Kevät on kristillisten juhlapyhien aikaa, joista suurimpana pääsiäinen. Kun laskiaispullat on syöty ja laskiaisriehat vietetty alkaa laskeutuminen kohti pääsiäistä. Kristillisen perinteen mukaan pääsiäinen on hiljentymisen juhla. Maallisemman katsomuksen mukaan pääsiäiseen voivat kuulua trollit, eli pääsiäisnoidat, tiput, värikkäät koristellut pääsiäismunat ja monia perinteisiä herkkuja.
Monen suomalaisen lapsuusmuistoissa pääsiäisenä leijailevat tarinat kyöpelinvuorelle noitasapattiin luutineen lentävistä koukkunokkaisista akoista kissoineen ja kahvipannuineen. Pitkänä perjantaina uskotaan pahojen voimien olevan liikkeellä. Oivallista aikaa kauhutarinoille.
Latvian historiasta kuten Suomenkin löytyy synkkiä tositarinoita. Onko Latvialaisten mielissä tilaa tarinoille, jotka alkavat ” oli synkkä ja myrskyinen yö” vai halutaanko ensimmäisen sivun ensimmäisen kappaleen alkavan ” auringon sarastaessa uusi kaunis aamu sai taas alkunsa”. Sen voi tietää vain Latvialainen.
Rainis on Latvian kirjallisuuden suurnimi ja tekijä. Latvian maan valossa ja varjoissa elää lukuisia muitakin kynän – ja sanankäsittelijöitä.
Mitä kirjan kannen alta paljastuu hämärän laskeuduttua? Vastauksia voi löytää seuraamalla Guntis Bereliksen jalanjälkiä kirjallisuuden pimeille kujille. Berelis on Latvialainen tunnettu kirjallisuuskriitikko ja kirjailija, joka on opiskellut Latvian yliopistossa matematiikan ja fysiikan laitoksella ja työskennellyt mm. Karogs magazinessa. Berelikseen voi tutustua täältä. http://www.latvianliterature.lv/en/writers/52.
Poimittakoon tässä Latvialaisten kauhutarinoiden matkalta joukko muutamia nimiä 1900 – luvun alkupuolelta tähän päivään. Aleksandrs Grīns Latvialainen kirjailija, joka eli 1895 -1941. Hän syntyi Latviassa Jekabpilsissä ja kuoli Venäjällä Astrahanissa. Hänen mielensä koukeroista lähtöisin on mm. Nameja gredzens ja Dvēseļu putenis, joista ensin mainittu on eeppinen ristiretkien aikaan sijoittuva kauhutarinan aineksia sisältävä teos. Faust-henkinen tarina löytyy Grinsin teoksesta Septini un viens, jossa Tartolainen opiskelija tekee sopimuksen itsensä paholaisen kanssa. Klusie ciemini” n 1935 vuodelta päähenkilö sodassa kaatunut mies palaa tapaamaan tovereitaan kunnioituksesta heitä kohtaan.
Toinen kauhukirjallisuuden nimi, jota Guntis Bereliskin ylistää apokalyptisesta kauhusta omien varjojen pelkäämiseen toimivien tarinoiden luojaksi on Vladimirs Kaijaks. hänen teoksistaan mainittakoon kokoomateos Akācija akmens pagalmā 1973 ja Visu rožu roze 1987. Edgar Allan poen vaikutuksen on kirjoitettu loistavan Kaijaksin novellin Enijas bizen läpi, jossa itsemurhan tehnyt nainen palaa vastuussa tästä olleen miehen uniin. Novelli on vuodelta 1999.
Myös Rainis on jättänyt jälkensä tähän genreen. Rainiksen Spēlēju, dancoju näytelmää alkuperäisenä vuodelta 1915 on pidetty tulkintana muinaisesta vampyyrimyytistä.
Lisää kirjailijoita, novelisteja sekä runoilijoita löydät täältä. A Cloud of Vapour, the Cool of the Cellar: the Horror Genre in Latvian https://www.google.fi/search?q=latvia+horror+literature+&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b&gfe_rd=cr&ei=uKGxWOTnJsSq8wfz3r-QCA
Latvialaisessa kauhukirjallisuudessa tilaa haamuille ovat tehneet kauhukirjallisuuden tyypillisimmät hirviöt vampyyrit ja ihmissudet. Ehkä Latvialaisten kauhutarinoiden ytimestä löytyy pala todellisuudesta, ihmiskohtaloista, jotka ovat päättyneet traagisesti ja onnettomasti, sodan tai rakkauden tähden.
Tästä linkistä voi käydä kuuntelemassa Ilgi – yhtyeen FolkRockOoppeatulkinnan Speleju dancoju näytelmästä laulun sanoin. https://www.youtube.com/watch?v=I7fHd5k74No
Kirjoittaja: Pauliina Sundqvist
Ei kommentteja