Jenni Kallionsivu: Firma maksaa. Löytöretki Latviaan
125 sivua
Rozentāls-seura ry, 2023

Kokoaan suurempi kirja on piristysruiske suoraan Latvian-ystävän suoneen ja joviaali sisäänheittäjä niille, jotka eivät ole vielä päässeet tutustumaan muinaisten liiviläisten, sukupuolitettujen lääkärintakkien ja villihevosten ihmeelliseen maahan.

Firma maksaa -kirjan alkusanoissa Jenni Kallionsivu toteaa, että Latviassa tunnetaan suomalaista kulttuuria huomattavasti paremmin kuin toisin päin. Tämä epäsuhta mutta luonnollisesti myös vankka Latvia-tuntemus ja -innostus ovat motivoineet Rozentāls-seuran toiminnanjohtajaa kirjoittamaan matkaoppaan Latviasta.

Kirjassa on neljätoista lukua, jotka käsittelevät Latvian historiaa ja nykypäivää kulttuurin valossa. Lukija pääsee tutustumaan muun muassa muinaisiin ja nykyisiin liiviläisiin, jääkärien sotahistoriaan, neuvostoajan kummallisuuksiin, latvian kielen erityispiirteisiin, käytöstapojen kulttuurisidonnaisuuteen, legendojen elinvoimaisuuteen sekä latvialaisten kauneudenpalvontaan – ruokaa, juomaa ja luontoa unohtamatta. Kirjasta saa vastauksen esimerkiksi siihen, miksi Riian bussiaseman viereistä toria hallitsevat zeppeliinihallit, kuka oli Latvian ensimmäinen feministi ja miksi latvialaiset rakastavat kivenlohkareitaan. 

Kallionsivu tunnustaa tarinoivansa subjektiivisen hyväntahtoisesti, mutta kyseessä ei ole tosiasiat sivuuttava hurmahenkinen Latvia-suitsutus. Kirjoittajan historioitsijataustasta on ollut varmasti kirjoittaessa etua, ja joviaalin juttelevan tekstin sekaan on ripoteltu tutkijan tyyneydellä tilastoja esimerkiksi Latvian alkoholin kulutuksesta (OECD-maiden ensimmäinen sija), harmaasta taloudesta (25,5 % bruttokansantuotteesta) ja vuosien 2008–2009 massiivisesta maastamuutosta (40 000 maastamuuttajaa).

Makuja on monia, minun makuuni kirjan ulkoasu on liiankin vaatimaton verrattuna sen sisältöön. Kirjaa kuvittavat kovin perinteisellä tekniikalla toteutetut mustavalkoiset ja realistiset lyijykynäpiirustukset. Kirjan kannen piirros on tästä virkistävä poikkeus – ovesta kurkistaa latvialainen brūnaļa-rotulehmä. Sama humoristinen – ja näin ollen Kallionsivun tekstiä paremmin komppaava – ote olisi voinut jatkua kuvituksessa kirjan sisälläkin. On hyvä, että matkalukemiseksikin tarkoitettu kirja on fyysisesti kevyt, mutta suurempi kirjasinkoko olisi lisännyt luettavuutta entisestään. Kallionsivun kieli on kuitenkin tyylillisesti, kerronnallisesti ja kieliopillisesti niin sujuvaa, että lukija laukkaa sivut loppuun iloisena ja kiitollisena kuin latvialainen villihevonen etelä-Latvian Papen tai Ķemerin niityllä.  

Toisessa kulttuurissa meitä kiehtoo se, miten se eroaa omasta kulttuuristamme mutta myös ne piirteet, jotka aiheuttavat meissä samankaltaisuudesta kumpuavia ahaa-elämyksiä. Tästä Firma maksaa antaa lukuisia esimerkkejä, kuten suomalaisten ja latvialaisten lämmin suhde saunaan, luontoon ja perunaan, joka eri muodoissaan on Kallionsivun mukaan tehnyt erityisen vaikutuksen suomalaisiin Latvian-matkailijoihin.

Virossa aiemmin vuosia asunut Kallionsivu tuo luontevasti esille kiinnostavia vertauskohtia myös virolaiseen kulttuuriin, joka onkin suomalaisille latvialaista kulttuuria tutumpi ympäristö. Suomalaisia, latvialaisia ja virolaisiakin yhdistää muun muassa myyttinen ajatus siitä, että ulkomaalaisen on lähes mahdoton oppia oma äidinkielemme. Vastaavasti arvostamme kovasti sitä, kun ulkomaalainen on nähnyt vaivaa kielemme oppimiseen. Kallionsivu kannustaakin latvian kielen pariin omaan kokemukseensa nojaten toteamalla, ettei se ole esimerkiksi saksaan tai venäjään verrattuna erityisen vaikeaa. Muuten, firma maksaa eli firma maksā lausutaan samoin ja tarkoittaa samaa.

Entä ne erot? Ne tulevat ehkä selvimmin esiin luvussa Tyttöjen ja poikien lääkärintakit, jossa Kallionsivu pohtii rohkeasti ovatko ”tunkkaiset sukupuoliroolit voimissaan”. Latviassa nimittäin miehet auttavat naisia autoista ulos ja maksavat aina ravintolalaskun. Se, mitä pidetään hyvien tapojen mukaisena, on tosiaankin kulttuurisidonnaista. Mitä tulee eri sukupuolien ulkonäköön, niin ”suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan käytännöllisyyttä ja mukavuutta, latvialaisten mielestä tärkeintä saattaakin olla kauneus ja edustavuus”. Ja tosiaankin, naislääkärien takit ovat leikkaukseltaan tyköistuvia, kun taas mieslääkärit käyttävät suoria lääkärintakkeja.  

Rakkaus eri muodoissaan tasoittaa tunnetusti kulttuurieroja ja jättää parhaimmillaan lähtemättömän jäljen kulttuurihistoriaan, kuten latvialaisen taidemaalari Janis Rozentālsin (1866–1916) ja suomalaisen laulaja Elli (o.s Forssell) Rozentālen (1873–1943) rakkaustarina osoittaa. Kallionsivun rakkaus latvialaiseen kirjallisuuteen näkyy kirjan tekstissä lukuisina rikastuttavina viittauksina, ja kirjan lopussa oleva kirjallisuusluettelo antaa lukijalle hyvät eväät jatkaa löytöretkeä Latviaan tieto- ja kaunokirjallisuuden avulla.    

Firma maksaa on mitä parhainta esseistiikkaa yhdistellessään viehättävästi faktaa, kirjoittajan omia elämänmakuisia kokemuksia ja kulttuurisia kuriositeetteja. Se piristää ja syventää kaltaiseni Latvia-harrastajan tietämystä mutta toimii puoleensavetävänä sisäänheittäjänä myös niille, joille Latvia on jäänyt vielä vieraaksi.  

Teksti: Heidi Iivari
Kirjoittaja on tartonsuomalainen runoilija ja suomentaja.
Kuvat: Rozentāls-seuran arkisto

Tilaa kirja tästä linkistä.

Kirjakauppa Rosebud Sivullisen (Kaisaniemenkatu 5, Helsinki) pienessä Baltian suurkeskustelussa torstaina 1.6.2023:

klo 16:30 Jukka Korpela: Muinais-Venäjän myytti — Kiovan Rus, Ukraina ja vanhan Venäjän historia (Gaudeamus)
klo 17–17:30 Jenni Kallionsivu: Firma maksaa – Löytöretki Latviaan (Rozentals-seura r.y.)
klo 17:30 Vilnan pokeri: kirjallisuustutkija Jūratė Čerškutėa ja Sofi Oksanen keskustelevat Ričardas Gavelisin klassikko-teoksesta Vilnan pokeri (Siltala)

”Vilnan pokeri on mestariteos, joka kertoo neuvosto­järjestelmän absurdista todellisuudesta Liettuassa: Ričardas Gavelisin kafkamainen, postmoderni romaanimosaiikki huumaa ja hypnotisoi. – – Kirjailijan kaleidoskooppi pyörittää esiin voimakkaita, tunteisiin käyviä visioita, jotka jättävät lähtemättömän jäljen aivokuoreen. Ja se jos mikä, on hyvin kirjallisuuden merkki.” – Toni Jerrman, Helsingin Sanomat

"Professori Jukka Korpela osoittaa, että Moskovan piti keksiä jo vuosisatoja sitten hyvä tarina oikeuttaakseen valtansa." Ville Ropponen, Helsingin Sanomat

"Tutustumalla Latviaan ja latviaan tulee kurkistaneeksi myös suomalaisten menneisyyteen: siihen, mikä meitä yhdistää ja erottaa. Hyväntuuliset tarinat yhdistelevät niin historiaa, kansatiedettä kuin kirjoittajan omia havaintojakin. Matka kulkee Riian kadunnimistä liiviläisten kesäjuhlien kautta villihevosten pariin." Rozentals-seura r.y.

Tilaisuus striimataan @Sivullinen_Lava Youtube-kanavalle:
https://www.youtube.com/@Sivullinen_Lava/streams

Vapaa pääsy!

Jos hakusessa ovat matkavinkit Latviaan, olet tullut oikeaan paikkaan! Matkavinkkejä jakaa Firma maksaa Löytöretki Latviaan -kirjan kirjoittaja Jenni Kallionsivu. Kirja sisältää tekijänsä omia näkemyksiä ja kokemuksia Latviasta höystettynä historialla, kansatieteellä ja kielten yhteneväisyyksien ja erojen ihastelulla. Matkatunnelmaa nostattaa Linda Prauliņan piirroskuvitus. Kirja on ystävyysseuran (siis Rozentāls-seuran) kustantama ja niinpä se koettaakin olla ystävällinen lukijaansa kohtaan: asialliset asiat kerrotaan niin kuin ne ovat, muuten lukija voi ottaa rennosti, sillä niin on kirjoittajakin tehnyt. Matkaa suunnitellessa mieleen voi inspiraation etsimisen lisäksi tulla monia käytännön kysymyksiä, ja tässä vastaan joihinkin niistä.

Onko Latviassa turvallista?
Vaikka minkään paikan maailmassa ei voi luvata olla 100% turvallinen, Latvia pääsee kuitenkin aika lähelle. Riian ja muidenkin latvialaisten kaupunkien yössä kaiken ikäiset naiset ja miehet voivat yleensä kulkea rauhallisin mielin. Ahdistelu ei kuulu maan tapoihin ja Latviaan voi hyvillä mielin lähteä naisporukan reissulle tai vaikka yksin. Näkyvästi humalainen turisti kuitenkin vetää hankaluuksia puoleensa. Oman subjektiivisen arvioni mukaan pelottavinta Latviassa on liikenne. Ajantasaista ja punnittua tietoa Latvian turvallisuudesta saa ulkoministeriön matkustustiedotteesta.

Voiko Latviassa juoda hanavettä?
Voi. Kaikki latvialaiset eivät tosin ole samaa mieltä: vaikka vesi olisi viranomaisten mukaan juomakelpoista, monet kehottavat välttämään sitä. Jotkut väittävät veden olevan muuten juomakelpoista, mutta putkisto-ongelmien tekevän siitä juomakelvotonta. Jotkut eivät pidä sen mausta ja juovat tämän takia pullovettä tai suodattavat veden erityisellä vedensuodattimella. Itse juon Latviassa usein hanavettä.

Muun muassa Riian kaupunki tarjoaa kaikille avoimia juomapisteitä, joissa voi täyttää oman vesipullon. Latvian yleisradion englanninkielinen uutinen löytyy tästä linkistä.

Löytyykö Latviasta ruokaa erityisruokavalioita noudattaville?
Ymmärrys erityisruokavalioita kohtaan on kasvanut Latviassa viime vuosina. Veganismin suosio on lisääntynyt, eli monenlaiset kasvissyöjät kyllä löytävät syötävää useimmista ravintoloista. Laktoosittomia ja gluteenittomia tuotteita on saatavilla suurimmissa kaupoissa, mutta ravintoloissa niitä ei välttämättä aina ole käytössä. Toisin kuin joitain kymmeniä vuosia sitten, ajatus erityisruokavaliosta ei ole ravintolatyöntekijöille enää vieras ja pyytämällä ja asiansa selittämällä yleensä saa mitä haluaa ja tarvitsee.

Latvian matkailutoimisto on listannut Riian vegaaniystävällisiä ruokapaikkoja artikkelissa Vegan friendly cafes in Riga. Latvian keliakiayhdistyksen sivuilta löytyy artikkeli Where to eat.

Millaista on esteettömyys Latviassa?
Useimpiin rakennuksiin ei ole esteetöntä pääsyä, toki poikkeuksia on. Invataksin löytäminen voi olla haastavaa, vaikka niitä on ainakin Riiassa jonkin verran. Tästä aiheesta olisi kiinnostavaa kuulla lisää, joten kokemuksia aiheesta otetaan vastaan osoitteessa info@rozentals-seura.fi.

Täytyykö Latviassa jättää tippiä?
Ehkäpä asian voisi muotoilla näin: tarjoilijoiden palkkatasossa on otettu huomioon, että he saavat osan tuloistaan juomarahana, tapahtuipa näin todellisuudessa tai ei. Eli kyllä, tippaaminen kuuluu Latviassa tapoihin. Tippiä jätetään paikoissa, joissa tarjoilija tuo ruuat ja juomat pöytään asti. 10% on tavallinen juomaraha, oikein hyvästä palvelusta voi jättää enemmänkin.

Pärjääkö Latviassa englannin kielellä?
Matkaillessa pärjää kyllä. Jos haluaa olla kohtelias, voi opetella tärkeimmät fraasit seuran sivuilta löytyvästä latvian matkasanastosta.

Jos nämä matkavinkit Latviaan olivat kiinnostavia, Firma maksaa Löytöretki Latviaan -kirjasta löydät lisää luettavaa. Nykyisten latvialaisten ja suomalaisten esivanhemmat ovat kaikesta päätellen käyneet keskenään kauppaa jo tuhansia vuosia. Tästä todistaa myös suomen ja latvian kielten yhteinen lause ”firma maksaa” eli latvialaisittain kirjoitettuna ”firma maksā”. Yhteisestä sanastosta voisi päätellä, että työasioiden lisäksi on käyty saunassa (pirts) ja juotu olutta (alus). Samoissa tunnelmissa Latviassa löytöretkeilee Jenni Kallionsivu, jolla on pitkä kokemus työstä ja huvista balttien parissa. Hyväntuuliset tarinat yhdistelevät niin historiaa, kansatiedettä kuin kirjoittajan omia havaintojakin. Matka kulkee Riian kadunnimistä liiviläisten kesäjuhlien kautta villihevosten pariin.

Teksti ja selfie: Jenni Kallionsivu
Kuva Riiasta: Juha Lampinen