Vielä kerran Raimonds Pauls

Lukija voi ihmetellä, miksi viivyn vielä Raimonds Paulsin musiikissa, kun Latviassa on niin paljon muutakin mielenkiintoista. Mutta kun historiaa alkaa tutkia, löytyy aina lisää asiaa.

Vielä jokin aika sitten kuvittelin, että ainoa suomeksi käännetty Raimonds Paulsin laulu on Miljoona ruusua (tai oikeammin Davaja Marina). Olin tietysti väärässä, olisi pitänyt tarkistaa eikä kirjoittaa lonkalta. Suomen äänitearkiston tietokannasta löytyy toistakymmentä suomeksi levytettyä Paulsin laulua. ”Ruusujen” jälkeen suosituin on varmaankin Ilman minua. Siitä on tehty suomeksi parikymmentä levytystä, joista tunnetuin lienee Paula Koivuniemen (1986). Suomenkieliset sanat – käännöksestä tuskin voi puhua – teki Junnu Vainio. Ilman minua eli Bez menja tuli alun perin tunnetuksi Alla Pugatshevan tulkintana. Sanat on tehnyt Ilja Reznik. kuten moniin muihinkin Allan lauluihin. Laitan tähän varmuuden vuoksi luettelon kaikista suomeksi levytetyistä Paulsin lauluista. Monet ovat jo unohtuneet, mutta osa on ikivihreitä:

Ilman minua, Jäähyväistango, Keltaiset lehdet, Kehtolaulu, Kun kahden kuljetaan, Kuulut aikaan parhaimpaan, Luoksesi kaipaan ain, Maestro, Miljoona ruusua, Nuoruudessain, Oi kuu, oi kuu,Siellä jossakin (Anno domini), Taulu (Vernisazh), Vielä palaat kotiinpäin, Yön tumma viesti.

On pakko käydä läpi vielä kerran Raimonds Paulsin vaiheita, ennen kuin siirryn Imants Kalninsiin ja latvialaisen musiikin muihin suuriin nimiin. Kerroin jo aikaisemmassa blogissani, miten Pauls voitti vuosina 1968 – 1982 Latvian radion ja television KAIKKI vuotuiset laulukilpailut (1972 – 75 kilpailua ei tosin järjestetty). Tuntuu uskomattomalta, mutta kun kuuntelee läpi voittajakappaleet, ratkaisun ymmärtää. Pauls on poikkeuksellinen melodinen lahjakkuus, ja hän valitsi aina hyviä tekstejä. Oma suosikkini on vuoden 1971 voittaja Teic, kur zeme tā, laulu kaikkein kauneimmasta maasta, jossa rölliheinä kukkii ja kivetkin laulavat. Maan nimeä ei mainita, mutta on selvää, ettei tämä hiekkaisten rantojen maa voi olla muu kuin Latvia.

Teic, kur zeme skaistākā
Tur, kur smilgas zied
Teic, kur skarbā zeme tā
Te, kur akmens dziedz

Olin kuvitellut, että Paulsin nousu Neuvostoliiton suurille markkinoille olisi alkanut Miljoonasta ruususta, mutta varsinainen läpimurtosävellys näyttääkin olleen vuoden 1977 Mikrofons-voittaja Par pēdējo lapu, oodi syksyn viimeiselle lehdelle. Listja zoltye, Keltaiset lehdet oli megahitti Neuvostoliitossa, eräiden tietojen mukaan sitä olisi myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta.  Tässä ensin Nora Bumbieren alkuperäinen tulkinta

 

Ja sitten Laima Vaikulen venäjänkielinen versio vuosien takaa

 

 

Jos innostuu lukemaan entisen Neuvostoliiton populaarimusiikin historiaa, huomaa pian miten suuri merkitys Raimonds Paulsilla on ollut. Oma teoriani on, että 1970-luvun lopulla yleisö alkoi kyllästyä perinteiseen neuvostoviihteeseen, joka muistutti heikentyvästä taloudesta ja vähitellen höperöityvästä pääsihteeristä. Goskontsertissa, televisiossa ja levystudioissa tuottajat käänsivät katseensa länteen. Kun ulkomaisia taiteilijoita ei voitu kutsua, katseet kääntyivät Baltiaan. Moskovasta katsoen länsi alkoi Riiasta ja Tallinnasta, ja 1980-luvun venäjänkielinen populaarimusiikki Neuvostoliitossa oli yhtä Raimonds Pauls-festivaalia. Tämän voi todeta havainnollisesti kuuntelemalla Moskovassa viime huhtikuussa järjestettyä juhlakonserttia, jossa sikäläiset megatähdet esittävät 34 Paulsin hittiä, monet niistä myös suomennettuja.

Nyky-Latviassa Paulsin hyviä suhteita Putinin Venäjälle ei nähdä pelkästään plussana, Mutta sanokaapa yksikin suomalainen taiteilija, joka kerää itänaapurissa samanlaisen yleisön? Olisihan se hienoa kansainvälisten suhteiden hoitoa, jos Moskovassa tunnettaisiin muitakin suomalaisia kuin Viola-tyttö ja Ville Haapasalo.

Raimonds Pauls voidaan myös nähdä yhdistävänä tekijänä. YouTubesta löytyy mielenkiintoinen katkelma Laima Vaikulen konsertista Jurmalassa jokin aika sitten. Yleisö näyttää olevan pääasiassa venäjänkielistä, sillä Laima juontaa konsertin venäjäksi. Mutta kun Laima aloittaa vanhan Pauls –hitin Teic, kur zeme tā, kaikki yhtyvät latviaksi lauluun:

Te ir mana dzimtene
Smilšainais krasts
Te pa baltu miglas stigu
Ceļu mājup rasts, mājup rasts 

Tämä on minun syntymämaani,
hiekkaisten rantojen maa
Siellä valkean sumun keskeltä
metsätieltä alkaa tie kotiin

Lopuksi vielä toinen osoitus siitä, miten Paulsin sävelmät kestävät aikaa: Keltaiset lehdet vuodelta 1977, mutta tällä kertaa modernina samba-versiona. Yhtyeen nimi on Sambanova, ja taustalla Riian skyline:

2 comments

  • Tämä oli todella merkityksellinen latvialaisen musiikin tunnettuuden kannalta meidän ´tavisten ´kannalta.
    Kiitokset esittelystä!
    Itselläni oli ilo nähdä ja kuulla Raimond Paulsia Latvian 800 vuotisjuhlissa Riiassa.

  • Kiitos taas, Pekka.
    Mahtavia löytöjä.

    Tuolla vilahti joukossa viime vuonna ajasta ikuisuuteen siirtynyt Ojārs Grīnbergs. Joulun aikaan ystävämme Jānis soitti meille mukavan annoksen Ojārsin laulamia kappaleita, joita hänellä oli tallenteina. Kunnon retrotunnelmaa.

Vastaa