Nykyisen joulun historia Latviassa on monisyinen: ikivanha pakanallinen, sitten uskonnollinen, miehityksen aikaan pitkään kielletty, nyt taas voimissaan. Sen perusta on ikiaikainen talvipäivänseisauksen juhlinta.
Talvipäivänseisauksen juhlinta on vain tunnustuksellisille luonnonuskoville ainoa ”joulu”, muille yksi hauska joulunajan perinne. Muutaman vuoden takaisessa kyselyssä 20 prosenttia vastaajista ilmoitti seuraavansa etnisen uskonnon perinteitä; heistä suuri osa kuului viralliseen muinaisuskon yhdyskuntaan.
Vuoden pisin yö on talvipäivänseisauksen aikana – päivä alkaa pidetä siitä. Juuri tätä juhlitaan: valon voittoa pimeydestä ja uudesta alusta.
Ziemas saulgrieži eli Bluķa vakars on ennen kaikkea yhteisöllinen juhla. Sitä vietetään siellä täällä eri puolilla Latviaa etupäässä kylissä, tosin Latgalessa ei niinkään yleisesti. Myös Riian Vanhankaupungin ja Brīvdabas muzejsin tilaisuudet ovat suosittuja.
Talvipäivänseisaus on tänä vuonna 22. joulukuuta, joinain vuosina päivää aikaisemmin. Tapahtumia järjestetään näiden päivien ympärillä, usein
viikonloppuna. Samana vuonna pääsee silloin useampaankin tapahtumaan. Tänä vuonna tätäkään juhlaa ei järjestetä.
Näissä vanhoissa juhlissa, kuten esimerkiksi myös Veļu laiks -juhlassa, on usein tapana, että osallistujat tuovat jotain tarjottavaa, kukkia kokon koristelemiseksi ja myös pari klapia siihen.
Joskus juhlitaan museoissa, toisinaan myös kouluissa; järjestäjiä ovat useimmiten perinneyhdistykset ja kansanlauluryhmät. Pölliä vedetään myös joidenkin työpaikkojen pikkujoulujuhlissa.
Juhlassa on aina kyse yhteisöllisyydestä ja ulkona vietettävästä aktiivisesta
ajasta. Jossain perinteitä noudatetaan hyvinkin tarkasti, muualla yhdessäolo ja hauskanpito on tärkeintä. Esimerkiksi Kolkasragsissa ei kellään ollut, siellä ollessani, kansallispukua, eivätkä laulut ehkä olleet niitä kaikkein puhdasoppisimpia, mutta tunnelma oli hieno. Oli taas tilaisuus tavata tuttuja myös naapurikylistä. Riian Etnografisessa museossa oli juhlijoilla naamareita, ja siellä sai valaa tinaakin. Mutta tokkopa moninaiset myyntikojut ovat juhlan perinteisen hengen mukaisia, vaikka tarjolla olikin korkealaatuista käsityötä.
Talvipäivänseisauksen juhlaan kuuluu naamioituminen. Perinteisesti sen pitää olla niin huolella tehty, ettei henkilöä voi tunnistaa maskin takaa. Nykyään näkee kuitenkin hattunaamareita, jotka eivät peitä kasvoja. Tärkeät hahmot ovat pimeyttä kuvaava Susi ja valon Vuohi.
Pölli hävittää menneet harmit
Illan pimetessä kokoonnutaan Pöllinvetoon (bluķa vilkšana). Pölli on pyöreä tukinpätkä. Joillakin on eläinnaamiot, jotkut pukeutuvat perinteisiksi hahmoiksi kuten Kuolemaksi. Monilla on kansallispuvut tai ainakin perinteinen iso villahuivi hartioille. Soittimina on ainoastaan perinteisiä rumpuja, helistimiä ja pillejä.
Pölliä vedetään talosta toiseen kylän ja Riiassa Vanhankaupungin läpi. Pölli kerää itseensä kaikki menneen vuoden vastoinkäymiset, ikävyydet ja pahat ajatukset. Nämä hävitetään polttamalla pölli nuotiossa.
Pöllin vedossa on useampiakin tapoja. Jossain sitä vain pyöritetään maata pitkin, jossain siihen on kiinnitetty köysiä tai rakennettu erillinen vetolaite. Tärkeää on, että mahdollisimman moni niin haluava voi koskettaa tai vetää pölliä.
Joissain tilaisuuksissa tulelle ripustetaan iso pata, josta tarjotaan yrttiteetä tai keittoa. Näin lopetellaan muutkin latvialaiset ulkosalla vietettävät juhlat. Yksityisemmissä juhlissa tarjoilut ovat samaa kuin jouluna.
Talvipäivänseisauksen aikaan on tärkeää yrittää saada selkoa, mitä uusi vuosi tuo tullessaan ja varmistaa sen onnellisuus. Tässä auttaa myös oikea tarjoilu. Piirakoiden ja muiden leivonnaisten tulee olla pyöreitä kuten aurinko. Kalansuomut muistuttavat kiiltäviä kolikoita; kalan syöminen varmistaa, että rahaa on riittävästi tulevana vuonna. Muita perinneruokia ovat sianliha ja herneet tai pavut. Eivätkä piparkakut saa puuttua juhlapöydästä.
Joissakin tapahtumissa otetaan lopuksi nykyaikaisemmat soittimet esille: piirileikki ja tanssi alkavat. Kolkasragsissa lämmitetään rannan sauna
Latviassa ollaan ehkä vähän enemmän tietoisia perinteistä kuin Suomessa. Niitä noudatetaan, vaikka tapojen alkuperäinen merkitys olisikin hämärtynyt. Yhteisöllisyys antaa voimaa ja turvaa, ja ilo ja hauskanpito kantaa eteenpäin myös vuoden pimeimpään aikaan.
Teksti ja kuvat: Liisa Wright
Ei kommentteja