Rozentāls-seura ja Līvõ kultūr sidām -kulttuuriyhdistys ovat toteuttaneet M. A. Castrénin seuran tuella 3D-näyttelyn, joka yhdistää vuonna 2024 kerättyä 360-kameralla ja drone-ilmakuvauksella taltioitua kuvamateriaalia Liivinrannan maisemista ja tunnelmista yhdistettynä muuhun liiviläisestä kulttuurista kertovaan materiaaliin. Virtuaalikierrokset ovat pian saatavilla avoimesti verkossa liiviläistä kulttuuria ja historiaa esittelevän livones.net-sivuston kautta. Sivustoa ylläpitää Latviassa toimiva Līvõ kultūr sidām.

Lämpimästi tervetuloa projektin esittelytilaisuuteen 10.10. klo 15 M. A. Castrénin seuraan (Pohjoinen Makasiinikatu 7 A 2, Helsinki)!

Huom! Ovikoodi M. A. Castrénin seuraan (Pohjoinen Makasiinikatu 7 A 2, Helsinki) on 7 A 2, tilat ovat 4. kerroksessa.

Teksti: Ieva Repo

Kuvat: Lidija Zaneripan arkisto

Tänä vuonna Fiskarsin residenssitaiteilijaksi on valittu moniulotteinen, Riiasta tuleva taiteilija Lidija Zaneripa, joka kuvaa omaa taidettaan ennalta-arvaamattomaksi (jopa hänelle itselleen), muuntautuvaksi ja välillä absurdiksikin.

Lidija on valmistunut Latvian taideakatemiasta kuvallisen viestinnän kandidaatiksi ja maisteriksi. Hän on pitänyt lukuisia näyttelyitä Latviassa sekä osallistunut näyttelyihin ulkomailla mm. Portugalissa, Saksassa ja Sloveniassa. Lisäksi hän on järjestänyt osallistavia taidetapahtumia Saksassa, Tanskassa ja Islannissa.

Omassa työssään Lidija pitää erilaisten materiaalien ja esineiden tutkimisesta sekä niiden käytön, muodon ja niissä tapahtuvien muutosten tarkastelusta. Hän työskentelee mm. löydettyjen ja kierrätettyjen materiaalien kanssa, ja häntä kiinnostavat erityisesti niiden fyysiset ominaisuudet, käyttötavat sekä niihin liittyvät kokemukset ja mielleyhtymät. Hän on kiinnostunut myös muodista, muotoilusta ja suunnittelusta sekä työskentelystä painetun median kanssa.

Lidija Zaneripa osallistui viiden muun latvialaistaiteilijan kanssa audiovisuaalisen taiteen näyttelyyn Latvieshi International, joka järjestettiin Helsingissä 21.–28. elokuuta 2026. Haastattelussa Lidija kertoi, että tällä hetkellä häntä kiinnostaa materiaalina erityisen paljon savijauheen ja maan sekoitus, kasat ja lätäköt. Hän haluaisi jatkaa kyseisten materiaalien tutkimista ja katsoa, millaisia uusia suuntia prosessissa avautuu. Näyttelyssään Helsingissä hän tutki mutaa materiaalina tekemällä siitä installaation – lätäkön, johon voi hukkua.

Residenssitaiteilija Lidijan teokset saavat usein alkunsa spontaanista reaktiosta materiaaliin, jolloin ideat syntyvät ja kehittyvät kokeellisen prosessin kautta. Hän etsii estetiikkaa ideoista, esineistä ja materiaaleista, jotka eivät aina aluksi vaikuta kaikista kauniimmilta perinteisessä mielessä. Hän on tutkinut esimerkiksi pikanuudeleiden esteettisiä, graafisia ja toiminnallisia ominaisuuksia luoden sarjan kolmiulotteisia veistoksia ja digitaalisia kuvia. Näyttely pidettiin nykytaiteen digitaalisen taiteen galleriassa RIXC Riiassa vuonna 2022. (Lue Lidijasta ja RIXC Riiasta täältä: Opening of the ROLIS exhibition by Lidija Zaneripa)

Hänellä ei ole yhtä konkreetista ”viestiä” yleisölleen, vaan se muuttuu teoksesta toiseen. Lidija kuvailee taidettaan:

”Minua kiinnostavat enemmän asiat, joihin emme ehkä arjessa kiinnitä huomiota. Jokin banaali, rikkinäinen, likainen tai yksinkertaisesti sattumalta muodostunut asia. Pidän siitä, että etsin niistä jotain kiinnostavaa tai esteettistä ja yritän katsoa niitä toisesta näkökulmasta. Yleisesti ottaen pyrin yksinkertaisuuteen ja ironiseen näkökulmaan”.

Automatkat sorateillä ja luonnon läheisyydessä oleminen Latvian maaseudulla – siitä Lidija usein saa inspiraatiota taideteoksiinsa. Hän inspiroitui myös ollessaan Helsingissä:

”Täällä Helsingissäkin, aivan näyttelypaikan vieressä, on käynnissä erittäin inspiroiva tietyömaa. Siellä voi nähdä raskaita työkoneita työssään sekä värikkäitä aitoja ja materiaalikasoja. Huomasin erityisesti jotain, mitä en ollut ennen nähnyt: rakenteen, joka muistuttaa rengasmattoa, jossa useita renkaita on yhdistetty toisiinsa metalliniiteillä. Pidän tällaisista sattumanvaraisista sommitelmista, joita on aina kiinnostavaa huomata.”

Vaikka inspiraatiolla on suuri merkitys, niin rahallakin on. Lidijaa huolestuttaa se, että kulttuurin rahoitusta vähennetään eri tavoin kaikkialla. Hän on sitä mieltä, että taide tarvitsee rahaa. Hän on aikoinaan suunnitellut antavansa tasavallan presidentille lahjan, jonka aiheena on pikanuudelit – muistutuksena, että ilman riittävää rahoitusta ja luovaa alaa koskevaa veropolitiikkaa taiteilijoilla ei kohta ole enää varaa syödä mitään muuta kuin pikanuudeleita. Hän ei kuitenkaan ole vielä toteuttanut omaa ideaansa; hän pelkää, ettei lahja päädykään presidentille, vaan joutuu johonkin pimeään nurkkaan muiden lahjojen joukkoon.

Lidija Zaneripa on hyvin iloinen, että hän pääsee työskentelemään Fiskarsiin. Siellä hän on ajatellut jatkaa videoprojisointien kehittämistä lätäköihin ja kasoihin. Mutta koska Lidija pitää ”tilassa” työskentelystä ja sen tutkimisesta, hän ei voi olla täysin varma siitä, millaisia ideoita Fiskarsin residenssitila saattaa herättää.

Fiskarsin residenssin jälkeen Lidijalla ei ole vielä mielessä mitään tiettyjä tapahtumia, joihin hän erityisesti haluaisi päästä osallistumaan.

”Toivoisin pikemminkin, että kaikki jatkaisi myönteistä kehitystään ja veisi yhä uusiin paikkoihin. Haluaisin matkustaa Puolaan ja osallistua siellä johonkin näyttelyyn tai residenssiin. Ja voisi olla kiinnostavaa matkustaa esimerkiksi Dubaihin kokemaan jonkinlaisen kulttuurishokin”, summaa Lidija tulevaisuuden suunnitelmistaan.

Tutustu Lidijan taiteeseen hänen Instagram-profiilissaan

Oletko kiinnostunut siitä, millaisia ideoita Fiskars ja Suomen luonto residenssitaiteilijassa herättävät?

Tule mukaan Rozentāls-seuran kiinnostavalle ja luovalle kulttuurimatkalle Fiskarsiin lauantaina 12.9.!

Relational Art Week 31.8.–6.9.2026

Myymälä2 (Uudenmaankatu 23 F, Helsinki)
Avoinna ke–la 12–18, SU 12–17

Miten kieli asettuu kehoon? Mitä tapahtuu, kun sanoista tulee esityksen materiaalia?

Latvian Centre for Performance Artin järjestämä ja osana RAW 2026 – Relational Art Week -kokonaisuutta toteutettava VERBA CORPORIS – The Words of the Body tuo yhteen taiteilijoita Latviasta, Suomesta, Tanskasta, Ruotsista, Virosta ja Iso-Britanniasta. Laine Kristbergan kuratoima festivaali tarkastelee sitä, miten kieli ruumiillistuu nykyperformanssissa live-performanssien, keskustelujen ja yhteisen työskentelyn kautta. live-performanssien, keskustelujen ja yhteisen työskentelyn kautta.

Festivaali tarkastelee kahdentoista performanssin kautta erilaisia tapoja, joilla teksti voi tulla osaksi performanssitaidetta: puhuttuna kielenä, omaelämäkerrallisuutena, äänitallenteena, ohjeena, appropriaationa, muistina ja ruumiillisena läsnäolona.

Yhteistyö rakentaa uusia verkostoja latvialaisten ja suomalaisten organisaatioiden – Latvian Centre for Performance Artin, Myymälä2, Villa Eläintarhan ja Taideyliopiston – sekä monipuolisen kansainvälisen taiteilijajoukon välille. Kahdentoista live-esityksen, kahden työpajan, videoesitysten, verkostoitumistapahtumien, yleisökeskustelun ja taiteilijatapaamisen kautta VERBA CORPORIS luo mahdollisuuksia taiteelliselle vaihdolle, tiedon jakamiselle ja merkitykselliselle vuoropuhelulle eri taiteenalojen, sukupolvien ja kansallisten kontekstien välillä.

Luomalla uusia ammatillisia suhteita ja vahvistamalla olemassa olevia yhteistyökumppanuuksia festivaali edistää elinvoimaisen ja verkostoituneen performanssi- ja live-taiteen yhteisön kehittymistä Pohjoismaissa ja Baltian alueella. Festivaali on osa jatkuvaa Baltic Fellowship ohjelmaa, jota kuratoi Ramiro Camelo. Festivaalia tukee Pohjoismaiden Kulttuuriministeriö.

Vapaa pääsy.

OHJELMA

MAANANTAI 31. ELOKUUTA
Kuratoitu video-ohjelma
📍 Myymälä2

Latvialaisten taiteilijoiden videoesityksiä

TIISTAI 1. SYYSKUUTA
Performansseja
📍 Myymälä2

18:00 — Maria Lepistö (Tanska)
Born to Be Wild

19:00 — Katrīna Albuže (Latvia)
Yes ⇄ No → YES!

KESKIVIIKKO 2. SYYSKUUTA
Yleisökeskustelu
15:00–17:00
📍 UniArts Helsinki

Moderaattorina Laine Kristberga

Osallistujat:

Maria Lepistö (Tanska)

Maipelo Gabang (Ruotsi)

Tomasz Szrama (Suomi)

Pianka Pärna (Viro)

Performansseja
📍 Myymälä2

18:00 — Kristiāna Šuksta (Latvia)
The Death of an Opera Singer

19:00 — Mailo Mēness (Latvia)
This Sentence Needs Your Body

TORSTAI 3. SYYSKUUTA
Performansseja
📍 Myymälä2

18:00 — Maipelo Gabang (Ruotsi)
I Am Not Your Tea Girl

19:00 — Laura Feldberga (Latvia)
Miss Riga

20:00 — Andris Freibergs (Latvia)
Absurd Pleasure Machine

PERJANTAI 4. SYYSKUUTA
Performansseja
📍 Myymälä2

18:00 — Tomasz Szrama (Suomi)
Communicatio

19:00 — Anna Maskava (Latvia)
You May Have Come from God, but I Came from My Mother’s Vagina

20:00 — Pianka Pärna (Viro)
marrying liberation

LAUANTAI 5. SYYSKUUTA
Työpaja
12:00–15:00
📍 Myymälä2

Simona Orinska (Latvia)
The Feminine: Embodiment, Memory, and Transformation

Taiteilijatapaaminen
17:00–18:00
📍 Myymälä2

Martin O’Brien (Iso-Britannia)
Moderaattorina Laine Kristberga

Performansseja
📍 Myymälä2

19:00 — Simona Orinska (Latvia)
Femina Corporalis

20:00 — Martin O’Brien (Iso-Britannia)
This Unending (Doorway)

SUNNUNTAI 6. SYYSKUUTA
Työpaja
13:00–16:00
📍 Myymälä2

Laura Feldberga (Latvia)
Embodied Images: Personal Archive and Ritual

Rozentāls-seura on mukana Matkamessuilla Helsingissä 19.-21.1.2024. Messuilta löydät ideoita ja vinkkejä monenlaiseen matkustamiseen.

Seuran osastolla voi esimerkiksi osallistua Latvia-tietovisaan, ostaa seuran julkaisuja sekä tietysti vaihtaa matkakokemuksia ja -suunnitelmia Latvian-reissuista. Osasto 7ky9 löytyy muiden ystävyysseurojen joukosta. Lämpimästi tervetuloa!

Matkamessujen kotisivu löytyy tästä linkistä.

Kuva: Kristaps Ungurs

Jos hakusessa ovat matkavinkit Latviaan, olet tullut oikeaan paikkaan! Matkavinkkejä jakaa Firma maksaa Löytöretki Latviaan -kirjan kirjoittaja Jenni Kallionsivu. Kirja sisältää tekijänsä omia näkemyksiä ja kokemuksia Latviasta höystettynä historialla, kansatieteellä ja kielten yhteneväisyyksien ja erojen ihastelulla. Matkatunnelmaa nostattaa Linda Prauliņan piirroskuvitus. Kirja on ystävyysseuran (siis Rozentāls-seuran) kustantama ja niinpä se koettaakin olla ystävällinen lukijaansa kohtaan: asialliset asiat kerrotaan niin kuin ne ovat, muuten lukija voi ottaa rennosti, sillä niin on kirjoittajakin tehnyt. Matkaa suunnitellessa mieleen voi inspiraation etsimisen lisäksi tulla monia käytännön kysymyksiä, ja tässä vastaan joihinkin niistä.

Onko Latviassa turvallista?
Vaikka minkään paikan maailmassa ei voi luvata olla 100% turvallinen, Latvia pääsee kuitenkin aika lähelle. Riian ja muidenkin latvialaisten kaupunkien yössä kaiken ikäiset naiset ja miehet voivat yleensä kulkea rauhallisin mielin. Ahdistelu ei kuulu maan tapoihin ja Latviaan voi hyvillä mielin lähteä naisporukan reissulle tai vaikka yksin. Näkyvästi humalainen turisti kuitenkin vetää hankaluuksia puoleensa. Oman subjektiivisen arvioni mukaan pelottavinta Latviassa on liikenne. Ajantasaista ja punnittua tietoa Latvian turvallisuudesta saa ulkoministeriön matkustustiedotteesta.

Voiko Latviassa juoda hanavettä?
Voi. Kaikki latvialaiset eivät tosin ole samaa mieltä: vaikka vesi olisi viranomaisten mukaan juomakelpoista, monet kehottavat välttämään sitä. Jotkut väittävät veden olevan muuten juomakelpoista, mutta putkisto-ongelmien tekevän siitä juomakelvotonta. Jotkut eivät pidä sen mausta ja juovat tämän takia pullovettä tai suodattavat veden erityisellä vedensuodattimella. Itse juon Latviassa usein hanavettä.

Muun muassa Riian kaupunki tarjoaa kaikille avoimia juomapisteitä, joissa voi täyttää oman vesipullon. Latvian yleisradion englanninkielinen uutinen löytyy tästä linkistä.

Löytyykö Latviasta ruokaa erityisruokavalioita noudattaville?
Ymmärrys erityisruokavalioita kohtaan on kasvanut Latviassa viime vuosina. Veganismin suosio on lisääntynyt, eli monenlaiset kasvissyöjät kyllä löytävät syötävää useimmista ravintoloista. Laktoosittomia ja gluteenittomia tuotteita on saatavilla suurimmissa kaupoissa, mutta ravintoloissa niitä ei välttämättä aina ole käytössä. Toisin kuin joitain kymmeniä vuosia sitten, ajatus erityisruokavaliosta ei ole ravintolatyöntekijöille enää vieras ja pyytämällä ja asiansa selittämällä yleensä saa mitä haluaa ja tarvitsee.

Latvian matkailutoimisto on listannut Riian vegaaniystävällisiä ruokapaikkoja artikkelissa Vegan friendly cafes in Riga. Latvian keliakiayhdistyksen sivuilta löytyy artikkeli Where to eat.

Millaista on esteettömyys Latviassa?
Useimpiin rakennuksiin ei ole esteetöntä pääsyä, toki poikkeuksia on. Invataksin löytäminen voi olla haastavaa, vaikka niitä on ainakin Riiassa jonkin verran. Tästä aiheesta olisi kiinnostavaa kuulla lisää, joten kokemuksia aiheesta otetaan vastaan osoitteessa info@rozentals-seura.fi.

Täytyykö Latviassa jättää tippiä?
Ehkäpä asian voisi muotoilla näin: tarjoilijoiden palkkatasossa on otettu huomioon, että he saavat osan tuloistaan juomarahana, tapahtuipa näin todellisuudessa tai ei. Eli kyllä, tippaaminen kuuluu Latviassa tapoihin. Tippiä jätetään paikoissa, joissa tarjoilija tuo ruuat ja juomat pöytään asti. 10% on tavallinen juomaraha, oikein hyvästä palvelusta voi jättää enemmänkin.

Pärjääkö Latviassa englannin kielellä?
Matkaillessa pärjää kyllä. Jos haluaa olla kohtelias, voi opetella tärkeimmät fraasit seuran sivuilta löytyvästä latvian matkasanastosta.

Jos nämä matkavinkit Latviaan olivat kiinnostavia, Firma maksaa Löytöretki Latviaan -kirjasta löydät lisää luettavaa. Nykyisten latvialaisten ja suomalaisten esivanhemmat ovat kaikesta päätellen käyneet keskenään kauppaa jo tuhansia vuosia. Tästä todistaa myös suomen ja latvian kielten yhteinen lause ”firma maksaa” eli latvialaisittain kirjoitettuna ”firma maksā”. Yhteisestä sanastosta voisi päätellä, että työasioiden lisäksi on käyty saunassa (pirts) ja juotu olutta (alus). Samoissa tunnelmissa Latviassa löytöretkeilee Jenni Kallionsivu, jolla on pitkä kokemus työstä ja huvista balttien parissa. Hyväntuuliset tarinat yhdistelevät niin historiaa, kansatiedettä kuin kirjoittajan omia havaintojakin. Matka kulkee Riian kadunnimistä liiviläisten kesäjuhlien kautta villihevosten pariin.

Teksti ja selfie: Jenni Kallionsivu
Kuva Riiasta: Juha Lampinen

Rozentāls-seura julistaa haettavaksi 500 euron apurahan opinnäytetyön tekijälle. Työn aiheen on liityttävä Latviaan tai suomalais-latvialaisiin suhteisiin. Apurahaa voivat hakea kaikki suomalaisessa korkeakoulussa tutkintoa suorittavat henkilöt.

Rozentāls-seura on Suomi-Latvia-ystävyysseura, joka toimii koko Suomessa. Sen tarkoituksena on toimia Suomen ja Latvian kulttuurisuhteiden ja muun yhteistyön kehittämiseksi sekä Latvian historian ja yhteiskunnallisen, taloudellisen ja sivistyksellisen elämän tuntemuksen levittämiseksi ja syventämiseksi Suomessa. Apurahan jakamisella pyritään edistämään seuran toiminnan tarkoitusta. 

Apurahan rahoittaa Rozentāls-seura yhteistyössä yksityisen lahjoittajan kanssa. Helmikuussa 2024 jaetun apurahan sai Susanna Näppä. Tuolloin osuuden apurahasta lahjoitti aiempi Latvian Suomen-suurlähettiläs Kristīne Našeniece.

Apurahaan liittyy vaatimus esitelmöidä Rozentāls-seuran järjestämässä tilaisuudessa opinnäytteen aiheesta. Tilaisuuden ajankohta ja paikka sovitaan yhdessä apurahan saajan kanssa.

Vapaamuotoiset hakemukset on lähetettävä sähköpostitse osoitteeseen info@rozentals-seura.fi. Hakemuksen tulee sisältää
- tutkimussuunnitelma, max. 5000 merkkiä
- tutkimussuunnitelman tiivistelmä, max. 500 merkkiä välilyönteineen.
- tieto siitä, missä oppilaitoksessa hakija opiskelee
- yhteystiedot

Hakemuksia otetaan vastaan ympäri vuoden.

Apurahan saajan nimi sekä tutkimussuunnitelman tiivistelmä voidaan julkaista Rozentāls-seuran viestintäkanavissa.

Jaetut apurahat

2024 Susanna Näppä
2025 Jalmari Sarla

Lisätietoja:
Toiminnanjohtaja Jenni Kallionsivu
jenni@rozentals-seura.fi
+358 45 105 881 5

Seura järjestää jäsenmatkan Etelä-Latviassa sijaitsevaan Zemgalen maakuntaan keväällä 2023. Matkaohjelmasta löytyy monenlaista kiehtovaa niin kulttuurin ystäville kuin herkkusuillekin. Tervetuloa mukaan!

Ohjelma

20.4.
Matka Helsingistä Tallinnaan, klo 9.00-11.15 Eckerö Line
Matka omalla bussilla Jelgavaan, matkalla lounastauko
Omakustanteinen yhteinen illallinen halukkaille
Majoittuminen hotelli Jelgavaan

21.4.
Retki Pokaiņin mystiseen metsään paikallisen oppaan kanssa
Iltapäivällä panimokierros Zoltners-panimossa sekä lounas panimon ravintolassa
Toinen yö hotelli Jelgavassa

22.4.
Aamulla kiertokävely paikallisen oppaan kanssa Jelgavassa
Iltapäivällä vierailu Edvarts Virzan ja Elsa Stērsten Billītes-kirjailijamuseoon, jossa tapaamme Anna Žīguren, Jukka Rislakin ja Diāna Jancen. Nautimme museolla myös lounaan.
Majoittuminen hotelli Rija Bauskaan

23.4.
Rundālen linna, jossa kierros paikallisen oppaan kanssa, minkä jälkeen lounas.
Iltapäivällä vierailu Vaidelotes-maatilalle, jossa tutustumme latvialaiseen yrttiteetraditioon.
Toinen yö hotelli Rija Bauskassa

24.4.
Lähtö Tallinnaan klo 10, matkalla lounastauko
18.30-21.00 Eckerö Line Tallinnasta Helsinkiin

Matka maksaa 560 e, lisämaksu yhden hengen huoneesta on 150 e. Hintaan kuuluu laivamatkat Helsingistä/Helsinkiin, bussimatkat ohjelman mukaan, majoitus aamiaisineen, ohjelma sekä lounas kolmena päivänä 21.-23.4. Ohjelmassa mainitut opastukset ovat englanninkielisiä, paitsi tapaaminen Billītes-kirjailijamuseossa, joka on suomeksi.

Matkalaisten on oltava Rozentāls-seuran jäseniä: jäsenyydestä voit lukea lisää tästä linkistä.

Matkanjohtajana toimii Jenni Kallionsivu. Vastuullinen matkanjärjestäjä on Baltic Express Tours.

Paikkansa voi varata maksamalla 100 euron varausmaksun, joka hyvitetään matkan hinnassa.

Lisätietoja ja varaukset osoitteesta info@rozentals-seura.fi.

Rozentāls-seura järjestää latvian kielen kesäkurssin Ventspilsissä 27.6.-1.7.2022. Opettajana toimii Pauls Balodis ja matkanjohtajana Jenni Kallionsivu. Kurssi on suunnattu latviaa seuran kursseilla 1-2 vuotta opiskelleille tai muuten vastaavat taidot hankkineille Rozentāls-seuran jäsenille. Uudet jäsenet ovat tervetulleita! Tarvittaessa kysy lisää sähköpostitse info@rozentals-seura.fi.

Kurssimaksu 450 euroa sisältää majoituksen Dzintarjūra-hotellissa Ventspilsissä yhden hengen huoneessa (oma WC ja suihku) aamiaisineen, opetuksen 4 oppituntia per päivä sekä iltaohjelman kolmena iltana kurssin aikana. Rozentāls-seuran edustaja Jenni Kallionsivu on kurssilla mukana koko ajan. Kurssilaiset järjestävät matkansa Ventspilsiin ja takaisin itse. Mikäli kiinnostusta löytyy, voidaan myös miettiä yhteistä kuljetusta Riiasta Ventspilsiin ja takaisin erillisestä maksusta.

Iltaohjelmaan kuuluu muun muassa retki Mazirbeen ja Liiviläisten talolle omalla bussilla. Siellä kulttuurihistorioitsija Baiba Šuvcane kertoo liivin kielestä ja liiviläisestä kulttuurista (englanniksi, tulkataan tarvittaessa suomeksi). Ohjelmassa on myös kiertoajelu Hercogs Jēkabs -veneellä: ajelulla nähdään niin vanhakaupunki, Venta-joen suisto kuin Ventspilsin perinteikäs satamakin.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset sähköpostitse info@rozentals-seura.fi.

Ympäri maailmaa on tuettu Ukrainaa maan jouduttua Venäjän hyökkäyksen kohteeksi. Latviassakin on osoitettu mieltä, kerätty avustuksia ja autettu pakolaisia. Sodan alussa monia jännitti Kiovan kohtalo. Samalla Ukrainan pääkaupungin nimi on aiheuttanut keskustelua niin Latviassa kuin englanninkielisissä maissakin. Onko kyseessä Kijiva vai Kijeva, Kyiv vai Kiev? Keskustelu on herännyt jo kauan ennen nyt käytävää sotaa, mutta on nyt lisännyt kierroksia.

Kaupungin nimi on siis maaliskuun alusta lähtien latviaksi Kijiva. Englanniksi se on Kyiv. Ne mukailevat kaupungin ukrainankielistä nimeä Київ. Aiemmat kirjoitusasut, latvian Kijeva ja englannin Kiev, pohjautuvat kaupungin venäjänkieliseen nimeen Киев. Tämä on kantanut mukanaan muistoja Venäjän pitkään jatkuneesta vihamielisestä suhteesta ukrainan kieleen. Sen käyttöä pyrittiin hankaloittamaan jo tsaarin Venäjällä: vuonna 1876 ukrainankielisen kirjallisuuden julkaiseminen kiellettiin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta täysin. Vuonna 1895 kiellettiin myös ukrainankielinen lastenkirjallisuus. Pahimmillaan koko ukrainan kielen olemassaolo kiistettiin ja sitä väitettiin venäjän kielen murteeksi. Kielelliset venäläistämissuunnitelmat ja vastarinta niitä kohtaan ovat tuttuja myös Suomen historiasta Venäjän vallan ajalta.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Ukraina itsenäistyi, mutta joutui jo vuonna 1921 osaksi Neuvostoliittoa. Myös Neuvostoliitossa venäjän kielen asemaa pyrittiin pönkittämään monin erilaisin keinoin. Vaikka muillakin kielillä pystyi esimerkiksi käymään koulua tai julkaisemaan kirjoja, neuvostovallan suunnitelmissa oli jatkuva venäjän kielen käyttöalan lisääminen muiden kielten asemaa heikentämällä. Kyseessä oli nimenomaan tietoinen politiikka, jota toteutettiin suunnitelmallisesti. Osana tätä samaa ilmiötä myös Neuvostoliitossa sijainneiden paikkojen nimet tulivat muun maailman tietoisuuteen venäjän kielen kautta.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Ukraina on pyrkinyt tuomaan esille omaa kansallista identiteettiään. Ukrainan parlamentti vahvisti jo vuonna 1995 maan pääkaupungin nimen olevan latinalaisittain kirjoitettuna Kyiv ja maa on halunnut saada nimen kansainväliseen käyttöön. Vuonna 2018 maan ulkoministeriö aloitti KyivnotKiev-kampanjan, jolla pyrittiin saamaan maan omaan kieleen perustuvat paikannimet käyttöön englannin kielessä. Monet merkittävät toimijat, kuten Ison-Britannian yleisradioyhtiö BBC, siirtyi käyttämään ukrainalaisperäistä kirjoitusmuotoa jo vuonna 2019. Venäjän aloittama hyökkäyssota on pannut vauhtia muutokseen myös muualla maailmassa.

Latvian kielikeskus päätti maaliskuun alussa, että latvian kielessä käytetään ukrainalaisista paikannimistä jatkossa ukrainalaisen äänneasun mukaisia kirjoitusmuotoja. Asia nousi pinnalle yli 100 kirjailijan, kääntäjän ja muun kielen ammattilaisen avoimen kirjeen myötä. Allekirjoittajat kuvaavat, kuinka "kutsuessamme Ukrainan pääkaupunkia nimellä Kijeva, seisomme omalla kielellämme kolonisoijan, miehittäjän ja hyökkääjän puolella". Kirjeellä oli toivottu vaikutus ja Ukrainan pääkaupungin nimi on siis nykyään latviaksi Kijiva. Samalla päätettiin myös useiden muiden ukrainalaisten paikannimien latviankielisestä kirjoitusasusta. Latviankieliseen tiedotteeseen ja 30 muuttuneen paikannimien listaan pääsee tutustumaan tästä linkistä.

Suomen kieltä tämä keskustelu ei koske, sillä nimi Kiova on kielitieteen termein ilmaistuna eksonyymi eli se on jo aikoja sitten mukautunut suomenkieliseksi. Myös kaupunkien nimet Harkova ja Odessa ovat mukautuneet suomen kieleen. Kielitoimiston ohjepankista löytyy lisää tietoa ukrainankielisten nimien oikeinkirjoituksesta suomeksi: sinne pääsee tästä linkistä.

Loppukevennyksenä toimikoon leivitetty siipikarjan edustaja, joka liittyy erittäin läheisesti aiheeseen. Kuuluisa kanaruoka on liittynyt sotaponnisteluihin useiden ravintoloiden kerätessä sillä varoja Ukrainaan. Suomeksi ruokalajien nimet kirjoitetaan yhdyssanoiksi pienellä alkukirjaimella, eli kyseessä on siis kiovankana. Latviaksi ruokalaji saanee oikeinkirjoitussääntöjen muututtua uuden nimen ja ruokalistoilta löytynee tulevaisuudessa kijivas kotlete.

Teksti: Jenni Kallionsivu
Kuva Kiovasta ennen sotaa: Artem Zhukov, Unsplash

”Tänä vuonna festivaali puhuu selkeästi epävarmuudesta, jollaisessa elämme”, kuvailee taiteellinen johtaja Bek Berger mielestäni hieman arvoituksellisesti festivaalin ohjelmistoa. Syyskuun 8.-18. päivinä 2021 pidetty Homo Novus on Bekin ensimmäinen kuraattorin pesti Latvian Uuden Teatteri-instituutin johtajana. Hänen johdollaan festivaali laajeni Riiasta myös muualle Latviaan. Festivaalin pääteema oli saavutettavuus ja esitysten aiheet käsittelivät paljon myös ekologisia muutoksia ja muutostarpeita. ”Newyorkilaisen” Terike Haapojan Festival School – The Journey vei katsojat eli osallistujat viikon mittaiselle vaellukselle Latvian maaseudulle.

Suomesta oli festivaalille kutsuttu kaksi esitystä. Esitystaiteen seuran Kuunteleminen (Listening), jonka esiintyjä, näyttelijä Silva Belghiti veti paikallisille viittomakielisille myös esiintymistyöpajan. Hoivaaminen (Nurture) tutki rintaruokinnan kautta huolenpidon, yhteiselon ja sukupuolisuuden teemoja nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Yhden katsojan kohtaaminen kerrallaan on esitystaiteilija, lavastaja-valosuunnittelija Samuli Laineen luoma uusi esityskonsepti.

Suomalaisesityksiä yhdisti Latviaan myös verkosto, johon kuuluvat kuopiolainen nykytaidefestivaali ANTI ja helsinkiläinen teatterifestivaali Baltic Circle. Homo Novus on aina ollut verkostoitumisen taitaja ja linja jatkuu. ACT – Art/Climate/Transition on eurooppalainen yhteistyöhanke, joka ilmastonmuutoksen, massasukupuuton ja kasvavan eriarvoisuuden aikakaudella etsii toivonkipinää yhdistelemällä laajoja näkökulmia pieniin paikallisiin akteihin.

Saavutettavuus-teema näkyi festivaalilla myös festivaalikeskuksen sijainnissa, joka oli Vapaudenkadun varrella sijaitsevalla Vidzemes-torilla (Brīvības iela 90). Esityksiä pystyi seuraamaan vaikkapa puhelimitse ja ohjelmisto huomioi liikuntaesteisten ja viittomakielisten lisäksi myös näkövammaiset. Torilla keskusteltiin aamuisin, kuultiin erilaisia ratkaisumalleja ja kehitysideoita eri maista sekä juhlittiin musiikin tahtiin iltaisin. Esteettömästi.

Teksti ja kuvat: Hyde Hytti
Kirjoittaja on Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) kansainvälisten asioiden päällikkö ja Baltic Circlen perustajajäsen.