Pääsiäistä vietetään Latviassa ikivanhoin perintein

Pääsiäinen Latviassa on värikkäämpi, iloisempi ja kiinnostavampi kuin Suomessa. Ja se näkyy ja on läsnä kaikkialla.

Näin on ollut jo pitkään, mutta tänä vuonna pääsiäisestäkin tulee erilainen. Kaikki julkiset tapahtumat on Latviassa nyt peruttu 14.4. asti. Pääsiäisen vietto on luonteeltaan hyvin yhteisöllistä; nyt juhlia saa vain kotosalla. Mutta ensi vuonna kevään suuri juhla tulee varmasti olemaan yhtä iloinen ja mieleenpainuva kuin aikaisempinakin vuosina:

Kaikki on koristeltu pääsiäisen kunniaksi julkisissa sekä yksityisissä tiloissa ja kodeissa.  Kauppojen kassoilla, ravintoloissa ja vaikkapa kampaamoissa on koristeltuja oksakimppuja tai kukkia ja korillinen värjättyjä munia asiakkaiden iloksi.

Puistoihin rakennetaan pääsiäishahmoja pienissäkin kaupungeissa ja kylissä. On jättiläismunia, pupuja ja kukkia. Riian katuvarsien mainostaulut toivottavat asukkaille iloista juhlaa. Keinuja pystytetään keskusaukioille ja jopa hotellien ja kauppakeskuksien edustalle.

Pääsiäissunnuntaina järjestetään useimmilla paikkakunnilla juhlat, lähinnä lapsia ajatellen. Kun kaikissa isommissa kylissäkin on oma musiikkikoulu tai vähintään koulun kuoro ja kansantanssiryhmä, saadaan lasten esittämä ohjelma helposti  toteutettua.

Lapsille järjestetään erilaisia kilpailuja, niistä tärkeimpänä munien vierityskisa. Siinä värjätty muna saa vauhtia lautakourussa; voittajan muna vierii pisimmälle.

Juhlat voidaan sään salliessa järjestää kokonaankin ulkosalla. Miehet viettävät aikaansa seisoskelemalla nuotion ympärillä; kaikkiin alkuperäisiin latvialaisjuhliinhan kuuluu tuli. Nuotio on yleensä muutenkin käytössä: isossa padassa keitetään kyläläisille soppaa tai ainakin yrttiteetä.

Yhdessä laulaminen kuuluu myös pääsiäisen viettoon, ja useimmiten sille löytyy säestäjäkin. Piirileikit kuuluvat kaikkiin juhliin ja yhteiseen iloon; niihin osallistuu väki lapsista vanhuksiin.

Välillä juostaan keinumaan. Iso pääsiäiskiikku on pystytetty hyvissä ajoin. Keinuminen tuo onnea ja menestystä ja on pakollista siksikin, etteivät hyttyset vaivaisi kesällä. Kun keinuu oikein korkealle, auttaa se aurinkoa kipuamaan ylemmäs taivaalla –  ja sitten kevät voi tulla.

Jo kiirastorstaina pitää olla tarkkana, ettei aiheuta pahoja kesäksi. Metsästä ei saa tuoda mitään kotiin, jotta tulevana kesänä säästyttäisiin käärmeiltä ja hyttysiltä.

Munat värjätään sipulinkuorilla ja koristellaan

Kotona puutarhassa ja myös kylän juhlissa piilotetaan munia lasten etsittäviksi. Ne on tuonut pääsiäisjänis. Kukin tuo värjättyjä munia mukanaan juhliin – alkaa kaksinkilpailu munien kopauttamisessa yhteen. Sen, jonka muna säilyy ehjänä kopautuksessa, toive toteutuu. Rikkoontuneet munat saa syödä jo paikan päällä. Ne pitää nauttia suolan kanssa, muuten valehtelee koko kesän. Joku tarjoilee piirakoita.

Munat värjätään yleensä sipulinkuorilla kauniin ruskeiksi. Ne kääritään keittämistä varten tiukasti kangaspaloihin, jotka pitävät kukat, lehdet ja ruohot paikallaan. Näistä jää muniin vaaleampia kuvioita. On tärkeää antaa ystäville kauniita munia; sillä takaa myös, että kanat munivat hyvin koko vuoden.

Varsinaisia pääsiäisruokia tai –leivonnaisia ei tunneta. Erilaisia piirakoita syödään muutenkin paljon, mutta pääsiäisenä niiden pitää olla pyöreitä kuin kevään ja elämän tuova aurinko.

Juhlat ovat tärkeitä, ja niihin kutsutaan mukaan vieraatkin

Neuvostovallan aikana latvialaiset eivät saaneet juhlia kirkollisia eikä muitakaan juhliaan. Ehkä juuri siksi yhteisölliset juhlat ovat heille nyt erityisen tärkeitä ja samalla merkki omasta identiteetistä. Monet haluavat myös palata alkuperäisille juurilleen ja ovat siksi alkaneet elvyttää ikivanhoja perinteitä.

Kristillisen pääsiäisen asemesta vietetään yhä useammin omalta pakanalliselta ajalta periytyvää kevätpäiväntasauksen päivää. Leikit ja koristeet ovat samoja kuin pääsiäisenä. Näissä juhlissa myös keinu koristellaan nauhoilla ja pajunkissoin. Yleinen asu juhlassa on kansallispuvut.

Tämän vuoden pääsiäisen vietosta tulee selvästi pienimuotoisempaa ja vaisumpaa kuin ennen. Ensi vuonna juhlasta tulee varmaan entistäkin suurempi ja riemullisempi. Ja mekin pääsemme iloitsemaan siitä taas.

Teksti ja kuvat: Liisa Wright