Jaak Joala, Raimonds Pauls ja Molotov – Ribbentrop – sopimus

Muutama viikko sitten käteeni sattui riikalaisessa divarissa pieni neuvostoaikainen levy, jossa virolainen kultakurkku Jaak Joala tulkitsee Raimonds Paulsin lauluja. Pauls ja Joala olivat pitkäaikaisia työtovereita. Paulsin elämänkerrassa on jopa pieni episodi, jossa kerrotaan miten maestro halusi puhelimessa neuvotella laulajan kanssa uudesta levyprojektista. ”Tulen sinne heti”, vastasi Joala, ja kolmen tunnin kuluttua hän olikin Riiassa. Sen aikaisilla maanteillä ajo Tallinnasta Riikaan ei ollut ihan helppo, mutta virolaiset muusikkotuttavat ovat kertoneet, että Joalalla oli hänen ihailijoihinsa kuuluneen KGB-kenraalin myöntämä ajokortti, jonka haltija sai vaikka ajaa parin liikennepoliisin päälle pelkäämättä seuraamuksia. Taruako vai totta, en tiedä…

Joalan ja Paulsin yhteisiä levyjä on paljon, enimmäkseen romanttisia lauluja kuten tältä kokoelmalta löytyvä ”Rakkauden siluetti” (Силуэт Любви), jonka voi kuunnella YouTubesta.

Tällä kertaa huomioni kiintyi kuitenkin laulujen sanoittajaan. Kuka onkaan levyn kannessa mainittu kolmas nimi Anatoli Kovalev? Ei mikään ihan tavallinen iskelmänikkari. Paulsin elämänkerrasta käy ilmi, että myös Kovalev kuului hänen ystäväpiiriinsä. Vuonna 1981, kun tämä levy tehtiin, Kovalev oli tunnettu runoilija ja diplomaatti. Perestroikan aikana hän kuului Gorbatšovin lähipiiriin ja nousi Neuvostoliiton varaulkoministeriksi.

Kovalevin nimi esiintyy monien ulkomaisten diplomaattien muistelmissa, mutta erityisesti muistetaan hänen roolinsa Molotov-Ribbentrop –sopimuksen julkistamisessa. Kuten tämän blogin lukijat varmaankin muistavat, Neuvostoliiton ja Saksan ulkoministerit tekivät vuonna 1939 etupiirijaosta salaisen sopimuksen, jossa Baltian maat liitettiin Neuvostoliittoon. Sopimuksen turvin Neuvostoliitto pakotti Baltian maat ensin luovuttamaan neuvostoarmeijalle tukikohtia ja sitten vuonna 1940 liittymään ”vapaaehtoisesti” Neuvostoliittoon.

Toisen maailmansodan jälkeen sopimus löytyi Saksan arkistoista ja julkaistiin, mutta Neuvostoliitto kiisti päättäväisesti sopimuksen olemassaolon ja piti sitä väärennöksenä. Gorbatšovin muistelmista käy ilmi, että sopimus kuului Katynin teloituksia koskevien papereiden ohella niihin huippusalaisiin asiakirjoihin, joihin vain pääsihteerillä oli pääsy. Asiakirjojen julkaiseminen vei moraalisen pohjan Baltian liittämiseltä Neuvostoliittoon. Loppu onkin historiaa.

En suinkaan väitä, että tämä pieni levy olisi pannut alulle laulavan vallankumouksen. Mutta voidaan kai ajatella, että latvialaisen säveltäjän, virolaisen laulajan ja venäläisen ministerin suhteella oli oma vaikutuksensa tapahtumien kulkuun?

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu