Rozentāls-seura on menettänyt perustajajäsenensä, pitkäaikaisen puheenjohtajansa ja yhden keskeisimmistä Janis Rozentālsiin ja hänen suomalaisiin yhteyksiinsä perehtyneistä tuntijoista. Professori Anto Leikola kuoli Helsingissä 18. kesäkuuta 2026. Hän oli 89-vuotias.

Anto Leikolan nimi liittyy Rozentāls-seuran historiaan aivan sen alkuhetkistä lähtien. Kun ajatusta Suomeen perustettavasta Latviaa ja Latvian kulttuuria edistävästä ystävyysseurasta ryhdyttiin keväällä 1990 valmistelemaan, Leikola oli mukana ensimmäisessä suunnittelukokouksessa 17. huhtikuuta. Hänet kutsuttiin myös seuran perustamista valmistelleeseen työryhmään, joka kokoontui toukokuun alussa viimeistelemään uuden yhdistyksen perustamista. Rozentāls-seura perustettiin 17. toukokuuta 1990, ja Leikola oli mukana perustamiskokouksessa sekä allekirjoitti seuran perustamiskirjan.

Seuran ensimmäisen vuosikymmenen ajan Leikola oli sen puheenjohtaja. Vuosina 1990–2000 hän oli rakentamassa Rozentāls-seuralle niitä tehtäviä ja toimintaa, jotka ovat kantaneet tähän päivään saakka. Hänen asiantuntemuksensa ei kuitenkaan rajoittunut Latviaan tai kulttuurisuhteisiin yleisellä tasolla. Rozentālsin maailma oli hänelle myös henkilökohtaisesti läheinen.

Anto Leikola oli laulajatar Elli Forssell-Rozentālen sisarentyttären poika. Elli Forssell oli siis hänen äitinsä äidin sisar, hänen isotätinsä. Elli puolestaan oli taiteilija Janis Rozentālsin puoliso. Näin Leikolalla oli poikkeuksellisen läheinen sukuyhteys siihen perheeseen, jolta Rozentāls-seura aikanaan sai nimensä.

Tämä sukuyhteys näkyi myös Leikolan työssä. Hän tunsi Janis Rozentālsin ja Elli Forssell-Rozentālen elämän ennen kaikkea sukunsa muistojen, kirjeiden, valokuvien ja muun kotiarkiston kautta. Rozentāls-seuran mukaan hänen runsas kotiarkistonsa on palvellut lähteenä useissa hänen kirjoituksissaan. Vuonna 2006 ilmestyneessä teoksessa Janis ja Elli Rozentāls, elämää ja taidetta (Marjo Mela [toim.], Rozentāls-seura 2006) Leikola kirjoitti artikkelin Janis Rozentāls ja hänen kaksi kotimaataan. Hän tarkasteli siinä taiteilijan elämää, taiteellista työtä sekä erityisesti hänen yhteyksiään Suomeen ja suomalaisiin.

Leikolan suhde Janis Rozentālsiin ei siis ollut vain tutkijan suhde kiinnostavaan historialliseen henkilöön. Rozentāls oli osa hänen omaa perhehistoriaansa. Hänellä oli mahdollisuus tarkastella taiteilijan ja Elli Forssellin yhteistä elämää läheltä, suvussa säilyneiden aineistojen ja muistojen kautta. Tästä syntyi myös hänen erityinen asemansa Rozentālsin Suomen-suhteiden tuntijana. Rozentāls-seura on kutsunut häntä maamme todelliseksi Rozentāls-asiantuntijaksi.

Leikolan kiinnostus Rozentālsiin ulottui laajemmalle kuin taiteilijan elämäkertaan. Häntä kiinnosti kahden maan ja kulttuurin välinen yhteys, jonka Janis Rozentāls ja Elli Forssell omalla elämällään muodostivat. Janis asui suomalaisen puolisonsa kanssa pääasiassa Riiassa, mutta perhe vietti kesiä Suomessa. Rozentāls maalasi Suomessa paljon suomalaisia maisemia, läheisiään ja Ellin sukulaisia. Ensimmäisen maailmansodan aikana perhe pakeni Suomeen, ja Janis Rozentāls kuoli Helsingissä Kulosaaressa vuonna 1916. Elli ja lapset palasivat myöhemmin Latviaan.

Juuri tällaisen Suomen ja Latvian välisen yhteyden vaaliminen on ollut Rozentāls-seuran keskeinen tehtävä. Seuran nimikkohenkilö ei ole vain Latvian taiteen suuri nimi, vaan myös tärkeä symboli kahden maan historiallisille ja kulttuurisille siteille. Anto Leikola oli tämän yhteyden vaalijana mukana seuran toiminnassa aivan alusta lähtien.

Leikolan elämäntyö oli toki paljon Rozentāls-seuraa laajempi. Hän oli biologi, oppihistorioitsija, professori, tietokirjailija ja tieteen popularisoija, jonka tuotanto ulottui luonnontieteistä tieteen historiaan, kulttuuriin ja kirjallisuuteen. Hänet tunnettiin laajasta ja monipuolisesta tietämyksestään sekä kyvystään välittää vaikeitakin asioita kiinnostavasti ja ymmärrettävästi. Hän oli myös Suomen Oppihistoriallisen Seuran kunniajäsen.

Rozentāls-seuralle Anto Leikola oli kuitenkin jotakin erityistä. Hän oli mukana perustamassa seuraa, johti sitä sen ensimmäiset kymmenen vuotta ja jätti jälkensä seuran tapaan ymmärtää Janis Rozentālsia osana Suomen ja Latvian yhteistä kulttuurihistoriaa. Hänen kirjoituksensa ja arkistonsa ovat säilyttäneet tietoa, jota ilman kuva Rozentālsin suomalaisista yhteyksistä olisi huomattavasti kapeampi.

Muistamme Anto Leikolaa kiitollisuudella ja lämmöllä.

Hänen työnsä Janis ja Elli Rozentālsin historian, Suomen ja Latvian välisten kulttuurisuhteiden sekä Rozentāls-seuran hyväksi jää osaksi seuran omaa historiaa. Hänen kauttaan Rozentāls ei ollut vain seuran nimi tai kaukaisen historian taiteilija, vaan myös suvun, perheen, muistojen ja kahden kotimaan yhteinen tarina.

Rozentāls-seura ottaa osaa Anto Leikolan omaisten, ystävien ja kaikkien hänen työtään arvostaneiden suruun.

Rozentāls-seuran hallitus

Lähteitä ja taustaa

Tekstin taustalla ovat erityisesti Rozentāls-seuran historiikki, seuran julkaisema esittely Anto Leikolasta sekä Kansalliskirjaston bibliografiset tiedot hänen Rozentāls-aiheisesta kirjoituksestaan. (uusi.rozentals-seura.fi)

Rozentāls-seuran historia

Anto Leikolan kirjoitus Janis Rozentālsista Rozentāls-seuran sivuilla

Tammikuussa 2025 seura sai kuulla sen entisen hallituksen puheenjohtajan Olli Ojalan (s. 15.4.1934 Raumalla ja k. 3.1.2025 Porvoossa) kuolemasta. Olli Ojala valittiin Rozentāls-seuran hallituksen puheenjohtajaksi vuosikokouksessa 2000 seuran täyttäessä 10 vuotta. Hän oli toiminut seuran hallituksessa vuodesta 1995 ja jo aiemmin hän oli kartuttanut kokemusta yhdistystoiminnasta ympäristöjärjestöissä. Tätä kaikkea kokemusta hän käytti ahkerasti suomalaislatvialaisten suhteiden hyväksi.

Puheenjohtajana Ojala pääsi viemään vuonna 1990 perustetun seuran uudelle vuosituhannelle. Kotisivut seuralla oli ollut jo aiemmin, mutta Ojalan puheenjohtajuuskaudella ne uudistettiin jäsenistön ja myös Helsingin Sanomien suureksi iloksi. Jäsenten ilahtuminen saatiin tietää jäsenkyselystä, joka Ojalan puheenjohtajuuskauden aikana suoritettiin. Helsingin Sanomat sen sijaan arvosteli seuran kotisivut nettisivuarvostelussaan – tuolloin nettisivuja arvioitiin kuten kirjoja tai elokuvia. Nämä havainnot kertovat innosta ja toisaalta myös huolellisuudesta, joilla seuran viestintää 2000-luvun alussa tehtiin.

Puheenjohtajuudesta Ojala luopui vuonna 2003, mutta jatkoi sen jälkeenkin aktiivisena seuran jäsenenä. Hän toimi seuran hyväksi osallistumalla aktiivisesti vuosikokouksiin ja toimi usein niiden pöytäkirjan tarkastajana.

Ojala työskenteli koko uransa valtionhallinnossa ympäristöasioiden parissa, ensin valtioneuvoston kansliassa, sitten sisäministeriön ympäristönsuojeluosastolla ja ympäristöministeriössä sen perustamisesta lähtien. Ennen virkamiesuraansa hän työskenteli eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa muun muassa elintarvikehygienian parissa.

Latviassa häntä kiinnosti muun muassa latvian kieli, jota hän opiskeli seuran kursseilla. Opiskelukaverit muistavat Ollin mukavana ihmisenä, jonka kanssa oli hauskaa tutustua latvian kieleen ja samalla kulttuuriin. Seuralle hänen puheenjohtajuuskautensa jätti hyvän perinnön: Olli Ojala edisti yhteisiä asioita yhdistystoiminnan periaatteita kunnioittaen ja jäsenten toiveita kuunnellen.

Teksti: Jenni Kallionsivu
Kuvat: Olli Ojalan kotialbumi ja Unsplash