Latvian kulttuuri-ikonit Rainis ja Aspazija syntyivät 150 vuotta sitten. Heidän monivaiheista elämäänsä leimasi myös karkotus ja maanpakolaisuus, joiden vaikutusta Latvian kirjallisuuteen ja yhteiskuntaan voi tuskin yliarvioida.
Castagnola on pieni kylä italiankielisessä Sveitsissä Luganojärven rannalla ja kuuluu nykyään Luganon kaupunkiin. Rannan palmut ovat tammikuussakin vihreitä, mutta vähän ylempänä rinteessä on jo lunta. Joka puolella kohoaa vuoria, osa lumihuippuisia. Punertavassa kivitalossa on Luganon historiallinen arkisto, jossa on kaksi pysyvää näyttelyä: italialainen filosofi ja monilahjakkuus Carlo Cattaneo oli täällä maanpaossa 1800-luvulla, Rainis ja Aspazija vuosina 1906–1920.
Pieni huone on täynnä kaikkea latvialaista, valokuvia pakolaisrunoilijoista alppimaisemissa ja myös kirjojen erikielisiä käännöksiä. Vieraskirja on täyttynyt latviaksi kirjoitetuista kiitoksista. Arkiston työntekijä esittelee ulkolatvialaisten aloitteesta 1970-luvulla syntynyttä ”neuvostotyylistä” patsashanketta. (Sellainen se kieltämättä onkin.) Puutarhaan sittemmin pystytetty patsas on kuitenkin matala ja pelkistetty, ja siihen on päässyt myös pieni – tosin musta – Kultahevonen.
Pitkä maanpakolaisuus muovasi Rainista ja Aspazijaa monin tavoin, helppoa ei ollut myöskään yksityiselämässä. Arkisto myy Kastaņola-kirjaa, jossa Rainis kuvaa kokemuksiaan ”toisessa kotimaassa” myös runomuodossa, ihastelee rikasta italian kieltä, vertaa heidän tilannettaan Carlo Cattaneoon, kuvailee maisemia ja ihmisiä.
Cattaneo kuoli Sveitsissä, eikä hänen tavoittelemansa Italian liittovaltio toteutunut, mutta Rainis ja Aspazija pääsivät palaamaan itsenäiseen Latviaan. Kaukaa näkee joskus paremmin, laajemmin, sen mikä on tämän järven, näiden vuorten takana, sen minkä haluaisi nähdä ja miten siihen pyrkiä. Kiitos turvapaikan antajille!
Teksti: Mirja Hovila
Kuvat: Seppo Hovila
Ei kommentteja