Rasma Pušpure etsii Fiskarsista rauhaa vastapainoksi kaupungin hektisyydelle

– En tiedä juuri mitään Suomesta, sanoo Fiskarsin taiteilijaresidenssiin syyskuuksi 2016 valittu korumuotoilija ja -taiteilija Rasma Pušpure.

– Kuulin professoriltani, että Fiskarsissa on ainakin paljon kiviä, järviä ja luontoa.

Rasma Pušpure on keväällä 2016 Latvian taideakatemiasta valmistunut korumuotoilun maisteri, korumuotoilija, yrittäjä ja taiteilija. Hän on ollut myös töissä taideakatemiassa opintoneuvojana ja aloittelemassa myös jatko-opintojaan. Tutkimusaiheena on korumuotoilun kehittyminen Latviassa 1990-luvulta alkaen. Nyt hän kuitenkin keskittyy oman korumuotoiluyrityksen kehittämiseen.

Riiassa asuva ja työskentelevä Rasma Pušpure kuvaa itseään aktiiviseksi, kertoo tykkäävänsä tehdä paljon erilaisia asioita ja olevansa koko ajan liikkeellä.

– En ole vielä löytänyt itseäni. Siksi teen niin monenlaisia asioita ja enemmän teen niitä, joissa tunnen olevani omimmillani.

Gulbenesta maailmalle

rasma puspureRasma syntyi vuonna 1990 ja vietti lapsuutensa Gulbenessa Latvian itäosassa. Vanhemmat eivät olleet erityisen kiinnostuneita taiteista, mutta ohjasivat Rasman tielle kohti taiteita.

– Kun olin pieni, äitini kysyi haluanko taide- vai musiikkikouluun. Halusin molempiin, mutta sain valita vain yhden. Menin taidekouluun.

Alle kymmentuhannen asukkaan Gulbenessa Rasmalla ei muuta tekemistä ollutkaan. Kaikki lapsuuden muistikuvat liittyvät pääasiassa taideharrastukseen. Kodista kouluun, sieltä taidekouluun ja sitten kotiin, kuvailee Rasma.

Kun Rasma aloitti opinnot Riian muotoilu- ja taidekoulussa sisustussuunnittelijan opinnot, hänellä oli tavoitteena työura sisustusarkkitehtinä. Arkkitehtuuri tuntui kuitenkin liian tietokonepainotteiselta suunnittelulta ihmiselle, joka haluaa kosketella asioita ja esineitä.

Sisustussuunnittelua opiskellessaan Rasma tajusi, että se ei olekaan hänelle parhain ala. Hän haki Riian taideakatemiaan metallimuotoilun laitokselle, jossa erikoistui korumuotoiluun. Hän tunnisti heti alusta lähtien sen omakseen, koska häntä viehätti korumuotoilun työtapojen monipuolisuus käsityöläisyydestä suunnitteluun tietokoneella sekä luovuuden rajattomat mahdollisuudet.

Vielä silloin hän ei tiennyt, ettei olekaan sukunsa ensimmäinen korusuunnittelusta kiinnostunut. Rasman etsiessä innoitusta kandidaatin työhön hän päätyi tutkimaan isoäidin korulipasta, josta löytyivät myös hänen oman korusuunnittelunsa juuret. Siellä oli viehättävä ja mestarillisesti toteutettu riipus, jossa peuran sarviluuta oli yhdistetty meripihkaan. Hän kyseli korusta sukulaisilta ja kuuli, että sen on tehnyt hänen isoisä, jota hän ei itse koskaan ehtinyt tapaamaan. Itseoppineena korun tekijänä hän oli saanut aikaiseksi vähäisillä työkaluilla huolellisesti työstettyjä koruja meripihkasta, joita oli hankittu sukulaisilta Kaliningradista.

– Olin hyvin vaikuttunut löydettyäni sen.

Isoisän tekemän korun inspiroimana Rasman kandidaatin työnä syntyi sarja uusia nykymuotoiltuja meripihkakoruja.

Latvialaisesta koruista tulee ensimmäisenä mieleen juuri meripihkakorut, joita myydään esimerkiksi Riian toreilla ja kaduilla. Monet niistä eivät kuitenkaan ole Rasman mielestä nykymuotoilun näkökulmasta kiinnostavia ja hän tuntee ajoittain jopa myötähäpeää turisteille myytävien korujen matalasta tasosta.

Kandityössään hän halusi viedä meripihkakorujen muotoilun seuraavalle tasolle, vaikka on myöhemmin on siirtynyt muihin materiaalein.

– Meripihka on loistava materiaali, mutta meripihkan muoto ja värit ovat niin intensiivisiä, että meripihkan täytyy olla korussa se pääjuttu ja se on todella hankala yhdistää metalleihin. Pidän yksikertaisuudesta.

Jatkuvaa muutosta kohti ominta itseä

Sattuma on yksi tekijöistä, joka ohjaa luovuutta. Pienet asiat voivat johtaa toiseen. Toisena esimerkkinä isoäidin meripihkakorun lisäksi hän mainitsee kokoelmansa nimeltä Lost But Found. Se sai alkunsa sattumalta löytyneestä metallileimasimesta.

– Sen ornamentti oli tosi kiinnostava ja päätin käyttää sitä erilaisiin materiaaleihin.

Leimasimen oli kadottanut Rasman opettaja johonkin taideakatemian metalliverstaan lukuisista työkalulaatikoista. Rasma kertoo opettajankin innostuneen vanhan, kadotetun, mutta löydetyn, leimasimen uusiokäytöstä. Kokoelma, jota Rasma kuvaa uudeksi lähestymiskulmaksi kadotettuun kauneuteen, kuuluu otsa-, kaula ja rannekoruja, joissa kaikissa toistuu sama löytöleiman ornamentti.

Suunnitteluprosessin alkukipinä voi myös syntyä materiaaleista, tilanteista tai puhuttelevista aiheista. Rasma inspiroituu myös luonnosta. Monille suunnittelijoille luonnostelu, jossa suunnitellaan mitä suunnitellaan, on vaihe numero yksi. Rasma ei juurikaan luonnostele.

– Aloitan heti materiaaleilla. Jos lopputulos ei tyydytä, metallit voi sulattaa ja tehdä niistä jotain uutta.

Muotoilijana ja taiteilijana Rasma sanoo olevansa kameleontti, joka muuttuu koko ajan ja etsii jatkuvasti omaa käsialaansa, vaikka aivan ensimmäisenä huomauttaakin vihaavansa koko kysymystä oman taiteilijuuden määrittelystä. Rasman pysyvä muutos näkyy uusissa materiaalivalinnoissa ja konsepteissa.

– Pyrin koko ajan tekemään sitä, mikä minua itseäni miellyttää ja uskon sen sopivan myös muillekin.

 

Rasma_Puspure_to_Please_webjpg

Koru on tarina

Tällä hetkellä Rasma keskittyy korubrändinsä Rasma Puspure Jewelryn johtamiseen ja korumuotoiluun. Toistaiseksi pääasiallinen toimeentulo tulee päivätöistä, mutta jatkossa Rasman tavoitteena on saada oma yritys kasvamaan ja tuomaan toimeentulon.

Omassa yrityksessään hän voi olla samaan aikaan taiteilija, muotoilija ja luonnollisesti myös kaikkea muuta pakkaussuunnittelusta markkinointiin sekä esimies. Taiteilijana voi seurata tiukasti omaa visiotaan, mutta yrittäjänä joutuu myös miellyttämään asiakkaita.

Rasma on sekä korutaiteilija että -muotoilija: osa korusarjoista on taiteellisia, uniikkeja koruja ja osa sarjoja, joita pystyy toistamaan yhä uudestaan. Oman korubrändin kehittäminen ja johtaminen tarjoaa uudenlaisia haasteita myös muotoilun näkökulmasta.

– Vaikeinta on suunnitella sarjoja, jotka joku toinen pystyy toistamaan samanlaisina.

Tuoreimman kokoelman tarkoitus on miellyttää. Siinä hän pohtii miellyttämistä ja se on nimettykin miellyttämiseksi, To please. Kokoelmaan kuuluvat korusarjat ovat tarinoita erilaisista naisista ja heidän joidenkin elämän sisältöjen miniatyyrejä. Se syntyi, kun hän tarkkaili kavereidensa persoonallisuuksia ja alkoi kerätä koruihinsa heidän erilaisia mieltymyksiä ja harrastuksia astrologiasta geometriaan.

– Minulla on paljon kavereita, jotka ovat kaikki hyvin persoonallisia. He ja heidän mieltymyksensä inspiroivat minua.

Kokoelma sai alkunsa maisteriopintojen lopputyönä ja työ jatkuu edelleen. Rasma aikoo työstää myös Fiskarsin residenssijaksolla To Please -kokoelmaa.

– Aion etsiä Fiskarsissakin naisen, jonka tarinan pystyn kertomaan koruilla. Haluan etsiä jonkun erilaisen ihmisen, kuin aikaisemmin tässä sarjassa.

Suunnittelu Lady Gagalle toi julkisuutta

Rasma on tehnyt monia erilaisia yhteistyöprojekteja muotisuunnittelijoiden kanssa. He tarvitsevat asuihinsa uniikkeja koruja, mutta eivät pysty valmistamaan niitä itse. Korumuotoilijan taidot ovat sopineet projekteihin loistavasti.

Rasma on suunnitellut Cultural excellence -palkinnon kulttuuriministeriölle. Palkinto lahjoitetaan vuosittain latvialaiselle ansioituneelle kulttuuritoimijalle.

Vuonna 2012 Rasma suunnitteli kahden muotoilija Kristaps Prieden ja vaatesuunnittelija Renate Vitolan kanssa pop-diiva Lady Gagalle tervetuliaislahjaksi asun, kun hän konsertoi Riiassa.

– Me teimme projektin hauskuuttaaksemme itseämme. Emme arvanneet mihin se johtaa. Saimme tällä työllä tosi paljon huomiota, sillä siitä olivat kiinnostuneita ”kaikki”, sanoo Rasma, koska työ sai isosti medianäkyvyyttä paikallisissa lehdissä, radiossa ja televisiossa.

Rasma on ollut mukana useissa korunäyttelyissä Latviassa sekä Brasilian Sao Paolossa ja Liettuassakin on nähty hänen töitään. Välillä Rasma kiirehtii ulkomaille myös työmatkoille. Fiskarsin residenssin rauhasta hän suuntaa Barcelonaan järjestämään Latvian taideakatemian korumuotoilun opiskelijoiden näyttelyä Joya-messuille. Hänellä on samaan aikaan myös Goethe-instituutin tukeman näyttely Riiassa.

Matkailu on pakotie rutiineista

Vapaa-aika kuluu urheillessa, kavereiden kanssa ja matkaillessa.

– Matkailu on intohimoni. Ja se on tapa irtautua arjesta, jossa minulla ei tunnu olevan ollenkaan vapaata aikaa.

Matkaillessa mukaan tarttuu kuitenkin monenlaisia ideoita. Matkalla otetut sadat kuvat hautautuvat matkan jälkeen kovalevyn uumeniin, mutta silti mieleen saattaa joskus palata joku inspiroiva tilanne matkoilta. Eniten matkoilla on viehättänyt Albania, missä hän on vieraillut siellä useita kertoja ystävänsä luona. Albaniassa Rasma pitää yksinkertaisuudesta ja vähäisestä turistien määrästä sekä koskemattomuuden tunteensa, kylistä ja metsistä.

Yksinkertaisuutta, hiljaisuutta, kyliä ja metsää on luvassa Raaseporin kunnan Fiskarsin kylän raitilla punamullalla maalatussa residenssissä.

– Odotan rauhallisuutta vastapainoksia Riian hektisyydelle. Tiedän myös, että Fiskarsissa asuu useita suomalaisia korutaiteilijoita ja haluaisin tutustua heihin ja heidän työskentelytapoihinsa. Toivon löytäväni jonkun, joka kiinnostuisi yhteistyöstä kanssani.

 

Lisää Rasman töitä voi katsellä hänen vberkkosivuiltaan: http://www.rasmapuspure.com/

….. ….. ….. …..

Rozentals-seura tekee yhteistyötä Fiskarsin taiteilijaresidenssin kanssa. Seura valitsee ja kustantaa yhden latvialaisen taiteilijan kuukauden residenssijakson. Vuonna 2015 residenssijaksolle valittiin taiteilija Eva Vēvere.

Vastaa