Rozentāls-seuran syksyn 2026 jäsenmatka suuntaa jäsenistön toiveita kuunnellen Latvian pääkaupunki Riikaan. Luvassa on monipuolista kulttuuriohjelmaa sekä tietysti paikallisia herkkuruokia ja -juomia.

OHJELMA:

to 24.9.

Eckerö Line klo 9.00–11.15 Helsingistä Tallinnaan, josta matka jatkuu bussilla kohti Riikaa. Matkalla syödään lounas Jaanihanson tilalla ja tutustutaan siiderin valmistukseen.

pe 25.9.

Ohjelmassa on opastetut vierailut Janis Rozentālsin ja Rūdolfs Blaumanisin museossa sekä Latvian taidemuseossa, jossa pääpaino on Rozentālsin taiteessa.

Lounasta syödään Āgenskalnsin kauppahallissa, jossa on latvialaisten ruokien lounasmaistelu.

la 26.9.

Lauantaina vieraillaan Latvian kansalliskirjastossa ja Laiman suklaamuseossa, jossa on opastettu kierros.Pääsemme myös opastetulle Riian bussikierrokselle, jonka vetää seuran oma latvian opettaja Jānis Mednis!

Illallinen on Folkklubs ALA Pagrabs -ravintolassa.

su 27.9.

Lähtö kohti Tallinnaa klo 9.30. Matkalla pidetään tauko Riianlahden rannalla, lounas syödään Pärnussa Hotelli Strandissa.

Eckerö Line Tallinnasta Helsinkiin klo 18.30–21.00.

Matkan hinta on 495 € (1 hh -lisä 105 €)

Hinta sisältää:

• laivaliput
• hytin matkatavaroille meno-paluu
• bussimatkat Tallinnan satamasta Riikaan ja takaisin
• 3 yötä hotellissa aamiaisineen (Hestia Hotel Jugend)
• ohjelman mukaiset ruokailut
• sisäänpääsyt ohjelman mukaisiin kohteisiin + opastukset
• Riian kiertoajelun
• matkanjohtajan palvelut

HUOM! Opastukset museoissa ovat englanniksi, Riian kiertoajelu on suomeksi.

Matkalle ilmoittaudutaan 2.8. mennessä osoitteeseen: info@rozentals-seura.fi

HUOM! Kerro ilmoittautumisen yhteydessä syntymäaikasi, huonetoiveesi ja mahdollinen erityisruokavaliosi.

Matkalaisten on oltava Rozentāls-seuran jäseniä: jäsenyydestä voit lukea lisää tästä linkistä: Uudet jäsenet ovat tervetulleita!

Matkalla tulee olla mukana voimassa oleva passi tai EU:n virallinen henkilökortti sekä mielellään eurooppalainen sairaanhoitokortti, jonka saa Kelasta. Seura suosittelee, että matkalle osallistuvalla on matkavakuutus, jossa on peruutusturva.

Matkanjohtajana toimii Jari Forsblom ja vastuullinen matkanjärjestäjä on Baltic Express Tours.

Seura järjestää latvian kielen ja kulttuurin kesäkurssin Cēsiksessä 8.–12.6.2026.

Opettajana ja matkanjohtajana toimii Jānis Mednis. Opettaja on latvialainen, mutta puhuu myös suomea, jota käytetään opetuksen apukielenä. Kurssi sopii 1–3 vuotta latviaa opiskelleille, mutta pidemmällekin ehtinyt hyötyy varmasti sekä kertauksesta että keskusteluharjoituksista. Kesäkurssilla painotetaan suullisia harjoituksia sekä latvialaiseen kulttuuriin tutustumista.

Oppitunnit pidetään Cēsiksen kirjastossa, josta meille on varattu oma rauhallinen tila. Oppituntien lisäksi iltapäivisin on yhteistä ohjelmaa. Tutustumme historiallista charmia huokuvaan Cēsikseen opetellen samalla ns. matkailulatviaa.

Kurssi maksaa 370 euroa, mikä sisältää yhteensä 20 h opetusta ja ohjelman kolmena päivänä. Kurssilaisten on oltava Rozentāls-seuran jäseniä. Matkan Cēsikseen ja takaisin sekä majoituksen jokainen järjestää itse: bussilippuja voi hankkia esimerkiksi osoitteesta www.bezrindas.lv ja junalippuja osoitteesta https://vivi.lv/lv/. Molemmat sivut toimivat myös englanniksi. Tarvittaessa matkanjohtaja auttaa lippujen ja majoituksen hankinnassa.

Opetus alkaa maanantaina iltapäivällä siten, että aamulennolla Suomesta tulijat ehtivät mukaan. Perjantaina kurssi loppuu kahdelta, jolloin halukkaat ehtivät Riiasta Suomeen lähteville iltalennoille.

Sitovat ilmoittautumiset viimeistään 12.5.:
info@rozantals-seura.fi

Kurssi toteutuu, jos osallistujia on vähintään viisi. Kurssille otetaan enintään 10 opiskelijaa ilmoittautumisjärjestyksessä.

Aloita nyt latvian kielikurssi! Rozentāls-seura järjestää latvian kursseja etäopetuksena, joten voit osallistua niille mistä tahansa.

Tule mukaan opiskelemaan innostaville ja kannustaville kursseille! Kevätlukukauden 2026 kurssit alkavat 14.1.

Alkeiskurssi järjestetään keskiviikkoisin klo 17.15-18.45.

Jatkokurssi 1 kokoontuu keskiviikkoisin klo 19.15–20.45.

Anita Jäntin opettama jatkoryhmä sopii kurssin alkamisesta suoraan opettajan kanssa. (Jos olet uusi opiskelija, ota yhteyttä seuran toimistoon info@rozentals-seura.fi.)

Jokainen latvian kielikurssi sisältää 10 kurssikertaa. Kursseilla käytetään oppikirjoja: saat sähköpostitse ohjeet kirjan hankintaan.

Ilmoittaudu etäkursseille: info@rozentals-seura.fi. Mikäli osaat jo jonkin verran latviaa ja mietit, mille kurssille kuuluisit, ota yhteyttä info@rozentals-seura.fi.

Etäkursseilla opettajana toimii latvialainen, mutta suomea puhuva Jānis Mednis. Kurssille osallistuaksesi tarvitset toimivan nettiyhteyden ja laitteen jolla sitä käytetään.

Jo pidempään latviaa opiskelleiden lähiopetuksena järjestettävällä kurssilla opettajana toimii latvialainen, suomea puhuva Anita Jäntti. Kurssi pidetään Rozentāls-seuran tiloissa osoitteessa Kaisaniemenkatu 10, Helsinki.

Kurssimaksu kaikilla kursseilla on 150 euroa lukukaudelta, mikäli kurssilla on vähintään 5 osallistujaa. (Kurssi voidaan osallistujien niin toivoessa järjestää myös pienemmälle ryhmälle, tällöin kurssimaksu määräytyy osallistujamäärän mukaan.) Kurssilaisten tulee myös olla Rozentāls-seuran jäseniä, jäsenmaksu on 30 euroa vuodessa (opiskelijoille 15 €, perhejäsenyys 50 € per perhe).

Rozentāls-seuran kustantama, erityisesti itsenäiseen opiskeluun soveltuva oppikirja Somu soma: latviaa suomalaisille löytyy tästä linkistä. Linkkejä ja muuta luettavaa latvian kieleen liittyen: Latvian opiskelu onnistuu vaikka kotisohvalla.

Vuosien varrella Fiskarsin residenssissä on vieraillut latvialaisia eri luovien alojen ammattilaisia kuvataiteilijoista runoilijoihin, mutta vuonna 2025 Rozentāls-seuran residenssitaiteilijaksi on ensimmäisen kerran valittu laulaja, Sniedze Prauliņa, joka on myös huilisti.

Laulajan filigraaninen, hienostunut ääni on varmasti jäänyt mieleen kaikille Rozentāls-seuran jäsenille, jotka osallistuivat seuran 33-vuotisjuhliin Kirjan talolla toukokuussa 2023. Silloin Sniedze esiintyi yhdessä JUUK-yhtyeen muusikon Oskars Jansonsin kanssa. Yhtyeessä Sniedze toimii huilistina, lauluntekijänä ja laulajana. Ammattimaisena huilistina Sniedze on ollut mukana yhtyeissä Levīti, Amorālā psihoze sekä muusikko Gatis Zieman taustaryhmässä. Hän on työskennellyt myös klassisen kuorolaulun parissa ja laulanut naisten lauluyhtyeessä Anima Solla sekä korkeatasoisissa kuoroissa Mūza ja Ave Sol.

Laulajan ensimmäinen sooloalbumi Inkrustācija julkaistiin vuonna 2017. Albumi oli ehdolla vuoden Austras balva -palkinnon saajaksi (palkinto annetaan vuosittain albumille, jonka musiikkikriitikoista ja musiikkialan edustajista koostuva tuomaristo on valinnut vuoden parhaaksi albumiksi Latviassa).  Se on kuunneltavissa täällä:  https://www.youtube.com

Myös JUUK-yhtye on ollut ehdolla sekä Austras balva - että Zelta Mikrofons -palkintojen saajaksi. Vuonna 2024 JUUK-yhtyeen albumi Muļķa stabule voitti Zelta Mikrofons -palkinnon kategoriassa vuoden indie- tai vaihtoehtomusiikkialbumi. Zelta Mikrofons on tunnetuin musiikkigaala Latviassa.

Sniedzen kaunista ääntä on kuultavissa esimerkiksi JUUK-yhtyeen kappaleessa Runoilija (Dzejnieks): https://www.youtube.com

Muusikko sai laajempaa tunnustusta vuonna 2015 osallistumalla Latvian television nuorten muusikoiden kilpailuun Radīti mūzikai (Luotu musiikille).

Vuoden 2025 residenssitaiteilija Sniedze Prauliņa on hyvin luova persoona, joka pitää kaikenlaisista uusista projekteista. Haastattelussa hän kertoo uusimmat kuulumisensa:

”Voin paljastaa, että Latvian esiintyjien ja tuottajien yhdistyksen (LaIPA) JUUK-yhtyeelle myöntämän avustuksen turvin olemme levyttämässä uutta studioalbumia, joka ilmestyy vielä tänä vuonna.

Jo vuoden verran olen tehnyt ns. unelmatyötäni – säveltänyt musiikkia esikouluikäisille lapsille suunnattuun animaatioelokuvaan Urga, Jo un Po, joka kertoo, miten yli-inhimillisiä ominaisuuksia ja hieman yliluonnollisia voimia omaava supersankari Urga-koira ja hänen kaksi ystäväänsä pelastavat pulaan joutuneita eläimiä. Lyhyt traileri katsottavissa täällä: https://www.urgafilm.com/

Erityisen iloinen olen siitä, että yhdessä kolmen lahjakkaan underground-säveltäjän kanssa olen päässyt tekemään musiikkia ensimmäiseen latvialaiseen musikaaliin nimeltään Līgava (Morsian), sitäkin voin kutsua unelmatyökseni. Musikaali on nähtävissä Latvian elokuvateattereissa vuonna 2026.”

Sniedze on kasvanut musiikkirikkaassa perheessä. Molemmat hänen vanhempansa ovat hyvin tunnettuja musiikkimaailmassa: isä on säveltäjä ja muusikko Uģis Prauliņš ja äiti säveltäjä, urkuri ja laulaja Silvija Silava. Sniedzella on ollut ilo päästä esiintymään sekä isänsä että äitinsä kanssa.

Sniedzen mielestä on vaikea arvioida objektiivisesti, olisiko hän kiinnostunut musiikista niin paljon, jos ei tulisikaan niin musikaalisesta perheestä.

”Musiikin kuunteleminen ja sen ymmärtäminen on meille yksinkertaisesti synnynnäistä. Jokainen meistä ymmärtää sen tietysti vähän eri tavalla. Oli ehdottomasti mielenkiintoista tutkia musiikkia, soittimia ja erilaisia musiikkilaitteita vanhempieni kanssa jo lapsena, suuret kiitokset heille siitä, etteivät he estäneet minua soittamasta tai laulamasta aina kun teki mieli”.

Aikoinaan Sniedze opetti äitinsä kanssa musiikkikoulussa. Koulun tavoitteena on iästä riippumatta antaa kaikille mahdollisuus toteuttaa musiikillisia toiveitaan ja tavoitteitaan. Hän muistelee sitä aikaa lämmöllä:

”Ollessani silloin töissä siellä itsellänikin oli pieni vauva. Tuntui siltä, että silloin sain jonkun supervoiman – pystyin vetämään onnistuneesti ainakin tunnin pituiset musiikki- ja tanssitunnit vauvoille ja heidän vanhemmilleen. Todellinen supersankari oli kuitenkin äitini, joka Latviassa tunnetaan myös lastenlaulujen säveltäjänä”.

Residenssitaitelija on hyvin luova ja haluaa kokeilla kaikenlaista uutta. Hän esiintyy yhdessä JUUK-yhtyeen kanssa hyvin aktiivisesti sekä osallistuu erilaisiin muihin projekteihin. Musiikki on Sniedzelle sekä intohimo että työ.

”Olen aina pyrkinyt olemaan luova tai ainakin ’viljelemään luovaa maaperää’, minkä seurauksena tällä hetkellä musiikin luominen ei ole minulla enää vain kokeilun ja harrastuksen tasolla. Se on ihan totinen ammatti. Samalla musiikki on minulle tärkein tapa, jolla voin ilmaista syvimpiä ajatuksiani, tunteitani sekä puhutella ja koskettaa muita ihmisiä. Musiikin hienovaraisuuksien löytäminen, musiikin kielen viljeleminen ja kauneuden etsiminen on loputon polku. Musiikki olisi hieman merkityksetöntä, jos se olisi ilman minkäänlaista viestiä. Annan kuitenkin musiikin myös kehittyä ja virrata vapaasti”.

Pari vuotta sitten Sniedze esiintyi Riga A Cappella -festivaalilla. Konsertissa nimeltään Putekļu cilvēks (Tähtipölyihminen) oli mahdollista kuunnella kuoron, sellomusiikin, elektroniikan sekä Sniedzen äänen vuorovaikutusta. Konsertissa vallitsi kosminen tunnelma, jonka aikana yleisö vajosi meditatiivisille tasoille. Sniedze sai inspiraationsa konsertissa esitettävien teosten luomiseen kosmoksesta ja ideasta, että kaikki luodaan tähtipölystä – planeetat, kasvit ja ihmiset. Konsertti jätti suuren vaikutuksen kuuntelijoihin. Muusikko kertoi, että vielä tänäkin päivänä hänen luoksensa tulee ihmisiä, jotka toivovat kuulevansa lisää musiikkia juuri Tähtipölyihminen -konsertin musiikkimaailmasta.

On mahdollista, että myös Sniedzen kuuntelijat Fiskarsissa pääsevät kokemaan siitä jotakin:

”Aion viedä Tähtipölyihminen -musiikki-ideani Fiskarsiin kukoistamaan. Annan kuitenkin itselleni myös vapautta äänien etsimisessä. Toivon todella, että residenssin aikana pystyn laulamaan koko sydämestäni ilman ympäröivän maailman häiriöitä. Tuon mukanani muutaman äänilaitteen, joiden avulla tämä prosessi tulee muistuttamaan konserttiesitystä”.

Sniedzella on kokemusta erityyppisissä tapahtumissa esiintymisestä. Yhdessä JUUK-yhtyeen kanssa hän on esiintynyt isoillakin festivaaleilla. Vuonna 2020 hän esiintyi yhdessä virolaisen psykedeelisen folk-yhtyeen Puuluupin kanssa Latviassa maailmanmusiikin festivaalilla Porta 2020. Hän on tottunut esiintymään suuren yleisön edessä. Sniedze myöntää, että parhaillaan hän ihan mieluusti keskittyisi vähän rauhallisempiin tapahtumiin ja kuuntelijoihin.

Sniedzen toive todennäköisesti toteutuu Fiskarsissa. Hän on kuitenkin hieman varovainen paljastamaan omia suunnitelmiaan Fiskarsia koskien:

”Mielestäni elämistä Fiskarsin residenssissä voi verrata vähän ns. luovan hengen parantolaan. Ehkä avaan siellä siipeni tai ehkäpä minulle ilmestyy häntä. Ehkä yksinkertaisesti harjoittelen residenssitaitelijana olemista. Ehkä haluaisin sellaisen illan, jossa puhutaan heliumista. Olen joskus onnistunut muuttumaan myös kirjailijaksi. Saa nähdä mitä tapahtuu Fiskarsissa.”

Haluaisitko sinäkin nähdä ja kokea sen, avata omat siipesi johonkin uuteen ja ihmeelliseen?

Teksti: Ieva Repo

Rozentāls-seura tekee lauantaina 27.9. Fiskarsiin retken, joka tehdään tällä kertaa yhdessä Ystävyysseurojen liiton kanssa!

Päivän ohjelma on:

• lähtö Kiasman edestä klo 8.45
• opastettu tutustuminen Mustion linnaan klo 10
• lounas Åminne Gårdissa Nordcenter Golf & Country Clubilla klo 12
• saapuminen Fiskarsiin n. klo 13.30 ja Rozentāls-seuran omana ohjelmana tapaaminen residenssitaiteilija Sniedze Praulinan kanssa
• omaa aikaa, lähtö paluumatkalle klo 16.30

Retken hinta on 50 € sisältäen matkat, Mustion linnan ja lounaan. Ilmoittautumiset seuran toimistolle 30.8. mennessä: info@rozentals-seura-fi

Elävä legenda Ieva Akuratere saapuu Helsinkiin 13. marraskuuta!

Ieva Akuratere on yksi suosituimmista ja rohkeimmista latvialaisista muusikoista, joka 1980-luvun lopulla kappaleellaan Manai Tautai vahvasti vaikutti Latvian itsenäisyyden vakiinnuttamiseen. Kappaleesta tuli ns. lauletun vallankumouksen (Dziesmotā revolūcija) tunnuslaulu, joka liikutti ja yhdisti Latvian kansan yhteiseen rukoukseen vapauden puolesta. Hän on saanut Latvian valtion korkeimman kunniamerkin nimeltään Triju Zvaigžņu ordenis erityisistä ansioistaan Latvian valtion hyväksi.

1980-luvun alussa Ieva Akuratere tuli laajemmin tunnetuksi legendaarisen latvialaisen rockyhtyeen Pērkons laulajana. Akuratere on erittäin monipuolinen muusikko, joka on esiintynyt sekä solistina että mukana useissa musiikkiprojekteissa, esimerkiksi uuden aallon ja post-punkin yhtyeessä K. Remonts, kokeellisen musiikin yhtyeessä NSRD sekä neljän latvialaisen nais-poplaulajan projektissa Dāmu pops. 1990-luvulla hän perusti yhtyeen Simulācija, jossa hän lauloi itse säveltämiään lauluja. Hän on toiminut myös kokeellisen kansanmusiikin projektissa Lidojošais paklājs.

Ieva Akuratere on elävä legenda. Häntä on aikoinaan luonnehdittu Baltian Joni Mitchelliksi. Aidolla karismallaan sekä kauniilla ja ainutlaatuisella äänellään hän on lumonnut ihmisiä myös Latvian ulkopuolella. Hänen laulunsa Kā man klājas (1989) säestyksellä ihmiset monissa yhteisöissä Euroopassa ja muualla maailmassa kokoontuvat yhteistanssiin, joka kansainvälisesti tunnettu nimellä ”Elm Dance”. Yhteinen tanssi on osoitus ihmiskunnan rakkaudesta elämään, toivosta ja solidaarisuudesta Maata ja kaikkea elävää kohtaan.

Uransa aikana – sekä sooloartistina että ollessaan mukana erilaisissa musiikkiprojekteissa – Ieva Akuratere on levyttänyt yhteensä noin 30 musiikkialbumia. Hän on esiintynyt eri puolilla Eurooppaa, Skandinaviaa sekä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa laulaen sekä latvialaisille että muille. Akuratere esiintyy edelleen aktiivisesti eri musiikkitapahtumissa sekä osallistuu erilaisiin Latviassa suosittuihin musiikkiohjelmiin- ja projekteihin.

Konsertin järjestää Rozentāls-seura yhteistyössä Latvian tasavallan suurlähetystön kanssa.

To 13.11.2025 Korjaamon Vintti (Töölönkatu 51 A-B, Helsinki)
Ovet klo 18:00
Konsertti klo 19:00
Lipun hinta palvelumaksuineen 33,60 € + tilausmaksu
Lipun hinta Rozentāls-seuran jäsenille palvelumaksuineen 29 € + tilausmaksu (kysy etukoodi seuran toimistolta: info@rozentals-seura.fi)

Liput: www.lippu.fi

Pakolaisilla on ollut suuri merkitys Baltian historiassa. Viron edellinen presidentti Toomas Hendrik Ilves oli syntynyt Tukholmassa. Latvian presidentti Vaira Vīķe-Freiberga oli kasvanut Kanadassa. Myös monilla kulttuurielämän aloilla ulkobaltialaiset ovat näytelleet merkittävää roolia – ei vähiten popmusiikissa.

Tukholman vanhassakaupungissa oli kuusikymmenluvulla pieni kellariklubi, jossa toimi latvialainen nuorisojärjestö. Suurin osa klubin jäsenistä oli syntynyt Ruotsissa, mutta heidän vanhempansa olivat pakolaisia, jotka olivat päätyneet Ruotsiin toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Monet olivat tulleet pienillä veneillä yli Itämeren. Per Olov Enquist on kuvannut yhtä vaihetta tässä aallosta kuuluisassa kirjassaan Legionärerna.

Kuusikymmenluku oli beat-musiikin kulta-aikaa. Ruotsissa toimi yli 600 popbändiä, suurin osa amatööripohjalta. Tietysti latvialaisen nuorisoklubinkin piti saada oma bändi. Sen perustajajäsenet olivat Jānis Zālītis, Pāvils Johansons ja Juris Kronbergs. (Otsikkokuvassa Janis on keskellä, Juris vasemmalla ja Pāvils oikealla. Välillä bändi esiintyi ruotsinkieliselle yleisölle nimillä The Dawn tai Ladykillers, mutta pian nimeksi vakiintui Dundurs – Paarma. Aluksi bändi soitti aikakauden englanninkielisiä popkappaleita, mutta pian he huomasivat että tarvetta oli myös latviankielisille popille. Latviassa sävellettiin siihen aikaan jo aikaan paljon uusia iskelmiä. Raimonds Paulsin nousu oli alkanut, mutta rock oli Neuvosto-Latvian johtajille turmeluksen merkki (olin kirjoittamassa ”punainen vaate”, mutta se ei ihan sovi….). Niinpä poikien oli pakko tehdä omia kappaleita tai kääntää englanninkielisiä hittejä latviaksi. Jälkimaailmalle on säilynyt mm äänite, jossa he esittävät Ohio Express-yhtyeen kappaleen Yummy yummy latviaksi…. Pian seurasi myös latviaksi tulkittua Chuck Berrya ja Bob Dylania, esimerkiksi It’s all over now baby blue (Viss tagad zudis, baby blue), josta on aivan kunnioitettava äänite. Tämä esitys ei olisi ollut häpeäksi aikakauden suomalaisille bändeillekään.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=ufum8R7SSNE[/embed]

Dundursin laulutuotantoa edisti se, että Pāvilsin äiti Veronika Strēlerte oli ollut merkittävä runoilija itsenäisessä Latviassa, ja yhtye esitti myös hänen tekstejään.  Sekä Pāvils että Juris kehittyivät molemmat merkittäviksi runoilijoiksi, eivätkä he olleet aivan huonoja muusikoitakaan. Ruotsissa toimivalla latviankielisellä bändillä oli ymmärrettävästi rajattu yleisö, mutta avuksi tuli levy-yhtiö Latvian Music, joka tuotti ja markkinoi levyjä latvialaisille emigranteille ympäri maailmaa. Dundurs teki yhtiölle neljä levyä, jotka ovat nykyisin keräilyharvinaisuuksia. Osa kappaleista on kuultavissa internetissä, hyvänä esimerkkinä Sininen karuselli (Zilais karuselis). [Kappale ei ole enää kuunneltavissa netissä. Toim. huom.]

Juris Kronbergsin ensimmäinen runokokoelman Pazemes dzeja ilmestyi Tukholmassa vuonna 1970 latvialaisen emigranttikustantamon toimesta. Sen jälkeen hän on julkaissut useita omia kokoelmia ja kääntänyt ruotsiksi neuvostolatvialaista kirjallisuutta, mm Imants Ziedonisin runoja sekä Vizma Belševican runoja ja romaaneja. Suomeksi on valitettavasti julkaistu vain vähän latvialaista kirjallisuutta, mutta siihen voi helposti tutustua Kronbergsin kuluisten ruotsinnosten kautta.

Vuonna 1975 Kronbergs hän oli vielä mukana toisessa ruotsinlatvialaisessa bändissä nimeltä Prusaku ansamblis. Yhtyeen ainoalla levyllä Dvēsele uz grīdas on useita hänen tekstejään.

Neuvostoliiton suhtautuminen emigrantteihin oli ongelmallinen. Emigranttien kautta pyrittiin levittämään maailmalle tietoa järjestelmän ansioista, siksi suhteita ei voitu kokonaan katkaista, mutta väistämättä heidän kauttaan kulki myös ei-toivottua tietoa vanhaan maahan jääneille sukulaisille. Juris Kronbergs sai aikanaan porttikiellon Latviaan pidettyään liian läheistä yhteyttä nuoriin latvialaisiin runoilijoihin. Jollakin tavalla informaatio kuitenkin kulki, ja niinpä rock-yhtye Pērkons sävelsi 1980-luvulla Kronbergsin runon Kamēr es tevi mīlēju (Niin kauan kun sinua rakastin). Kappaleesta on loistava video YouTubessa; loppupuolella Ieva Akuratere tekee lyhyen vierailun tyttönä, joka ei vastaakaan runoilijan rakkauteen. Nykyisin monet Latviassa pitävät Kronbergsiä yhtenä merkittävimmistä elossa olevista latviankielisistä runoilijoista. [Toim.huom. Kronbergs menehtyi heinäkuussa 2020.]

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=Wtrtf26_Jic[/embed]

Ruotsin lisäksi ulkolatvialaisia bändejä on ollut ainakin Yhdysvalloissa, Australiassa, Kanadassa ja Saksassa, jossa oli myös Länsi-Euroopan ainoa latviankielinen lukio. Näistä bändeistä tehtiin vuonna 2012 Yhdysvaltain latvialaisilla laulujuhlilla video, jossa vierailee myös Juris Kronbergs. Videossa on myös englanninkielinen teksti.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=1H4LR6nqYhY[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Vizma Belševica (1931 – 2005) oli yksi Latvian merkittävimpiä runoilijoita. Suomeksi häneltä ei tietääkseni ole käännetty mitään, mutta useimmat hänen runokokoelmansa on julkaistu ruotsiksi, samoin kuin kolmiosainen omaelämänkerrallinen romaanisarja Bille. [Bille-trilogian on kääntänyt suomeksi Mirja Hovila. Kustantanut Paperiporo, 2019-2021. Toim. huom.]  Belševican arvostusta kuvastaa se, että hänen kerrotaan olleen ehdokkaana myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Latviassa oli neuvostoaikana yleistä, että parhaat runoilijat kirjoittivat myös iskelmätekstejä. Vizma Belševica voitti jopa kaksi kertaa radion laulukilpailun lauluillaan Es aiziet nevaru (1978) ja Kamolā tinēja (1979). Molemmat sävelsi Raimonds Pauls. Edellisen kappaleen lauloi kilpailussa Mirdza Zīvere, jälkimmäisen Imants Skrastiņš. Varsinkin Kamolā tinēja on heti ensi kuulemalta mieleen painuva sävelmä, josta Raimonds Pauls teki ehkä hieman liiankin tunteellisen – voisi kuvitella, että hänellä oli mielessään Udo Jürgensin euroviisuvoitaja Merci Cherie vuodelta 1966. Kamolā tinēja on kuitenkin monin verroin laadukkaampi teksti. En edes yritä tulkinta tätä tekstiä, jossa vierivä lankakerä symboloi ohi virtaavaa aikaa.

[Alkuperäinen linkki hävinnyt, alla oleva linkki toimittajan valitsema.]

Vizma Belševica oli vaatimattomissa oloissa kasvanut työläistyttö, joka osoittautui lahjakkaaksi kirjoittajaksi. Neuvosto-Latviassa hän oli siis esikuvallinen taiteilija, ja hänet lähetettiin opiskelemaan Moskovan kuuluisaan Gorki-instituuttiin. Hänen opiskelutovereitaan instituutissa olivat mm. Andrej Voznesensky ja Bella Ahmadulina.

Vuonna 1969, kun Neuvostoliiton ”suojasää” oli jo päättymässä, ilmestyi hänen neljäs runokokoelmansa ”Gadu gredzeni” (Vuosirenkaita). Se vedettiin kuitenkin myynnistä heti ilmestymispäivänä, ja runoilijalle määrättiin kiitokseksi neljän vuoden julkaisukielto. Syynä oli kirjaan sisältyvä runo ”Reunamerkintöjä Henricus Letticuksen Liivinmaan kronikkaan”. Siinä oli rinnakkain 1200-luvulla ilmestynyt kronikka Latvian ensimmäisestä valloituksesta, ja sen rinnalla runoilijan tulkinta siitä, mitä kirjoittaja oli hänen mukaansa todella ajatellut latvialaisten kohtalosta. Vaikka runo näennäisesti käsitteli 1200-lukua, oli helppoa ajatella sen sopivan myös neuvostoaikaan (käännöksen pohjana on Juris Kronbergsin ruotsinnos):

Un raudi! Asaras par dzelzi kļūs,  

Kad pienāks laiks. Un piemeklēts tiks ļaunums

No dzelžu lietus.

(Itke! Kun aika tulee, kyyneleet muuttuvat raudaksi, ja pahuuden ylle sataa rautainen sade.)

Vizma Belševican ”Vuosirenkaat” pääsivät uudelleen julkisuuteen vasta perestroikan aikana. Vuonna 1988 rock-yhtye Sīpoli esitti Liepājan musiikkijuhlilla laulusarjan, joka perustui Liivinmaan kronikkaan. Sarjan viimeinen laulu Kliedz mana tauta (Huuda, kansani) osallistui samana vuonna myös Latvian radion laulukilpailuun. Hieno laulu ei kuitenkaan noussut kärkisijoille, tällä kertaa kilpailussa oli mukana monta muutakin kantaa ottavaa laulua. Sīpolin esitys löytyy kuitenkin YouTubesta. [Alkuperäinen linkki on hävinnyt, tilalla toimittajan valitsema.]

Vizma Belsevican poika Klāvs Elsbergs (1959 – 1987) oli myös yksi Latvian tunnetuimmista moderneista runoilijoista. Elsbergs oli aktiivisesti mukana 1980-luvun reformiliikkeessä, ja monet pitivät hänen kuolemaansa 5. huhtikuuta 1987 poliittisena murhana. Hän putosi, tai hänet pudotettiin, Jūrmalassa alas kirjailijatalon ikkunasta.

Myös Elsbergsin runoja on sävelletty paljon. Lyhyet ja näennäisen yksinkertaiset runot toimivat hyvin myös musiikkina. Yksi tunnetuimmista on Neatvadīsimies, jonka Pērkons-yhtye esitti vuonna 1987 Latvian radion laulukilpailussa. Juris Kulakovsin säveltämästä laulusta löytyy YouTubesta useita tulkintoja, oma suosikkini on Ieva Akurateren esitys Pērkons-yhtyeen 25-vuotisjuhlakonsertista. Laulun nimen voisi ehkä suomentaa ”älkäämme sanoko hyvästi”. Runoilija valittaa, että hänen kohtalonsa on kuin kyynelet hämähäkin verkossa… [Tämäkin alkuperäinen linkki on kadonnut netistä ja tilalla on toimittajan valitsema video.]

(Vizma Belševican kuva: Vikipedija)

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Latvia on todellinen laulujuhlien ja kilpailuiden maa. Olihan niitä ennen Suomessakin, mutta Latviassa suuret laulu- ja tanssijuhlat ovat edelleen tärkeä osa kansallista kulttuuria. Kevyen musiikin alalla taas Latvian radion laulukilpailut olivat vuosina 1968 – 1994 tärkein kanava uudelle musiikille, ja laulavan vallankumouksen aikana radiokuuntelijat osoittivat mieltään äänestämällä ykköseksi Igo Fominsin laulun ”Pie laika”, jossa vaadittiin suorasanaisesti vapautta isänmaalle.

Jokin aika sitten kirjoitin tässä blogista latvialaisesta erikoisuudesta, laulavista perheistä, jotka kilpailevat säännöllisesti televisiossa. Suomesta ei sellaisia taitaisi löytyä tarpeeksi. Mutta tietysti Latvialla on myös omat tenavatähtensä, ja viime päivinä olen innostuneena surffaillut YouTubessa ja käynyt läpi vanhoja Mazo dziesmas Latvijai – kilpailuja. En koskaan ollut mikään suuri tenavatähtien ihailija, mutta latvialaisessa kilpailussa on joitakin hauskoja erikoispiirteitä. Monissa lauluissa lapset esiintyvät yhdessä jonkun tunnetun laulajan kanssa, ja kaikkien kilpailuiden loppunumerona on yhteislauluna Tikai tā – Juuri näin.

Tikai tā esitettiin ensi kerran Latvian radion laulukilpailussa vuonna 1988, ja esiintyjinä oli silloin tunnetuista liepājalaisista muusikoista koottu superyhtye Liepājas brāļi. ”Meillä” tarkoitti silloin Liepājaa, mutta nykyisin se taitaa viitata koko Latviaan. Laulun sanat voisivat hyvin olla vanhasta suomalaisesta koulun laulukirjasta – ”ei missään voi niin riemuita kuin Suomessa vain voipi”, mutta musiikki on reipasta rockia.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=QFiql8DQAbM[/embed]

Usein lasten kanssa ohjelmassa esiintyy joku nimekäs laulaja. Yksi suosikeistani on Olga Rajecka, 1980-luvun suuri tähti, joka on tullut tunnetuksi muun muassa Imants Kalniņšin laulujen tulkitsijana. Laulussa Pasaule, pasaulīt hän viihtyy mainiosti lasten kanssa: lasten osuus on hienosti harjoiteltu.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=-5Y_TnEbFok[/embed]

Suurin osa ohjelmassa kuultavista lauluista on vanhoja tai uusia latvialaisia iskelmiä, välillä kyllästymiseen asti. Virkistävä poikkeus on noin 12-vuotias vetopasuunaa soittava Emīls Mangulis, joka esittää Bill Haleyn 1950-luvulla tunnetuksi tekemän kappaleen Mambo rock. Hänen parinaan on Pits Andersons, Latvian Jussi Raittinen, joka on toimi maassa rock-musiikin lähettiläänä jo vaikeana neuvostoaikana.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=ZMU8912gZlA[/embed]

Kaikki latvialaiset lapset eivät onneksi halua tenavatähdiksi. Maassa on näköjään kasvamassa myös ainakin 50 lahjakasta rumpalia. YouTubesta löytyy yllättäen video Andžejs Graudsin ylläpitämästä rumpukoulusta. Tässä ulkoilmakonsertissa Graudz oppilaineen esittää rock-klassikon vuodelta 1987, alun perin Jumprava-yhtyeen tunnetuksi tekemän kappaleen Tālu aizgāja. Monet näyttävät yhä muistavat sen, oppilaiden äiditkin hyräilevät mukana. ”Siviilissä” Graudz soittaa rumpuja Gain Fast –nimisessä yhtyeessä.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=7S1_8pFt78U[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Yksi Latvian televisiovuoden suurista tapahtumista on ohjelmasarja Laulavat perheet. Sarja on jatkunut jo toistakymmenen vuotta. Joka vuosi kymmenet musikaaliset perheet Balvista, Talsista, Ludzasta ja muualta Latviassa hiovat taitojaan ja osallistuvat ensin karsintakilpailuihin. Parhaiten onnistuneet pääsevät kansalliseen finaaliin, jossa on kunniavieraana Raimonds Pauls tai joku muu latvialaisen populaarimusiikin suuri nimi. Kilpailuohjelmisto kostuu pääasiassa iskelmäklassikoista, mutta myös kansanlauluilla ja isänmaallisilla lauluilla on ohjelmistossa oma sijansa. Hakusanalla Dziedošās ģimenes löytyy YouTubesta satoja näytteitä kilpailuohjelmistosta kymmenen vuoden ajalta.

Latvian laulavat perheet muistuttaa etäisesti Suomessakin televisiossa aikanaan suosittua Tenavatähdet –ohjelmaa, koska mukaan pääsevät myös perheen pienimmät taiteilijat. Latviassa mukana on kuitenkin kaiken ikäisiä perheenjäseniä. Suomesta tämä laulavien perheiden traditio näyttää kadonneen, vaikka sillä oli aikanaan tärkeä sija musiikin historiassa. Wolfgang Amadeus Mozart aloitti uransa tenavatähtenä kierrellen esiintymässä isänsä kanssa, ja Alppimaista löytyy vieläkin suosittuja jodlaavia perheyhtyeitä. Myös amerikkalaisessa country-musiikissa perheyhtyeillä on ollut suuri merkitys, muistetaan vaikkapa kuuluisa Carter Family.

Mutta palataan Latviaan, jossa perheyhtyeet elävät ja voivat hyvin. Otetaan aluksi tyypillinen esimerkki, Zaļkalniņšin perhe Lielvārdesta. He voittivat kilpailun vuonna 2010. Päätähtenä on noin nelivuotias pikkusisko, mutta myös mummi, vaari ja isot siskot (tai olisivatko tytöt serkkuja tai tätejä?) kuuluvat tiimiin. Tuomaristossa vilahtaa säveltäjä Mārtiņš Brauns.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=W9KUQQ-qg4c&list=RDW9KUQQ-qg4c[/embed]

Zakaļniņšin perheen kilpailuohjelmistona oli tunnettuja latvialaisia kansanlauluja, mutta yleensä Laulavien perheiden musiikki on huomattavasti pop-henkisempää. Yksi latvialaisen rock-musiikin suurista klassikoista on Imants Kalniņšin Dzeguzes balss (Käen ääni), jonka Menuets-yhtye levytti ensi kerran 1970-luvulla. Kappale elää edelleen. Sen esittää seuraavassa Dimantsin perhe Baldonesta.

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=yUSg7BBZ2e4[/embed]

Otetaan vielä varmemmaksi vakuudeksi toinen tulkinta samasta kappaleesta, tällä kertaa esittäjänä on Laicānsin perhe Balvista. Tämä 7000 asukkaan pikkukaupunki on kaukana Riiasta, Latvian koilliskulmassa lähellä Venäjän rajaa, mutta kyllä sielläkin osataan…

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=IAEKdksnvj0[/embed]

On mielenkiintoista todeta, että myös 1980-luvun kansallisen herätyksen laulut elävät yhä vahvasti laulukilpailussa. Taisnība (Totuus) osallistui vuonna 1989 Mikrofons-laulukilpailuun, esittäjänä silloin Zodiaks-yhtye. Vaikka elettiin vielä neuvostoaikaa, radio ja televisio olivat jo kansanrintaman käsissä. Laulun sanoma oli ”Totuus, tule vihdoinkin ulos metallisesta arkusta”. Brūversin perhe Mārupesta esitti sen vuoden 2010 kilpailussa. Alussa laulajat on kääritty mustiin kaapuihin ja sidottu köysin, mutta lopussa valkoinen vapaus pääsee esiin. Tulkintaa voisi ehkä pitää hieman yliampuvana, mutta ainakin se on vilpitön.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=MKdG-9WW6IE[/embed]

Toki monet ovat käyttäneet kilpailua myös ponnahduslautana ammattilaisuralle. Toki monet ovat käyttäneet kilpailua myös ponnahduslautana ammattilaisuralle. Yksi tällaisista on riikalainen Riču ģimene, joka ponnahti kuuluisuuteen romanihenkisellä ohjelmistollaan neljännellä Laulavat perheet -kierroksella.  Yhtye esiintyy myös nimellä Richi Brothers. Veljesten ohjelmisto on muita kilpailijoita kansainvälisempää, he laulavat myös englanniksi, espanjaksi ja venäjäksi. Oma suosikkini on I can’t take my eyes off you, jonka he esittivät neljännessätoista Dziedošās ģimenes –konsertissa. Saksofonia soittavat tytöt taitavat tosin olla vierailijoita.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=6_eeSD-45K0[/embed]

Laulavat perheet –kilpailu huipentuu aina kaikkien perheiden yhteisesitykseen. Vuonna 2010 päätösnumerona oli Zigmars Liepiņšin klassikko Vēl ir laiks, jonka kertosäe ”Latvija, Latvija, Latvija” lämmitti varmasti kaikkien katsojien sydämet. Ja se pukuloisto, se vetää vertoja vaikka meidän itsenäisyyspäivän juhlillemme….

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=ojlR_6JctSE[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Jos päättäisin ryhtyä lauluntekijäksi, en varmaankaan ensimmäiseksi kirjoittaisi laulua nimeltä ”Kurtisaanin nuotio”. Tuntuisi yhtä omituiselta laulu nimeltä kuin ”Viidestoista yö”. Mutta minusta ei tullutkaan lauluntekijää…

Edvīns Zariņšin ”Kurtizāņu ugunskurs” on yksi tämän vuosituhannen suosituimmista latvialaisista lauluista. Sen levytti alun perin Dakota-niminen yhtye, joka perustettiin Bauskassa vuonna 1997. Alkuperäinen levytys löytyy YouTubesta, jossa sitä on kuunneltu jo yli kaksi miljoonaa kertaa. Laulu alkaa iskevästi: Missä on sinun naurusi, missä kyyneleesi? Mitään ei enää ole jäljellä....

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=lOJTLcGVdJA[/embed]

En ole oikea henkilö arvostelemaan latviankielisiä tekstejä, mutta minusta tässä on samanlaista tunnelmaa kuin Juice Leskisen lauluissa. Nainen istuu yksinään ravintolassa, edessä lasi punaviiniä ja kädessä savuke. Unelmat sulavat kuin parafiini.

Skatiens pār telpu, lēni kā dūmi krīt, 
Nezini vēl, kam mosties uz pleca rīt.

Katso, kuinka savu laskeutuu hiljalleen salin poikki
Et vielä tiedä, kenen olkapäältä aamulla heräät

Alkuperäinen Dakota soittaa country-musiikkia, ja se on vieraillut monilla eurooppalaisilla kantri-festivaaleilla. Valokuvissa laulun tekijä Zariņš poseeraa mieluiten cowboy-asussa hevosen kanssa. ”Kurtisaanin nuotiossa” näyttää kuitenkin olevan jotakin yleispätevää, sillä latvialaisesta YouTubesta löytyy laulusta toistakymmentä erilaista tulkintaa, parodioista koulutansseihin. Oma suosikkini on tämä versio, jossa laulu on taitavasti leikattu ääniraidaksi vanhaan amerikkalaiseen piirrettyyn filmiin. Esityksestä vastaa yhtye nimeltä Sāpju kabinets.

https://www.youtube.com/watch?v=KbJl70juZxM

Ehkä liikuttavin on tämä versio, jossa nuori tyttö ja poika esiintyvät koulun juhlasalissa. He selvästi  jännittävät esiintymistä, mutta meni se kuitenkin ihan hyvin! Vahinko ettei tätä käännetty suomeksi.

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=4k-dadkXXWU[/embed]

Tässä vielä yksi todiste siitä, että Kurtisaanin nuotiosta on tullut klassikko. Tälläkin hetkellä sata nuorta Liepājasta Daugavpilsiin istuu parhaillaan huoneessaan, laittaa kännykkäkameran päälle ja alkaa näppäillä kitaraansa:

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=SgaKhSEv_2o[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu