Zodiaks, Neuvostoliiton suosituin rock-yhtye

Vuoteen 1980-mennessä Neuvostoliitossa tiukkapipoisinkin ideologinen sihteeri alkoi tajuta, ettei rock-musiikkia vastaan enää kannattanut taistella. Sanoipa puolue mitä tahansa, tuhansilla nuorisotaloilla Liepājasta Habarovskiin toimi innokkaita kitarabändejä. Moskovassa puolueen virallinen nuorisolehti Moskovski komsomolets julkaisi vakituista rock-palstaa, jossa ei tosin käytetty ideologisesti vaarallista ”rock”-sanaa. Jokainen neuvostoteini tunsi Sladen, Sweetin ja Deep Purplen. Ulkomaisia rock-levyjä sai vain harmailta markkinoilta, mutta valtiollinen levy-yhtiö Melodija alkoi julkaista kotimaista rockia. Lopullisesti aidat murtuivat 1985, kun Gorbatšovin perestroika alkoi, ja ulkomaisia rock-levyjä ryhdyttiin julkaisemaan Neuvostoliitossa. [ Alkuperäinen linkki on kadonnut, tilalla toimittajan valitsema.]

Tähän saumaan osui latvialaisen Zodiaks-yhtyeen vuonna 1980 äänitetty LP-levy ”Disco alliance”, joka oli jonkin aikaa Neuvostoliiton eniten myyty äänilevy. (Englanniksi yhtye käytti nimeä ”Zodiac”, venäjäksi ”Зодиaк”). Ajattelin myöhemmin kirjoittaa muutaman blogin latvialaisen rockin varhaisvuosista, mutta Zodiaks ansaitsee oman esittelynsä. Kiitos Seppo Hovilalle muistutuksesta!

 ”Disco alliance” päätti Neuvostoliiton äänilevytuotannossa pysähtyneisyyden ajan. Neuvostorockin historioitsija Artemi Troitski toteaa kirjassaan ”Terveisiä Tšaikovskille”: ”Myyntikauden bestseller ei kuitenkaan ollut (Aleksandr) Gradskin lp, eikä edes Alla Pugatshovan uusin, vaan ”Disko-allians” –niminen lp, jonka oli tehnyt täysin tuntematon latvialainen Zodiak –yhtye. Kymmenen elektronista instrumentaalikappaletta, jotka muistuttivat hyvin paljon tuolloin suositun ranskalaisen Space-yhtyeen musiikkia, eivät olleet missään suhteessa merkittäviä – paitsi äänitysteknisesti. Levyn tuottaja oli Melodian Riian osaston johtaja Aleksandr Griva, ja hän ei ollut säästellyt studioaikaa ja nauhaa työskennellessään näiden aivan nuorten konservatoriolaisten kanssa (joiden joukkoon oli jotenkin eksynyt myös hänen oma tyttärensä…)”.

Zodiaks oli todellakin alkanut Riian konservatorion opiskelijoiden harrastustoimintana, ja yhtyeen soundi perustui silloin vielä harvinaisiin syntetisaattoreihin. Ranskalaiset vaikutteet voi todeta vaikkapa kuuntelemalla Jean-Michel Jarren levyä Oxygene (1976). Yhtyeen johtaja Jānis Lūsēns soitti ARP Omni ja ARP Odyssey syntetisaattoreita. Muut jäsenet yhtyeen ensimmäisellä levyllä olivat Zane Grīva, piano, Andris Sīlis, kitara, Ainārs Ašmanis, bassokitara ja Andris Reinis, rummut.

Siihen aikaan levyillä esiintyneet taiteilijat saivat Neuvostoliitossa yleensä vain kertakorvauksen, joten Zodiaks tuskin rikastui myynnistä. Menestys olisi varmasti avannut tien suurille konserttikiertueille ympäri Neuvostoliittoa, mutta sen ajan virolaisten soittajien muistelmat kiertueilta ovat niin rankkoja, että oli varmaan viisasta, etteivät nuoret musiikinopiskelijat lähteneet mukaan. Zodiaks teki Melodijalle vielä kaksi instrumentaalilevyä, joista toinen, Music in the universe, herätti myös melkoista huomiota. Kahdeksankymmenluvun loppupuolella yhtye alkoi tehdä latviankielistä rockia ja osallistui 1989 Mikrofons-kilpailuun kappaleella 1989 Taisnība (Totuus), josta tuli yksi Latvian kansallisen herätyksen tunnuslauluista. Myöhemmin Jānis Lūsēns on säveltänyt mm useita oopperoita.

Artemi Troitskin vähättelevän suhtautumisen Disco allianceen voi ymmärtää. Levyä myytiin paljon, koska ulkomaisia esikuvia ei ollut kaupassa. Zodiaksilta puuttuvat Mashina vremenin kantaaottavat tekstit tai Gunnar Grapsin raju meno. Yhtye oli kuitenkin rockin tienraivaaja Neuvostoliitossa ja osoitti, miten baltit olivat taas edelläkävijöitä. 1980-luvun nuoriso näyttää edelleen muistavan yhtyeen, levyn hypnoottiset melodiat soivat monien mielissä. YouTubesta löytyy yhtyeen juhlakonsertti Moskovassa vuodelta 2013:

]Ja uuden vuoden konsertti Riiassa vuonna 2014:

En ole aivan varma, voiko Disco alliancen 20 miljoonan myyntilukuihin luottaa, vaikka tämä tieto löytyykin mm Jānis Lūsēnsin omilta verkkosivuilta. Saman suuruisiin myyntilukuihin maailmanlaajuisesti ovat päässeet Metallica ja Michael Jackson. Ehkäpä Melodijan Riian tehtaan jälkeenjääneistä papereista löytyisi vastaus, jos ne ovat tallella? Neuvostoliiton vuotuinen levytuotanto oli näihin aikoihin noin 200 miljoonaa kappaletta, ja suosituimpia levyjä todella myytiin miljoonia. Kun haastattelin Melodijan johtoa Moskovassa 1970-luvulla, minulle kerrottiin että yhtiön (ja siis koko maan) eniten myyty levy oli ”Podmoskovnie vetšera”, jota oli valmistettu yli viisi miljoonaa kappaletta.

Neuvostoliitossa ei yleensä julkaistu teollisuuden tarkkoja tuotantolukuja, koska ne olisivat herättäneet ikäviä kysymyksiä (”mihin kaikki tuotettu makkara sitten katoaa?”). 20 miljoonaa levyä olisi ollut kymmenen prosenttia maan vuosituotannosta, mikä ei tunnu täysin uskottavalta. Neuvostoliiton ulkopuolella levyä tuskin myytiin kovin suuria määriä. Mutta aivan varmasti Zodiaksin levyjä myytiin miljoonia, ja tänä päivänäkin niitä löytää kaikista Itä-Euroopan levyantikvariaateista. Tutustumisen arvoisia edelleen!

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu