Kaikki vuoden perinteiset juhlat Latviassa muodostuvat pitkälti samoista aineksista. Ikivanhat pakanuuden ajalta periytyvät elementit antavat niille merkityksen ja nykyisenkin ilmeen. Aurinkoa ja valon voittoa pimeydestä juhlitaan. Juhlan valmisteleminen ja sen vietto on aina yhteisöllistä; tämä on oleellista juhlan vietossa. Tuli ja vesi ovat tärkeimmät tekijät kesäpäivänseisauksen juhlassa.

Vasaras saulgrieži on myös tänä vuonna 21. kesäkuuta: juhlitaan vuoden pisintä päivää. Koska piirissä lauletaan ja leikitään yhdessä, ei tänäkään poikkeusvuonna voida järjestää yleisiä juhlia kuten ennen: oltaisiin liian lähekkäin.

Alūksnessa alettiin viettää kesäpäivänseisauksen juhlaa 2007, ensimmäisenä Latviassa, yleisötapahtumana. Juhlinnalla on niin pitkät perinteet, ettei niistä haluta luopua tänäkään vuonna. Siksi niitä on nyt muokattu yön yli kestäväksi taidetapahtumaksi Sauksim sauli.

Edellisinä vuosina juhla aloitettiin Alūksnessa aamulla jo kello 4, sen naapuripitäjässä vasta iltapäivällä ja jossain muualla vasta illalla. Aamujuhla on aito; halutaanhan tervehtiä aurinkoa sen noustessa.

Kesäpäivän seisausta juhlitaan paljolti samoin menoin kuin juhannusta. Jotkut sekoittavat nykyään nämä kaksi luullen niitä samaksi. Kesäpäivänseisausta on juhlistettu ikiajoista lähtien omana alkuperäisenä juhlanaan.

Katolinen kirkko sijoitti muutkin kristilliset juhlansa kansojen omien pakanallisten juhlien vieton aikoihin, jotta kansa vähitellen unohtaisi omat jumaluutensa ja niiden kunnioittamisen.

Vasaras saulgriežiin valmistautumiseen kuuluu puhdistautuminen: käynti saunassa ja mielen rauhoittaminen. Villiyrttejä ja kukkia käytetään Latviassa yleisesti ruokailussa, teenä ja rohtoina. Mutta keskikesän juhlassa ne auttavat myös puhdistautumaan. Niitä lisätään kokkoon, ja niillä myös virvotaan tai hierotaan Alūksnen juhlassa. Ison rannan nurmikolle pystytettiin jonain vuonna myös telttasauna. Uiminen luonnonvesissä tai edes kastautuminen on tärkeää keskikesän päivänä.

Pyöreä kokko on aina kauniisti koristeltu. Sen ympärillä maassa on metrinen kehä kukkia, ja kukkia myös uhrataan tulelle.

Iso kukkaseppele lasketaan järveen. Se tervehtii aurinkoa sen noustessa. Seppeleenkin ympyrä on ikivanha symboli iättömyydelle ja täydellisyydelle.

Osallistujille tarjotaan leipää ja hunajaa ja juhannusjuustoa. Olut kaadetaan isosta keramiikkakannusta. Olut symboloi elämää: se tehdään elävästä viljasta kuten tarjoiluissa hyvin tärkeä leipäkin.

Ympyrä kuvaa ikuisuutta, sillä ei ole alkua eikä loppua. Siksi kokko ja seppeleet ovat pyöreitä, mutta myös juhannusjuusto tehdään pyöreäksi. Juusto symboloi muutosta ja kasvua: maidosta saadaan juustoa. Hunaja on luonnon ja mehiläisten antama lahja meille.

Musiikista huolehtii naapuripitäjän naiskuoro. Soittajat, myös osa yleisöstä, ovat pukeutuneet kansallispukuihin tai vanhakuosisiin pellavavaatteisiin. Kaikilla on päässään kukkaseppele.

Laulu ja piirileikit alkavat. Ensin piirissä kulkee kädestä toiseen pieni kello, jonka helinä puhdistaa koko ympäristön ja läsnäolijat kaikesta tarpeettomasta ja haitallisesta.

Ihminen pyrkii kaikilla toimillaan takaamaan itselleen ja läheisilleen hyvän elämän: menestystä, onnea, terveyden. Vuodenkierron merkkipäivät antavat tähän erityisen tilaisuuden, kun irtaudutaan arkisesta työntouhusta. Juuri keskikesän yönä tulen ja veden puhdistava energia on voimakkaimmillaan. Vanhojen juhlaperinteiden noudattaminen saa meidät harmoniaan luonnon kanssa.

On ihailtavaa, kuinka latvialaiset noudattavat ikiaikaisia perinteitään ja kansa palaa omille juurilleen. Tästä on kiittäminen myös kouluja, joissa perinnekasvatus on nivottu opetussuunnitelmaan. Lapset oppivat tiedostamaan, keitä he ovat ja mistä oman kansan tavat kumpuavat.

Lec, saulīte, tu saulīte
Spīd ar mūsu sētiņā,
Ir mums tava gaišumiņa
Vajadzēti vajadzēja.

"Nouse, aurinko, aurinkoinen,
paista meidän pihaamme,
on meille valosi
tarpeen, kovasti tarpeen."

Teksti: Liisa Wright
Kuvat: Alūksnen museo
Laulun suomennos: Jenni Kallionsivu

Juhannus on monelle latvialaiselle vuoden tärkeintä juhla-aikaa. Yleensä juhlitaan perheen ja suvun sekä lähimpien ystävien kanssa.

Laulut ja piirileikit kuuluvat jokaiseen juhannusjuhlaan. Perinteisin tarjottava on juhannusolut ja -juusto. Perinteet ovat kaikkialla voimissaan, mutta koko kylän yhdessä viettämä Aplīgošana lienee nykypäivää enää vain yhdessä kylässä Koillis-Latviassa. Aplīgošanalle ei ole löytynyt tarkkaa käännöstä; ehkä sen voisi selittää yksinkertaisesti juhannuslaulajaisiksi.

Joitakin kyläläisiä, etupäässä nuoria perheitä, kulkee laulaen kylän halki aattoiltana ja käy tervehtimässä juhannuksen nimipäiväsankareita. Aattona nimipäiväänsä viettää Līga ja juhannuspäivänä Jānis. Ne olivatkin ennen kaikkein yleisimmät etunimet; nykylapsilla etenkin Līga on käynyt aika harvinaiseksi.

Meidän kylässä yhteisen aattoillan vieton valmistelu alkaa jo iltapäivällä. Aikaisemmin on sovittu, keiden luona vieraillaan. He tietävät odottaa tervehtijöitä, ja tarjoilut ovat jo valmiina vieraita varten.
Iltapäivällä kokoonnutaan solmimaan Jānisten miehiset tammenlehväseppeleet. Līga saa naisen kukkaseppeleen. Myös jokaisen talon väelle taiteillaan luonnonkukista tervehdyskimppu.

Illalla kokoonnutaan - nyt on myös pelimanni haitarineen paikalla. Koska
juhannuslaulu on todella pitkä, on sen sanat varmuuden vuoksi monistettu laulajille. Ensimmäisen talon piha täyttyy onnittelijoista ja talonväestä. Laulutervehdyksen jälkeen alkaa tarjoilu: isäntä itse kaataa olutta, ystävä tarjoaa snapsit. Käytössä on vanhan tavan mukaan yksi tuoppi oluelle ja yksi viinalasi snapsille. Olut tarjotaan vanhasta hienosta ruukusta, joita käytetään joka talossa. Itse pantua olutta ei ole enää tehty joka talossa. Naiset tarjoilevat juhannusjuustoa ja pieniä piirakoita.

Sitten alkaa piirileikki, johon enemmän tai vähemmän kaikki liittyvät, jos ei täällä niin seuraavassa talossa. Oira,oira raikaa soittimelta. Parit voivat olla hyvinkin erikokoisia, kun lapset ja aikuiset tanssivat yhdessä. Yksi Oira, oiran liikkeistä on sama kuin nykyisen korona-ajan jalkatervehdys.

Kun lähdetään seuraavan Jāniksen talolle, alkaa pelimanni taas soittaa, ja kulkijat laulavat. Juhannuslauluja on Latviassa todella useita. Meidän kylässä lauletaan vain yhtä, joka sekin on nimeltään Aplīgošana. Tässä versiossa on yhdeksän säkeistöä, ja niitä lauletaan myös tervehdykseksi nimipäiväsankarille. Hänelle on voitu tehdä myös henkilökohtainen lisävärssy.

Labvakaru, Jāņa māte.
Vai tu mūsu gaidījusi?
Mīkstu sieru sasējusi?
Saldu alu darījusi?

(Hyvää iltaa, Emäntä. Oletko jo odottanut meitä? Oletko tehnyt maistuvat juustot? Oletko pannut makeaa olutta?)

Myös lapset jaksavat kävellä alkuillan mukana talosta taloon. Jossain löytyy
leikkikavereita; kukaan ei pitkästy, kun kaikki tuntevat toisensa.

Olemme käyneet onnittelemassa kuutta Jānista, joista yhden pikkupoikakin on Jānis, sekä yhtä Līga-rouvaa. Kierros on kestänyt lähes kolme tuntia, kun vihdoin erotaan. Suurin osa lähtee koteihinsa oman juhlan viettoon ja sytyttämään oman kokon. Nuoret miehet suuntaavat juhannustansseihin kylän Kansantalolle.

Līgo, līgo!

Teksti ja kuvat: Liisa Wright

Lue lisää Liisa Wrightin artikkeleita:
Pääsiäistä vietetään Latviassa ikivanhoin perintein
Keväällä lauletaan Marian kunniaksi

Kaakkois-Latvian Latgale kuului 1500-luvulta alkaen 200 vuotta Puolalle. Siksi katolilaisuus on siellä edelleen pääuskonto. Länsirannikon suitit on toinen katolinen ryhmä.

Latgale on vanhahtavampi ja köyhempi kuin muut maakunnat: jotkut pitävät sitä takapajulana. Yleinen mielikuva heilläkin on, että latgalelaiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Ja näinhän se on; niin hienoa naapuriapua en ole muualla kokenut.

Latgalessa on yleistä, että perheen vanhemmat ovat eri uskontokunnista: uskonnollinen suvaitsevaisuus on itsestäänselvyys. Lapset tutustuvat kummankin kirkon käytäntöihin ja oppivat kunnioittamaan muita ja
hyväksymään muunuskoiset. Uskontoon suhtautuminen on mutkatonta, eikä rajoja pystytetä.

Asustelin Latgalessa yhdeksän talon kylässä: ihmiset olivat alkuperältään viittä eri kansaa ja harjoittivat neljää eri uskontoa. Huomattava osa ihmisistä Latgalessa on kolmikielisiä: latgale ja latvia äidinkielinä sekä venäjä.

Meidän kylässä oli iso risti. Kylien risteille pysähdytään hiljentymään ja
kokoonnutaan hartaushetkiin pääasiallisesti toukokuussa. Joskus pysähdytään vain juttelemaan.

Maanteiden varsilla on tieristejä, joiden ympärille on yleensä rakennettu aitaus penkkeineen. Joistakin pidetään erittäin hyvää huolta, ja kukkaistutukset ovat hoidettuja. Jos ristillä ei käy kukaan säännöllisesti tuomassa tuoreita kukkia, on siellä ainakin muovisia.

Isot puiset ristit ovat yleisemmin punaruskeita, mutta myös valkoisia näkyy.
Keskellä on usein toinen pienempi risti, vasta siihen on kiinnitetty metallinen ristiinnaulitunkuva. Ristien suojana voi olla puinen, harvemmin metallinen kapea katos. Puukatoksissa on taidokkaat koristeleikkaukset, jollaisia Latgalessa näkyy usein vanhojen talojen ikkunapielissä ja
seinälaudoituksissakin.

Ristejä on myös yksityistalojen pihoilla; uusia pystytetään vieläkin. Ne voivat olla myös pienempiä metallisia. Ristit on nimetty talon tai kyseisem paikan mukaan.

Tieristejä on koko Latgalen alueella, mutta Vabolen kunnassa on jopa
Krusifiksien tie, jonka varrella niitä on kolmisenkymmentä. Vabolessa kerrotaan vieläkin, kuinka neuvostomiehityksen aikana ristejä
haluttiin hävittää ainakin keskeisiltä paikoilta. Oli kuitenkin hyvin vaikea löytää työhön halukkaita. Kun sitten muutama saatiin aloittamaan työt, kohtasi heitä kaikkia joku onnettomuus - yhtä jopa kuolemaan johtanut. Kaikki ristit saivat jäädä paikoilleen.

Toukokuu on katolisille Marian kuukausi. Koko Latgalessa järjestetään Marian hymnien lauluiltoja. Vain harvalla ristillä kokoonnutaan joka ilta, yleisemmin kerran viikossa. Käytössä on ikivanhat latgalenkieliset virsikirjat. Siinä on myös jokunen suomalaisille tuttu sävelmä.

Usein risteillä tapaa vain vanhempia naisia, joskus on mukana nuori
lapsiperhe. Kovin pienessä yhteisössä mukaan tulee myös ortodoksirouva;
onhan Maria kaikkien naisten suojelija.

Jos pappi sattuu paikalle, hän istuu penkillä muiden kanssa. Illan vetäjänä
toimii aina joku naisista; hän valitsee virret. Lauluilta kestää yleensä puolisen tuntia. Pitempään hartaushetkeen kuuluu myös rukoukset. Vabolessa sai kukin ottaa lappusen, jossa oli määrätty hartausharjoitus seuraavalle viikolle.

Sain olla mukana seitsemällä ristillä; jokainen tilaisuus oli omailmeisensä.
Joihinkin tilaisuuksiin olin etukäteen pyytänyt luvan saada osallistua, joskus vain ilmestyin paikalle. Aina joku kutsui viereensä ja jakoi virsikirjansa kanssani. Kukaan ei sen kummemmin ihmetellyt vieraan tuloa; tunsin oloni tervetulleeksi. Olinhan latgalelaisten parissa.

Teksti ja kuvat: Liisa Wright