Miksi Rainis on tärkeä – kolme pointtia?

Rainiksen merkitystä Latvian kirjallisuuteen korostetaan useissa yhteyksissä. Mutta miksi Rainis on nimitetty Latvian tärkeimmäksi kirjailijaksi? Tästä listasta se selviää.

1. Rainis oli modernin latvialaisen kirjallisuuden alullepanija

   Rainis oli modernin latvialaisen kirjallisuuden alullepanija sekä muodon että sanaston uudistaja. Rainiksen valtavasta kirjallisesta jäämistöstä löytyy ainesta kaikkeen kulttuuriin liittyvään keskusteluun. Lukemattomat Rainiksen uudissanat kuuluvat nykylatvian vakiintuneeseen sanastoon, jotkut taas on jääneet hänen tunnistettaviksi uudennoksikseen.

   Kaiken kaikkiaan Rainis kirjoitti 12 runokokoelmaa ja 20 näytelmää, artikkeleita ja muistelmia sekä tuhansia sivuja käännöksiä. Rainiksen teksteissä toistuvat aiheet ovat peräisin klassisesta kirjallisuudesta, Raamatusta ja latvialaisesta kansanperinteestä; näitä hän sovitti omiin aatteisiinsa, joissa tärkeää osaa esitti sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

2. Vuonna 1940 Rainis nimettiin kansallisrunoilijaksi.

   Koko neuvostoajan hänen tuotantonsa oli runsaasti esillä; sen monipuolisuuden ansiosta kaikki Latvian valtarakenteet ovat voineet katsoa hänet ”omaksi pojakseen”. Draamat tuottivat oopperan ja elokuvia, runoja ovat säveltäneet lauluiksi monet, Ēmils Dāržiņšista Raimonds Paulsiin. Siten runoista Saule, Pērkons, Daugava (Aurinko, Ukkonen, Daugava) ja Senatne (Muinaisuus) on tullut kaikkien tuntemia laulujuhlien vakionumeroita. Lukuisat kadut ja museot kantavat hänen nimeään, ja hänelle on muistopatsaita eri puolilla Latviaa sekä Sveitsin Castagnolassa.

3. Rainis ja Aspazija ovat Latvian kirjallisuuden Aatami ja Eeva

   Kirjallisuudentutkija Arno Jundze kiteyttää haastattelussaan verkkojulkaisussa Viedokļi.nra.lv (11.9.15) Rainiksen ja Aspazijan merkityksen seuraavasti:

   ”Rainis ja Aspazija ovat Latvian kirjallisuuden Aatami ja Eeva, he ensimmäisinä nimesivät asioita niiden oikeilla nimillä, he loivat sen henkisen tilan, jossa Latvian idea saattoi kasvaa ja toimia. Rainis oli tienraivaaja, jonka ajatusten voima ei vähene ajan myötä. Ensimmäisenä hän toi latvian kieleen suuria ja ikuisia ideoita, surematta sitä, että latviaksi ei muka niin voinut sanoa, että sanat eivät muka kuulostaneet niin hienoilta ja kauniilta kuin venäjäksi, saksaksi tai englanniksi. Hän vain otti ja näytti, murtamatta suuta ja kysymättä, kiinnostivatko ne ketään, kenelle ne olivat tarpeen. Sillä hän tiesi – heräävälle kansalle ne olivat tarpeen. Rainis oli unelmoija, joka ei pelännyt suuria unelmia. Ja ne suuret unelmat tuottivat Latvian, ja Rainiksen itsensä. Rainis kirjoitti, että haluaisi elää kaksisataa, kolmesataa vuotta. Nyt nähdään, että ensimmäiset 150 vuotta ovat jo menneet, ja Rainis elää yhä.”

Teksti: Marja Leinonen.

Marja on suomentanut yhdessä Mirja Hovilan kanssa Rainis – Se pysyy, joka muuttu -teoksen. Ennen Rozentals-seuran kustantamaa teosta suomeksi on ilmestynyt vain Taisto Summasen kääntäminä kaksi runoa Petroskoissa 1956. Näytelmistä vain Kultahevonen, osittain lyhenneltynä Helsingin yliopiston opiskelijatyönä, on ilmestynyt suomeksi vuonna 1996.