Maisema muuttuu tarinoiksi

Olen usein puhunut ja kirjoittanut siitä, kuinka se, että saamme mennä mihin vain, ei vielä tarkoita, että tietäisimme, mitä siellä kannattaa tehdä. Tämä pitää edelleen paikkansa: ilman ennakkotietoja uusi kaupunki voi olla vain teitä ja taloja. Kun tietää kohteestaan enemmän, maisema muuttuu tarinoiksi. Rozentāls-seuran jäsenmatkoilla metsä ei ole vain metsä, vaan täynnä taikaa, todellista tai todeksi uskottua. Sellaiseksi se muuttuu, kun ottaa kohteesta selvää.

Nojatuolimatkailu on varsin suositeltavaa toimintaa ennen varsinaista matkaa. Eräs ystäväni luki Grimbergin Kansojen historian osat 4-6 suunnitellessaan Rooman-matkaansa ja sai varsin paljon irti kiehtovien kivikasojen katselusta. Nykyään ei Latviaan suuntaava matkailijakaan voi väittää, ettei suomeksi olisi luettavaa. Voi tosin ehkä väittää, ettei luettavaa ole vielä tarpeeksi: melko lailla latviasta suomennettua ja Latviaa käsittelevää kirjallisuutta on kuitenkin viime vuosien aikana ilmestynyt.

Olen itsekin kirjoittanut Latviaa käsittelevän kirjan siinä toivossa, että mahdollisimman moni muukin innostuisi matkailemaan siellä: sehän hyödyttää itseänikin. Mitä useammin Suomen ja Latvian väliä matkustetaan, sitä sujuvammat liikenneyhteydet ovat. Kyseessä on siis molemminpuolinen voitto, tai kuten anglismeihin ihastuneet sanovat, win-win. Oman Firma maksaa – Löytöretki Latviaan -kirjani (tässä linkki) lisäksi vuonna 2023 ilmestyi myös Kaarina Silmusen Löytöretkellä Baltian luonnossa (tässä linkki). Tuoreita matkakirjoja löytyy siis useampia nimikkeitä, muusta luettavasta puhumattakaan.

Matkan anti voi yllättää

Etukäteissuunnittelun lisäksi kohteen tarinoihin voi tutustua myös perillä. Jotkut paikat ovat tottuneet tulijoihin ja tarjoavat tarinoitaan monin erilaisin tavoin opastauluista monikielisiin museokierroksiin. Tämä kertoo yleensä siitä, että matkailija on yksi monista, mikä taas kertoo siitä, että paikka koetaan jollain tavalla yleisesti kiinnostavaksi. Latviassa tällaisia kohteita ovat esimerkiksi Rundālen palatsi maan eteläosassa tai Cēsiksen linna. Molempiin paikkoihin liittyy niin paljon tarinoita, ettei niitä pysty omaksumaan yhdellä käynnillä. Ei siis haittaa, vaikka niissä tulisi vierailtua useampiakin kertoja.

Toisaalla taas merkityksiä joutuu kaivelemaan syvemmältä ja tavallisen opastetun kaupunkikierroksenkin järjestämiseksi joutuu näkemään enemmän vaivaa. Varsinkin näissä paikoissa etukäteen suunniteltu ja järjestetty matkaohjelma tarjoaa jotain sellaista, johon ei muuten ehkä pääse käsiksi. Eräs hyvin mieleen painunut kohde on Alsunga, pieni kylä Kuurinmaalla. Sen kirkko ja käsityökeskus olisivat tuskin jättäneet kovin suurta muistijälkeä ilman taitavaa opasta, joka kertoi siitä, miksi keskellä Latvian maaseutua kukoistaa värikäs suitien kulttuuri ja siihen olennaisesti liittyvä katolinen uskonto.

Joskus matkan anti on jotain ihan muuta, kuin mitä lähdettiin hakemaan. Rozentāls-seuran jäsenmatkalla 2023 olin järjestänyt vierailun Bauskan lähellä sijaitsevalle matkailumaatilalle, jossa oli tarkoitus tutustua latvialaiseen yrttiteetraditioon. Monille tilaisuuden mieleenjäävin anti taisi kuitenkin olla jättiläiskokoiset traktori ja puimuri, joita tilan isäntä ylpeänä esitteli. Samalla puhuttiin Zemgalen eli Latvian viljavan eteläisimmän maakunnan runsaista sadoista. Tällaista esittelyä en olisi osannut tilata, mutta onneksi sellainen muotoutui ikään kuin itsestään. Tärkeää onkin hankkiutua tilanteisiin, joissa yllättäviä kohtaamisia voi syntyä.

Ystävällisiä ja seurallisia matkakavereita

Yksin matkustaessaan on vapaa, mutta on yhdessä kulkemisessakin etunsa. Samoista asioista kiinnostuneen porukan kanssa pääsee paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi. Kaikkia opastuksia tai muita elämyksiä ei järjestetä kovin pienelle ryhmälle: näin on varsinkin paikoissa, joihin ei suuntaudu kovin suurta turismivirtaa. Ovia ei kannata avata muutamaa kävijää varten, mutta iso matkaryhmä onkin jo toinen asia. Olen käynyt Mazirbessä liiviläisten kulttuuritalossa useita kertoja, mutta parhaiten mieleen on jäänyt vierailu Rozentāls-seuran kielikurssilaisten kanssa. Kuulimme eläviä tarinoita talon historiasta ja opimme muutaman sanan liivin kieltäkin.

Oma lukunsa on tietysti matkaseura. Seuran jäsenmatkoille pääsevät vain jäsenet, ja ystävyysseuralaisethan ovat lähtökohtaisesti ystävällistä ja seurallista sakkia. Kaikkia kiinnostaa Latvia: sen kulttuuri, historia ja ehkä hiukan kielikin. Tältä yhteiseltä pohjalta syntyy kiinnostavia keskusteluita, vaikka muuten reissuun saattaa päätyä ihmisiä hyvinkin erilaisista taustoista.

Pakkoseurustelua matkoilla ei kuitenkaan ole luvassa. Rozentāls-seuran jäsenmatkoilla päivät retkeillään yhdessä, mutta ilta on vapaata aikaa. Jotkut tarvitsevat enemmän omaa rauhaa, toiset taas kaipaavat pikemminkin seuraa. Joskus voi olla mukavaa kierrellä kaupungilla yksin tai pienemmässä seurueessa ja tutustua paikkoihin omaan tahtiin. Vaikka matkan aikana opitaankin monenlaista, varsinaisista opintomatkoista ei ole kyse eikä lopussa järjestetä tenttiä. Reissut ovat samaan aikaan rentoja ja ehkä hieman sivistäviäkin: juuri sopivia uteliaalle elämästä nauttijalle.

Kevään 2024 jäsenmatkasta Pohjois-Latviaan voit lukea lisää tästä linkistä.

Teksti: Jenni Kallionsivu
Kuva: Gints Gailis, Unsplash

2 comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *