Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa

Edesmennyt elokuvahistorioitsija Peter von Bagh tapasi sanoa, että iskelmät ovat kansakunnan salainen historia. Väite on helppo allekirjoittaa, kun ajattelee Suomea. Heili Karjalasta, Satumaa tai Viidestoista yö ovat aikansa kuvia. Mutta jos iskelmät ovat tärkeä osa historiaa, mitä me tiedämme muiden kansojen historiasta? Jokainen musiikista kiinnostunut tuntee amerikkalaisen populaarimusiikin historiaa, ehkä myös hieman saksalaista ja ranskalaista, mutta entä Euroopan pienet maat?

Muutama vuosi sitten jouduimme automatkalla Bauskaan, pikkukaupunkiin Latviassa lähellä Liettuan rajaa. Linnan puistossa oli käynnissä festivaalit: oluttelttoja, bändejä ja tuhatmäärin yleisöä. Ohjelmisto oli täysin outoa, mutta yleisö lauloi innostuneesti mukana. Mistä nuo laulut kertoivat, kuka oli ne tehnyt, mitä ne kertoivat maan historiasta? Päätin silloin ryhtyä ottamaan selvää, mikä on latvialaisen musiikin (minulta) salattu historia. Tässä blogissa käyn läpi löytöretken tuloksia.

(Vielä muutama vuosi sitten olisi ollut erittäin vaikeaa tutkia pienten maiden populaarimusiikin historiaa. Levyjä oli hankala saada, kirjallisuutta vähän ja sekin oudoilla kielillä. Internet on muuttanut kaiken, ja YouTubesta voi nykyisin löytää tuhansia latvialaisia lauluja eri vuosilta. Mikä parasta, levyjen lisäksi netistä löytyy television musiikkiohjelmia, elokuvia ja konserttiäänityksiä. Latviankielisestä (ja usein myös englanninkielisestä) vikipediasta löytyy taustatietoja).

Mikä sitten on tyypillistä latvialaista musiikkia? Kun Latviasta puhutaan, ei voida sivuuttaa Raimonds Paulsia. Latvian kulttuuriministeriön sivuilla Pauls mainitaan yhtenä maan kansallisen kulttuurin suurista nimistä – eikä suinkaan vain siksi, että hän oli myöhemmin itsekin monta vuotta kulttuuriministerinä. Raimonds Pauls oli Latvian Toivo Kärki, joka voitti kaikki 1970- ja 1980-luvuilla  sävellyskilpailut. Hänen laulunsa kaikki tuntevat. Paulsin tuotantoon joudutaan palaamaan vielä monta kertaa, mutta ensimmäiseksi haluan esitellä laulun, joka osuu mielestäni latvialaisuuden ytimeen. Se on Raimonds Paulsin ja Leons Briedisin Pēc simt gadiem Piebalgā, Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa.

Jos haluaa nähdä aitoa Latviaa, pitää käydä maassa juhannuksena, mieluiten Riian ulkopuolella. Latviassa juhannusta juhlitaan vanhalla paikallaan kalenterissa kolme päivää. Kaikki kaupat ovat kiinni, ruokaa saa vain suurimmista hotelleista. Emännät leipovat piirakoita ja valmistavat juhannusjuustoa. Hyvissä ajoin ennen juhlaa maanteiden varrelle ilmestyy myyjiä, joilla on tarjolla tammenlehtiseppeleitä, eikä ole harvinaista nähdä, miten ronski rekkamies pysähtyy ostamaan kukkia kotiin. Juhannuksena kaikki suuntaavat maaseudulle, kokkotulet palavat, ja kansallispukujakin näkyy.

Pēc simt gadiem Piebalgā on juhannuslaulu samalla lailla kuin virolaisten Saarenmaan valssi, laulu nopeasti ohi menevästä juhannusyöstä. Raimond Valgren ja Debora Vaarandin Saarenmaan valssissa lauletaan ”ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta, nyt pellavapäätä et omaksi saa”. Leons Briedisin tekstissäkin muistutetaan, että juhannusyö on lyhyin vuoden kaikista öistä, ja lyhyitä ovat myös onnen hetket.

Īsa bija Jāņu nakts
Par visāmi naksniņāmi

Toisin kuin Saarenmaan valssissa, rakastavaiset lupaavat kuitenkin tavata vielä joskus uudelleen:

Nepiemini dzīvē ļaunu,
Nepiemini, lai vai kā!
Satiksimies mēs no jauna
Pēc simt gadiem Piebalgā

Älä muistele huonoja päiviä,
älä muistele pikkujuttuja.
Tavataan taas uudestaan
sadan vuoden kuluttua Piebalgassa.

Laulusta on useita levytyksiä, mutta paras tapa tutustua siihen on katsoa YouTubesta Latvian television juhannuslähetys Madonasta vuodelta 2014. Madona on pikkukaupunki Latvian keskiosissa lähellä Piebalgaa, kaukana valtateistä. Piebalga taas on romanttinen pikkukaupunki tai pikemminkin kylä, jossa on Latvian suurin ulkomuseo.

Lähetyksen ajankohta on siis Līgo, latvialainen juhannusaatto. Juhlissa palaa kokko, ja kaikilla on kukkaseppeleet päässään. Solistina on Viktors Lapčenoks, Latvian Tapani Kansa, joka oli Raimonds Paulsin luottosolisti jo 1970-luvulla. Viktors on edelleen hyvässä vauhdissa, hän on ehkä nauttinut ennen keikkaa pari lasia Rigas balzamia. Yleisö laulaa innokkaasti mukana ja osaa laulun sanat ulkoa. Jopa kaiken nähneet taustamuusikot alkavat vähitellen innostua. Kaikki lupaavat yhdestä suusta tavata uudelleen ”sadan vuoden kuluttua Piebalgassa”.

Lupaus tavata sadan vuoden kuluttua Piebalgassa voi kuulostaa kyyniseltä, mutta se on yhtä hieno kuin sotamies Svejkin lupaus kavereilleen – ”tavataan taas sodan jälkeen kello kuusi”. Nähdään kuitenkin vielä joskus, kävi miten kävi! Ellet ehdi kuudeksi, tule varttia yli!

Esitystä voi olla vaikea löytää netistä, koska hakukoneet haluavat ohjata Madonasta väkisin Madonnasta kertoville sivuille. Varmuuden vuoksi tässä siis suora linkki.

 

(Otsikkokuvassa näkyvät Vecpiebalgan linnan rauniot / Wikipedia)

Vastaa