Jenni Kallionsivu: Firma maksaa. Löytöretki Latviaan
125 sivua
Rozentāls-seura ry, 2023
Kokoaan suurempi kirja on piristysruiske suoraan Latvian-ystävän suoneen ja joviaali sisäänheittäjä niille, jotka eivät ole vielä päässeet tutustumaan muinaisten liiviläisten, sukupuolitettujen lääkärintakkien ja villihevosten ihmeelliseen maahan.
Firma maksaa -kirjan alkusanoissa Jenni Kallionsivu toteaa, että Latviassa tunnetaan suomalaista kulttuuria huomattavasti paremmin kuin toisin päin. Tämä epäsuhta mutta luonnollisesti myös vankka Latvia-tuntemus ja -innostus ovat motivoineet Rozentāls-seuran toiminnanjohtajaa kirjoittamaan matkaoppaan Latviasta.
Kirjassa on neljätoista lukua, jotka käsittelevät Latvian historiaa ja nykypäivää kulttuurin valossa. Lukija pääsee tutustumaan muun muassa muinaisiin ja nykyisiin liiviläisiin, jääkärien sotahistoriaan, neuvostoajan kummallisuuksiin, latvian kielen erityispiirteisiin, käytöstapojen kulttuurisidonnaisuuteen, legendojen elinvoimaisuuteen sekä latvialaisten kauneudenpalvontaan – ruokaa, juomaa ja luontoa unohtamatta. Kirjasta saa vastauksen esimerkiksi siihen, miksi Riian bussiaseman viereistä toria hallitsevat zeppeliinihallit, kuka oli Latvian ensimmäinen feministi ja miksi latvialaiset rakastavat kivenlohkareitaan.
Kallionsivu tunnustaa tarinoivansa subjektiivisen hyväntahtoisesti, mutta kyseessä ei ole tosiasiat sivuuttava hurmahenkinen Latvia-suitsutus. Kirjoittajan historioitsijataustasta on ollut varmasti kirjoittaessa etua, ja joviaalin juttelevan tekstin sekaan on ripoteltu tutkijan tyyneydellä tilastoja esimerkiksi Latvian alkoholin kulutuksesta (OECD-maiden ensimmäinen sija), harmaasta taloudesta (25,5 % bruttokansantuotteesta) ja vuosien 2008–2009 massiivisesta maastamuutosta (40 000 maastamuuttajaa).
Makuja on monia, minun makuuni kirjan ulkoasu on liiankin vaatimaton verrattuna sen sisältöön. Kirjaa kuvittavat kovin perinteisellä tekniikalla toteutetut mustavalkoiset ja realistiset lyijykynäpiirustukset. Kirjan kannen piirros on tästä virkistävä poikkeus – ovesta kurkistaa latvialainen brūnaļa-rotulehmä. Sama humoristinen – ja näin ollen Kallionsivun tekstiä paremmin komppaava – ote olisi voinut jatkua kuvituksessa kirjan sisälläkin. On hyvä, että matkalukemiseksikin tarkoitettu kirja on fyysisesti kevyt, mutta suurempi kirjasinkoko olisi lisännyt luettavuutta entisestään. Kallionsivun kieli on kuitenkin tyylillisesti, kerronnallisesti ja kieliopillisesti niin sujuvaa, että lukija laukkaa sivut loppuun iloisena ja kiitollisena kuin latvialainen villihevonen etelä-Latvian Papen tai Ķemerin niityllä.
Toisessa kulttuurissa meitä kiehtoo se, miten se eroaa omasta kulttuuristamme mutta myös ne piirteet, jotka aiheuttavat meissä samankaltaisuudesta kumpuavia ahaa-elämyksiä. Tästä Firma maksaa antaa lukuisia esimerkkejä, kuten suomalaisten ja latvialaisten lämmin suhde saunaan, luontoon ja perunaan, joka eri muodoissaan on Kallionsivun mukaan tehnyt erityisen vaikutuksen suomalaisiin Latvian-matkailijoihin.
Virossa aiemmin vuosia asunut Kallionsivu tuo luontevasti esille kiinnostavia vertauskohtia myös virolaiseen kulttuuriin, joka onkin suomalaisille latvialaista kulttuuria tutumpi ympäristö. Suomalaisia, latvialaisia ja virolaisiakin yhdistää muun muassa myyttinen ajatus siitä, että ulkomaalaisen on lähes mahdoton oppia oma äidinkielemme. Vastaavasti arvostamme kovasti sitä, kun ulkomaalainen on nähnyt vaivaa kielemme oppimiseen. Kallionsivu kannustaakin latvian kielen pariin omaan kokemukseensa nojaten toteamalla, ettei se ole esimerkiksi saksaan tai venäjään verrattuna erityisen vaikeaa. Muuten, firma maksaa eli firma maksā lausutaan samoin ja tarkoittaa samaa.
Entä ne erot? Ne tulevat ehkä selvimmin esiin luvussa Tyttöjen ja poikien lääkärintakit, jossa Kallionsivu pohtii rohkeasti ovatko ”tunkkaiset sukupuoliroolit voimissaan”. Latviassa nimittäin miehet auttavat naisia autoista ulos ja maksavat aina ravintolalaskun. Se, mitä pidetään hyvien tapojen mukaisena, on tosiaankin kulttuurisidonnaista. Mitä tulee eri sukupuolien ulkonäköön, niin ”suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan käytännöllisyyttä ja mukavuutta, latvialaisten mielestä tärkeintä saattaakin olla kauneus ja edustavuus”. Ja tosiaankin, naislääkärien takit ovat leikkaukseltaan tyköistuvia, kun taas mieslääkärit käyttävät suoria lääkärintakkeja.
Rakkaus eri muodoissaan tasoittaa tunnetusti kulttuurieroja ja jättää parhaimmillaan lähtemättömän jäljen kulttuurihistoriaan, kuten latvialaisen taidemaalari Janis Rozentālsin (1866–1916) ja suomalaisen laulaja Elli (o.s Forssell) Rozentālen (1873–1943) rakkaustarina osoittaa. Kallionsivun rakkaus latvialaiseen kirjallisuuteen näkyy kirjan tekstissä lukuisina rikastuttavina viittauksina, ja kirjan lopussa oleva kirjallisuusluettelo antaa lukijalle hyvät eväät jatkaa löytöretkeä Latviaan tieto- ja kaunokirjallisuuden avulla.
Firma maksaa on mitä parhainta esseistiikkaa yhdistellessään viehättävästi faktaa, kirjoittajan omia elämänmakuisia kokemuksia ja kulttuurisia kuriositeetteja. Se piristää ja syventää kaltaiseni Latvia-harrastajan tietämystä mutta toimii puoleensavetävänä sisäänheittäjänä myös niille, joille Latvia on jäänyt vielä vieraaksi.
Teksti: Heidi Iivari
Kirjoittaja on tartonsuomalainen runoilija ja suomentaja.
Kuvat: Rozentāls-seuran arkisto
Tilaa kirja tästä linkistä.
Ei kommentteja