Rozentāls-seura kutsuu kaikkia vanhoja ja uusia jäseniään latvialaisen kirjallisuuden virtuaaliseen lukupiiriin! Lue kirja ja osallistu!

Syksyn aikana keskustelemme kahdesta kiehtovasta teoksesta:

Ti 29.10. klo 18.00 Zigmunds Skujiņš: Latvialainen domino (suom. Annika Suna, Fabriikki kustannus, 2022)

Ti 3.11. klo 18.00 Viisi miestä veneessä. Runoja uudesta Latviasta (suom. Mirja Hovila, Paperiporo, 2023)

Keskustelua vetää runoilija, kääntäjä ja kirjallisuuskouluttaja Heidi Iivari (FM). Lukupiirin kieli on suomi, mutta olet tervetullut, vaikket puhuisikaan äidinkielenäsi suomea.  

Huom! Ilmoittaudu ko. lukupiiriin viimeistään lukupiiriä edeltävänä päivänä osoitteeseen info@rozentals-seura.fi saadaksesi osallistumislinkin.

Zigmunds Skujiņš: Latvialainen domino. Suom. Annika Suna, Fabriikki Kustannus, 2022, 301 s.

Latvialaisen dominon kertoja on poika, jonka perheeseen kuuluu sivistynyt isoisä, arvoituksellinen Paronitar, puoliksi japanilainen velipuoli Jānis ja taloudenhoitaja Alma. Isoisän työ ruumisvaunujen ajajana takaa kohtuullisen toimeentulon perheelle, joka rakastaa filosofoida vapaa-aikanaan vanhassa rapistuneessa kartanossaan. Mitä latvialaiskartanosta ja sen ihmisistä jää jäljelle toisen maailmansodan syttyessä?

Romaanin toisella aikatasolla liikutaan Latviassa 1700-luvulla. Paronitar Waltraut von Brügenin aviomies palaa sodasta kirjaimellisesti kahtena miehenä: hänen kehonsa yläosa, paronittaren inhoama kapteeni Ulsten, uskottelee alaosan kuuluvan paronittaren rakastamalle aviomiehelle. Ketä uskoa? Paronitar turvautuu hämmennyksessään aikansa kuuluisaan okkultistiin Cagliostroon, jonka seurueessa hän päätyy jopa Katariina II:n hoviin.

Mukaansatempaavan surrealistisessa ja intertekstuaalisessa romaanissa seikkailevat sekä fiktiiviset että historialliset henkilöt – hallitsijat, baltiansaksalaiset aristokraatit, kosmopoliitit ja silmänkääntäjät. Romaani todistaa Latvian monikulttuurisen historian puolesta ja kyseenalaistaa toistuvasti ajatuksen yhdestä selvärajaisesta kansallisesta identiteetistä ihmisen luokittelun perusteena. ”Verestä voi mitata alkoholin määrän, mutta kansallisuusprosenttia tieteilijät eivät vielä ole oppineet mittaamaan” (s. 120).

Zigmunds Skujiņs (1926–2022) on Latvian yksi käännetyimpiä ja arvostetuimpia kirjailijoita. Monipuolisen kirjailijan tuotantoon kuuluu romaanien lisäksi novelleja, esseitä, muistelmia, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Tuotannossaan hän käsittelee historiallisia, poliittisia, sosiaalisia ja moraalisia kysymyksiä. Latvialainen domino (Miesas Krāsas Domino, 1999) on hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa.

Tilaa Latvialainen domino tästä linkistä.

Viisi miestä veneessä. Runoja uudesta Latviasta. Suom. Mirja Hovila, Paperiporo, 2023, 211 s.

SE AIKA, KUN KÄVELET MERENRANTAA JA UNOHDAT KATSOA MERELLE PÄIN

Siellä se meri on on on

kuin valtava turkki

- Eduards Aivars

Mistä on miesten kirjoittama latvialainen nykyrunous tehty? Ainakin potkivista lapsista, hajonneista hampaista, kullanmuruista, taiteilijaelämästä ja Itämerestä. Viisi miestä veneessä -runoantologia kertoo humoristisesti ja usein ironisestikin sekä Latvian arkipäivästä että taakse jääneestä neuvostotodellisuudesta. Myös antologian nimessä on huumoria, sillä suomentaja Mirja Hovila on valinnut teokseen viiden sijaan kuusi nykypäivän merkittävää latvialaista miesrunoilijaa – Eduards Aivars (s. 1956), Jānis Elsbergs (s. 1969), Jānis Tomašs (s. 1984), Kārlis Vērdiņš (s. 1979), Arvis Viguls (s. 1987) ja Henriks Eliass Zēgners (s. 1995). Runojen lisäksi runoilijoihin ja heidän tuotantoonsa pääsee tutustumaan myös suomentajan esipuheen avulla.

Viisi miestä veneessä -antologia oli Kodiksamia-kirjallisuusehdokas 2023.

Lue arvostelu: https://runografi.fi/kirjat/898/

Tutustu myös uuteen runoantologiaan Neljä naista nuoralla (suom. Mirja Hovila, Paperiporo 2024)!

Tilaa Viisi miestä veneessä tästä linkistä.

Jenni Kallionsivu: Firma maksaa. Löytöretki Latviaan
125 sivua
Rozentāls-seura ry, 2023

Kokoaan suurempi kirja on piristysruiske suoraan Latvian-ystävän suoneen ja joviaali sisäänheittäjä niille, jotka eivät ole vielä päässeet tutustumaan muinaisten liiviläisten, sukupuolitettujen lääkärintakkien ja villihevosten ihmeelliseen maahan.

Firma maksaa -kirjan alkusanoissa Jenni Kallionsivu toteaa, että Latviassa tunnetaan suomalaista kulttuuria huomattavasti paremmin kuin toisin päin. Tämä epäsuhta mutta luonnollisesti myös vankka Latvia-tuntemus ja -innostus ovat motivoineet Rozentāls-seuran toiminnanjohtajaa kirjoittamaan matkaoppaan Latviasta.

Kirjassa on neljätoista lukua, jotka käsittelevät Latvian historiaa ja nykypäivää kulttuurin valossa. Lukija pääsee tutustumaan muun muassa muinaisiin ja nykyisiin liiviläisiin, jääkärien sotahistoriaan, neuvostoajan kummallisuuksiin, latvian kielen erityispiirteisiin, käytöstapojen kulttuurisidonnaisuuteen, legendojen elinvoimaisuuteen sekä latvialaisten kauneudenpalvontaan – ruokaa, juomaa ja luontoa unohtamatta. Kirjasta saa vastauksen esimerkiksi siihen, miksi Riian bussiaseman viereistä toria hallitsevat zeppeliinihallit, kuka oli Latvian ensimmäinen feministi ja miksi latvialaiset rakastavat kivenlohkareitaan. 

Kallionsivu tunnustaa tarinoivansa subjektiivisen hyväntahtoisesti, mutta kyseessä ei ole tosiasiat sivuuttava hurmahenkinen Latvia-suitsutus. Kirjoittajan historioitsijataustasta on ollut varmasti kirjoittaessa etua, ja joviaalin juttelevan tekstin sekaan on ripoteltu tutkijan tyyneydellä tilastoja esimerkiksi Latvian alkoholin kulutuksesta (OECD-maiden ensimmäinen sija), harmaasta taloudesta (25,5 % bruttokansantuotteesta) ja vuosien 2008–2009 massiivisesta maastamuutosta (40 000 maastamuuttajaa).

Makuja on monia, minun makuuni kirjan ulkoasu on liiankin vaatimaton verrattuna sen sisältöön. Kirjaa kuvittavat kovin perinteisellä tekniikalla toteutetut mustavalkoiset ja realistiset lyijykynäpiirustukset. Kirjan kannen piirros on tästä virkistävä poikkeus – ovesta kurkistaa latvialainen brūnaļa-rotulehmä. Sama humoristinen – ja näin ollen Kallionsivun tekstiä paremmin komppaava – ote olisi voinut jatkua kuvituksessa kirjan sisälläkin. On hyvä, että matkalukemiseksikin tarkoitettu kirja on fyysisesti kevyt, mutta suurempi kirjasinkoko olisi lisännyt luettavuutta entisestään. Kallionsivun kieli on kuitenkin tyylillisesti, kerronnallisesti ja kieliopillisesti niin sujuvaa, että lukija laukkaa sivut loppuun iloisena ja kiitollisena kuin latvialainen villihevonen etelä-Latvian Papen tai Ķemerin niityllä.  

Toisessa kulttuurissa meitä kiehtoo se, miten se eroaa omasta kulttuuristamme mutta myös ne piirteet, jotka aiheuttavat meissä samankaltaisuudesta kumpuavia ahaa-elämyksiä. Tästä Firma maksaa antaa lukuisia esimerkkejä, kuten suomalaisten ja latvialaisten lämmin suhde saunaan, luontoon ja perunaan, joka eri muodoissaan on Kallionsivun mukaan tehnyt erityisen vaikutuksen suomalaisiin Latvian-matkailijoihin.

Virossa aiemmin vuosia asunut Kallionsivu tuo luontevasti esille kiinnostavia vertauskohtia myös virolaiseen kulttuuriin, joka onkin suomalaisille latvialaista kulttuuria tutumpi ympäristö. Suomalaisia, latvialaisia ja virolaisiakin yhdistää muun muassa myyttinen ajatus siitä, että ulkomaalaisen on lähes mahdoton oppia oma äidinkielemme. Vastaavasti arvostamme kovasti sitä, kun ulkomaalainen on nähnyt vaivaa kielemme oppimiseen. Kallionsivu kannustaakin latvian kielen pariin omaan kokemukseensa nojaten toteamalla, ettei se ole esimerkiksi saksaan tai venäjään verrattuna erityisen vaikeaa. Muuten, firma maksaa eli firma maksā lausutaan samoin ja tarkoittaa samaa.

Entä ne erot? Ne tulevat ehkä selvimmin esiin luvussa Tyttöjen ja poikien lääkärintakit, jossa Kallionsivu pohtii rohkeasti ovatko ”tunkkaiset sukupuoliroolit voimissaan”. Latviassa nimittäin miehet auttavat naisia autoista ulos ja maksavat aina ravintolalaskun. Se, mitä pidetään hyvien tapojen mukaisena, on tosiaankin kulttuurisidonnaista. Mitä tulee eri sukupuolien ulkonäköön, niin ”suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan käytännöllisyyttä ja mukavuutta, latvialaisten mielestä tärkeintä saattaakin olla kauneus ja edustavuus”. Ja tosiaankin, naislääkärien takit ovat leikkaukseltaan tyköistuvia, kun taas mieslääkärit käyttävät suoria lääkärintakkeja.  

Rakkaus eri muodoissaan tasoittaa tunnetusti kulttuurieroja ja jättää parhaimmillaan lähtemättömän jäljen kulttuurihistoriaan, kuten latvialaisen taidemaalari Janis Rozentālsin (1866–1916) ja suomalaisen laulaja Elli (o.s Forssell) Rozentālen (1873–1943) rakkaustarina osoittaa. Kallionsivun rakkaus latvialaiseen kirjallisuuteen näkyy kirjan tekstissä lukuisina rikastuttavina viittauksina, ja kirjan lopussa oleva kirjallisuusluettelo antaa lukijalle hyvät eväät jatkaa löytöretkeä Latviaan tieto- ja kaunokirjallisuuden avulla.    

Firma maksaa on mitä parhainta esseistiikkaa yhdistellessään viehättävästi faktaa, kirjoittajan omia elämänmakuisia kokemuksia ja kulttuurisia kuriositeetteja. Se piristää ja syventää kaltaiseni Latvia-harrastajan tietämystä mutta toimii puoleensavetävänä sisäänheittäjänä myös niille, joille Latvia on jäänyt vielä vieraaksi.  

Teksti: Heidi Iivari
Kirjoittaja on tartonsuomalainen runoilija ja suomentaja.
Kuvat: Rozentāls-seuran arkisto

Tilaa kirja tästä linkistä.