Teksti: Ieva Repo

Kuvat: Lidija Zaneripan arkisto

Tänä vuonna Fiskarsin residenssitaiteilijaksi on valittu moniulotteinen, Riiasta tuleva taiteilija Lidija Zaneripa, joka kuvaa omaa taidettaan ennalta-arvaamattomaksi (jopa hänelle itselleen), muuntautuvaksi ja välillä absurdiksikin.

Lidija on valmistunut Latvian taideakatemiasta kuvallisen viestinnän kandidaatiksi ja maisteriksi. Hän on pitänyt lukuisia näyttelyitä Latviassa sekä osallistunut näyttelyihin ulkomailla mm. Portugalissa, Saksassa ja Sloveniassa. Lisäksi hän on järjestänyt osallistavia taidetapahtumia Saksassa, Tanskassa ja Islannissa.

Omassa työssään Lidija pitää erilaisten materiaalien ja esineiden tutkimisesta sekä niiden käytön, muodon ja niissä tapahtuvien muutosten tarkastelusta. Hän työskentelee mm. löydettyjen ja kierrätettyjen materiaalien kanssa, ja häntä kiinnostavat erityisesti niiden fyysiset ominaisuudet, käyttötavat sekä niihin liittyvät kokemukset ja mielleyhtymät. Hän on kiinnostunut myös muodista, muotoilusta ja suunnittelusta sekä työskentelystä painetun median kanssa.

Lidija Zaneripa osallistui viiden muun latvialaistaiteilijan kanssa audiovisuaalisen taiteen näyttelyyn Latvieshi International, joka järjestettiin Helsingissä 21.–28. elokuuta 2026. Haastattelussa Lidija kertoi, että tällä hetkellä häntä kiinnostaa materiaalina erityisen paljon savijauheen ja maan sekoitus, kasat ja lätäköt. Hän haluaisi jatkaa kyseisten materiaalien tutkimista ja katsoa, millaisia uusia suuntia prosessissa avautuu. Näyttelyssään Helsingissä hän tutki mutaa materiaalina tekemällä siitä installaation – lätäkön, johon voi hukkua.

Residenssitaiteilija Lidijan teokset saavat usein alkunsa spontaanista reaktiosta materiaaliin, jolloin ideat syntyvät ja kehittyvät kokeellisen prosessin kautta. Hän etsii estetiikkaa ideoista, esineistä ja materiaaleista, jotka eivät aina aluksi vaikuta kaikista kauniimmilta perinteisessä mielessä. Hän on tutkinut esimerkiksi pikanuudeleiden esteettisiä, graafisia ja toiminnallisia ominaisuuksia luoden sarjan kolmiulotteisia veistoksia ja digitaalisia kuvia. Näyttely pidettiin nykytaiteen digitaalisen taiteen galleriassa RIXC Riiassa vuonna 2022. (Lue Lidijasta ja RIXC Riiasta täältä: Opening of the ROLIS exhibition by Lidija Zaneripa)

Hänellä ei ole yhtä konkreetista ”viestiä” yleisölleen, vaan se muuttuu teoksesta toiseen. Lidija kuvailee taidettaan:

”Minua kiinnostavat enemmän asiat, joihin emme ehkä arjessa kiinnitä huomiota. Jokin banaali, rikkinäinen, likainen tai yksinkertaisesti sattumalta muodostunut asia. Pidän siitä, että etsin niistä jotain kiinnostavaa tai esteettistä ja yritän katsoa niitä toisesta näkökulmasta. Yleisesti ottaen pyrin yksinkertaisuuteen ja ironiseen näkökulmaan”.

Automatkat sorateillä ja luonnon läheisyydessä oleminen Latvian maaseudulla – siitä Lidija usein saa inspiraatiota taideteoksiinsa. Hän inspiroitui myös ollessaan Helsingissä:

”Täällä Helsingissäkin, aivan näyttelypaikan vieressä, on käynnissä erittäin inspiroiva tietyömaa. Siellä voi nähdä raskaita työkoneita työssään sekä värikkäitä aitoja ja materiaalikasoja. Huomasin erityisesti jotain, mitä en ollut ennen nähnyt: rakenteen, joka muistuttaa rengasmattoa, jossa useita renkaita on yhdistetty toisiinsa metalliniiteillä. Pidän tällaisista sattumanvaraisista sommitelmista, joita on aina kiinnostavaa huomata.”

Vaikka inspiraatiolla on suuri merkitys, niin rahallakin on. Lidijaa huolestuttaa se, että kulttuurin rahoitusta vähennetään eri tavoin kaikkialla. Hän on sitä mieltä, että taide tarvitsee rahaa. Hän on aikoinaan suunnitellut antavansa tasavallan presidentille lahjan, jonka aiheena on pikanuudelit – muistutuksena, että ilman riittävää rahoitusta ja luovaa alaa koskevaa veropolitiikkaa taiteilijoilla ei kohta ole enää varaa syödä mitään muuta kuin pikanuudeleita. Hän ei kuitenkaan ole vielä toteuttanut omaa ideaansa; hän pelkää, ettei lahja päädykään presidentille, vaan joutuu johonkin pimeään nurkkaan muiden lahjojen joukkoon.

Lidija Zaneripa on hyvin iloinen, että hän pääsee työskentelemään Fiskarsiin. Siellä hän on ajatellut jatkaa videoprojisointien kehittämistä lätäköihin ja kasoihin. Mutta koska Lidija pitää ”tilassa” työskentelystä ja sen tutkimisesta, hän ei voi olla täysin varma siitä, millaisia ideoita Fiskarsin residenssitila saattaa herättää.

Fiskarsin residenssin jälkeen Lidijalla ei ole vielä mielessä mitään tiettyjä tapahtumia, joihin hän erityisesti haluaisi päästä osallistumaan.

”Toivoisin pikemminkin, että kaikki jatkaisi myönteistä kehitystään ja veisi yhä uusiin paikkoihin. Haluaisin matkustaa Puolaan ja osallistua siellä johonkin näyttelyyn tai residenssiin. Ja voisi olla kiinnostavaa matkustaa esimerkiksi Dubaihin kokemaan jonkinlaisen kulttuurishokin”, summaa Lidija tulevaisuuden suunnitelmistaan.

Tutustu Lidijan taiteeseen hänen Instagram-profiilissaan

Oletko kiinnostunut siitä, millaisia ideoita Fiskars ja Suomen luonto residenssitaiteilijassa herättävät?

Tule mukaan Rozentāls-seuran kiinnostavalle ja luovalle kulttuurimatkalle Fiskarsiin lauantaina 12.9.!

Kuusi latvialaistaiteilijaa tutkii kohinaa Helsingissä

Latvieshi International -näyttely tuo Helsinkiin kuuden latvialaistaiteilijan uusia audiovisuaalisia teoksia 21.–28. elokuuta 2026.

Helsingin taidetila Toinen Kerros (Nokiantie 2–4, 00510 Helsinki) täyttyy elokuun lopulla äänestä, kuvasta ja erilaisista taustalla vaikuttavista ilmiöistä, kun Latvieshi International -näyttely avautuu 21. elokuuta.

Viikon mittaisessa näyttelyssä esitellään kuuden Latviassa, Islannissa ja Suomessa asuvan latvialaistaiteilijan uusia teoksia. Mukana ovat Uģis Albiņš, Aina Bikše, Jurģis Peters, Mārtiņš Ratniks, Sandijs Ruļuks ja Lidija Zaneripa.

Näyttelyn lähtökohtana on kohina – se, mikä ympäröi meitä jatkuvasti mutta jää usein huomaamatta.

Taiteilijat tarkastelevat aihetta monista näkökulmista. Teoksissa pohditaan muun muassa koneiden välistä viestintää, algoritmeja, teollista äänimaisemaa sekä sitä, miten havainnointi ja tarkkaavaisuus toimivat. Esillä ovat myös matkustamisen ja vieraissa kulttuuriympäristöissä elämisen jättämät jäljet: miten paikat, kielet ja kokemukset muokkaavat muistia ja identiteettiä.

Näyttelyn keskeinen kysymys kuuluu: mikä erottaa signaalin kohinasta – ja kuka sen määrittelee?

Kohina ei näyttäydy näyttelyssä pelkästään häiriönä, vaan materiaalina, jota voidaan kuunnella, järjestää ja käyttää tietoisesti. Se, mikä yhdessä tilanteessa tuntuu häiritsevältä taustalta, voi toisessa muuttua rakenteeksi, kieleksi tai merkitykseksi. Joskus taustalla oleva asia huomataan vasta, kun se yhtäkkiä katoaa.

Maksutonta ohjelmaa koko näyttelyviikon ajan

Näyttelyn yhteydessä järjestetään kaikille avoin ja maksuton ohjelma.

23.8. – Näyttelykierros lapsille ja nuorille (latviankielinen)

Lapsille ja nuorille suunnatulla kierroksella tutustutaan näyttelyn teoksiin toiminnallisten tehtävien avulla. Mukaan ovat tervetulleita myös Helsingin latvialaisen diasporakoulun Pikku Putnin oppilaat. Kierrosta varten on laadittu omat työskentelymateriaalit ja tehtävät.

26.8. – Keskustelua signaalista ja kohinasta sekä live-ääniperformanssi

Moderoidussa keskustelussa Latvian ja Suomen kulttuurialan toimijat pohtivat signaalin ja kohinan välistä suhdetta kulttuuriympäristössä.

Keskustelun jälkeen kuullaan muusikko ja taiteilija Michael Hollandin johdolla toteutettava live-ääniperformanssi. Esityksen pohjana on tätä näyttelyä varten sävelletty partituuri, jonka kuusi muusikkoa esittävät sekä perinteisillä että taiteilija James Prevettin itse rakentamilla soittimilla.

Performanssi yhdistää näyttelyn teemoja Latvian kansanmusiikin arkistoaineistoon ja erityisesti sen vanhimpiin kerrostumiin, kuten teicamās dziesmas -lauluperinteeseen ja daudzināšana-perinteeseen. Näyttelyn aiheita ja nykyaikaista tekstimateriaalia hyödyntävä teos etsii yhteisiä musiikillisia piirteitä latvialaisista ja suomalaisista historiallisista perinteistä.

Järjestäjät ja yhteistyökumppanit

Latvieshi International -projektin järjestää yhdistys Datu ainavu kartogrāfi, jonka perustajia ovat taiteilija-tutkija Jurģis Peters sekä kulttuurituottaja ja kaupunkitutkija Džesika Petere.

Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Äänen Lumo, Latvian tasavallan Suomen-suurlähetystö sekä Rozentāls-seura.

Projektia tukevat Valsts kultūrkapitāla fonds, Culture Moves Europe, Labietis-panimo ja Valmiermuiža.

Näyttely on avoinna:
22.–23.8. klo 12–18 ja 25.–28.8. klo 14–19