joiden nimen lopussa on sattumalta -is. Konstantin Kavafis, Odysseas Elytis, Nikos Kazantzakis, Mikis Theodorakis… Ja kuinka ollakaan: jopa Kiiltomatoon on arvosteltu juuri Kavafiksen runoja, ja netistä löytyy helposti myös muoto Theodorakiksen, vaikka pitkä perusmuoto ohjaa myös muotoon Theodorakisin. Mutta kielenkäyttäjät päättävät vaistonvaraisesti itse, mitä käyttävät. Kaikkea ei sentään ohjata, eikä voikaan.

Rainisin vai Rainiksen? Muiden vierasnimien antama ks:llinen malli toimii vahvasti Rainiksen puolesta, samoin nimen lyhyys. Euroopassa ainakin lyhyet latvialaiset, liettualaiset ja nykykreikkalaiset nimet, joita on yllättävän paljon, tukevat vahvasti ks:llisiä muotoja. Muu maailma jääköön toistaiseksi käsittelemättä; Euroopasta vertailuaineistoa löytää varmasti lisää.

Rainikselta ilmestyy vasta nyt ensimmäinen yleisesti saatavilla oleva laaja ja perusteellinen suomennosvalikoima. Siksi vielä yksi peruste. Latvian kansalliskirjailija on samalla haluttu viimeinkin sopeuttaa, mukauttaa ja kotouttaa suomen kieleen oikein kunnolla. Kirjan toimittajat ovat siksi tieten valinneet taivutustavaksi Rainis : Rainiksen : Rainista.

Se pysyy, joka muuttuu -valikoimateoksen toimittajien puolesta

Hannu Oittinen

Tilaa Se pysyy, joka muuttuu verkkokaupasta! (Ja Rozentāls-seuran jäsenille erikoishintaan!)

One thought on “Rainisin ja Rainiksen

  • Olen jo vuosia käyttänyt taivutukseen Nimen kantaosaa, jossa ei ole ässää. Puhuttelenhan ihmisiä niin: Uldi, Jani, Andri. Laitan siis suomeksi puhusessani vain kantaosan perään suomalaisen taivitusmuodon: Uldin, Janilla, Andria… Toimii suomenkieltä osaavien latvialaisten kesken paremmin niin kuin yksinkertaiset asiat yleensäkin.

Vastaa