Monitoimiosaaja Madara Gruntmanen elämässä riittää vauhtia. Runoilijan, muusikon, taiteilijan, kulttuurituottajan, opiskelijan ja äidin tehtävät pitävät hänet liikkeessä sekä kotimaassa Latviassa että ulkomailla. Matkat näkyvät myös Gruntmanen vahvasti fyysisissä ja kehollisissa runoissa, joissa käydään eri mantereilla, myös kuolemanjälkeisessä tuntemattomassa maassa.
Syyskuussa Gruntmane osallistuu Runoajelu-kiertueeseen [linkki vie Runoajelun kotisivulle] ja lukee runojaan yleisölle 7.9. Riiassa, 8.9. Siguldassa, 9.9. Tartossa ja 10.9. Helsingissä. Tilaisuuksissa esiintyvät myös runoilijat Sveta Grigorjeva Virosta ja Susinukke Kosola Suomesta.
Madara, miten sinusta tuli runoilija?
Olen aina tuntenut runouden olevan osa minua ja kirjoitin runoja jo lapsena. Silti vähän häpeilen nimittää itseäni runoilijaksi. Sitä vastoin tuntuu ihan mukavalta, kun joku toinen kutsuu minua runoilijaksi. Ilmeisesti on niin, että runoilijaksi synnytään, eikä se riipu siitä, kirjoitatko runoja vai et.
Olet myös pianisti. Kuinka suuri osa musiikki on elämääsi?
Olen valmistunut musiikkikoulusta. Nuorena soitin pianoa kahdeksan tuntia päivässä ja päämääräni oli päästä opiskelemaan Latvian Musiikkiakatemiaan. Sitten jouduin onnettomuuteen, jossa käsivarteni katkesi kuudesta kohtaa. Selviydyin, mutta haave ammattimuusikon urasta oli mennyttä. Nykyisin sekä sävellän että improvisoin musiikkia runoesityksiäni varten.
Uusin kirjasi Rakkaudenjälkeinen ilmestyi kesäkuussa. Kertoisitko siitä?
Kolmas runokokoelmani on matka rakastaa-verbin juurille. Siinä kiidetään ylös ja alas kuin vuoristoradassa, kunnes päädytään substantiiviin rakkaus. Uudissana rakkaudenjälkeinen kirjan nimenä viittaa antropologiaan, se on jotakin kadotettua tai unohdettua ja samaan aikaan jotakin, mitä ei ole ollut koskaan olemassakaan. Kirjani on matkakertomus, oma tulkintani siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Olet järjestänyt monia kulttuuritapahtumia Latviassa ja osallistunut myös itse moniin tapahtumiin. Miten kesäsi on mennyt?
Kulttuuritapahtumia on ollut todella paljon. Yritykseni I did it on järjestänyt jo kymmenen vuoden ajan erilaisia kulttuuri- ja taidetilaisuuksia, kuten konsertteja, festivaaleja ja valoinstallaatioita Latviassa ja jonkin verran ulkomaillakin. Tänä vuonna järjestimme esimerkiksi Riian kesäfestivaalin tapahtumia sekä Vuoden paras lääkäri -gaalan, jossa valittiin Latvian parhaat lääkärit, kuten omalääkäri, uusi tulokas ja kirurgi. Johtoajatukseni on kehittää yhteiskuntaa, tehdä siitä fiksumpi ja muuttua samalla itsekin paremmaksi ihmiseksi. Jokaisen tapahtuman järjestämisestä opin jotakin uutta.
Tämän kesän tärkein tapahtuma on ollut minulle Jelgavan kansainvälinen runofestivaali ”PAGE BREAK”, jonka järjestimme ensimmäistä kertaa ja jonne kutsuimme neljätoista runoilijaa eri puolilta maailmaa.
Mitä sinulle tulee mieleen Suomesta?
Espoon modernin taiteen museo EMMA! Aina kun menen Suomeen, menen sinne. Se on upea talo täynnä upeita näyttelyitä! Voin viettää siellä tuntikausia!
Miltä näyttää lähitulevaisuutesi?
Tulevaisuuteni näyttää aika selvältä ja kiireiseltä. Opiskelen maisteriksi Latvian Taideakatemian POST-ohjelmassa. Yritän pärjätä taiteilijana (hymiö).
Elokuussa osallistun videotaiteellani ensimmäiseen suureen ryhmänäyttelyyni Adiyamanin biennaalissa Turkissa. Lisäksi valmistaudun Tallinnan taidehallin virolais-latvialaiseen ryhmänäyttelyyn POST/Contemporary, joka on auki marraskuun alkuun asti. Näyttelyn yksi osallistujista on upea virolainen taiteilija Alyona Movko-Mägi. Luonnollisesti runous on oleellinen osa videotaidettani, jota nähdään Tallinnassakin.
Haluaisin myös kovasti kirjoittaa lastenkirjan, mielessäni on jo sen aihio, mutta tällä hetkellä siihen ei ole mitenkään aikaa.
Kuvaile tavallista päivääsi aamusta iltaan juuri nyt!
Ihan hullua juoksemista aamusta iltaan: töitä I did it -yrityksessäni, opinnot taideakatemiassa, tyttärestäni, aviomiehestäni ja runoudestani huolehtimista… En tiedä, miten saan kaiken tehtyä, mutta nyt ollaan tällaisessa elämänvaiheessa!
Madara Gruntmane - Syntynyt 1981 Liepājassa, asuu Riiassa - Valmistunut pianistiksi Liepājan Emīls Melngailis -musiikkikoulusta ja kulttuurituottajaksi Riian Baltic International Academy -korkeakoulusta, opiskelee taiteen maisteriksi Latvian Taideakatemiassa - Runokokoelmat Narkozes (Narkoosit) (2015), Dzērājmeitiņa (Juoppo isin tyttö) (2018), Aizmīlestība (Rakkaudenjälkeinen) (2022) - Kokoelma Narkoosit on käännetty englanniksi ja turkiksi, lisäksi runokäännöksiä hollanniksi, kreikaksi, kymriksi, liettuaksi, ranskaksi, suomeksi ja viroksi - Narkoosit voitti Latvialaisten lukijoiden suosikki -palkinnon ja Juoppo isin tyttö Latvian yleisradion kirjallisuuspalkinnon.
Teksti: Heidi Iivari
Kuva: Kaspars Bērziņš
Ei kommentteja