Pekka Gronowin vuosina 2017-18 kirjoittama, latvialaista musiikkia, tarkemmin sanottuna rockia, iskelmää ja välillä jopa countrya tarkasteleva blogi on laajin suomenkielinen esitys aiheesta. Kirjoituksissa tutkitaan 1900-luvun loppua, jolloin musiikilla oli merkittävä osa Latvian uudelleenitsenäistymisessä. Jokainen aika näyttää ja kuulostaa omanlaiseltaan: Latviassa isänmaallisia lauluja tarvittiin 1980-luvulla, joten oman maan kauneudesta ja vapauden kaipuusta laulettiin sähkökitaroiden säestyksellä tukka pörröllä ja olkatoppaukset tanassa.

Musiikkia on aina tarvittu ilmaisemaan myös yksityiselämään liittyviä tunteita. Ihminen kohtaa toisen, mutta syystä tai toisesta yhteen ei voida jäädä. Elämäniloisilla latvialaisilla on tähänkin ratkaisu, joka löytyy sarjan aloitustekstistä Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa. Niin tämä kuin muitakin ikivihreitä kappaleita ja musiikin ilmiöitä käydään kirjoituksissa läpi eri esimerkkien kautta. Blogissa kun ollaan, esimerkit ovat videoita, joita voi katsella ja kuunnella.

Kaikki kirjoitukset löytyvät alla olevasta listasta. Jokainen niistä on käyty läpi, linkkien toimivuus on tarkastettu ja netistä poistuneet musiikkiesimerkit on mahdollisuuksien mukaan korvattu uusilla. Alkuperäisistä poikkeavat videolinkit on merkitty tekstiin.

Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa Tutkimusmatka latvialaiseen musiikkiin aloitetaan hilpeissä tunnelmissa.

Melkein miljoona ruusua Raimonds Paulsilta Maestron valtavat tuotanto elää edelleen yhä uusina versioina.

Latvialaiset cowboyt Bauskan linnassa Latvialainen kantri soi radiossa ja myyntiluvutkin ovat huimia, vaikka julkisesti sen ystäviksi tunnustautuvia latvialaisia on Gronowin mukaan yhtä vaikea löytää kuin Kari Tapion faneja Punavuoresta.

Zodiaks, Neuvostoliiton suosituin rock-yhtye Myytiinkö latvialaisten musiikinopiskelijoiden levyä todella 20 miljoonaa kappaletta?

Vielä kerran Raimonds Pauls Latvian musiikin suurmies on tunnettu myös maan rajojen ulkopuolella.

Imants Kalniņšin maailma Juttusarjan ensimmäinen, mutta ei suinkaan ainoaksi jäävä, kosketus Imants Kalniņšin tuotantoon.

Imants Kalniņš, toisinajatteleva sinfonikko Nyt tehdään mitä otsikko lupaa: tutustutaan Imants Kalniņšiin sinfonioiden ja oratorioiden säveltäjänä.

Kun rock oli vielä nuori Latviassakin Tässä jutussa sukelletaan 1960-luvulle asti latvialaisen rockin alkujuurien perässä.

Latvia on kaunein, kuitenkin Syksyllä 1981 radion laulukilpailuissa kiehui. Hävitettiinkö siellä todellakin säkkikaupalla äänestyslippuja ja mikä kappale aiheutti moisen reaktion?

Yksi kieli, yksi mieli Äidinkielellä kaikki on makeampaa, lauloi Līvi-yhtye. Kappaleen sanoma oli sen verran merkittävä, että se ansaitsee oman kirjoituksensa tähän sarjaan.

Vapaus isänmaalle Vuoden 1988 Mikrofons-kilpailusta löytyy paljon kuunneltavaa, katsottavaa ja mietittävää.

Jaak Joala, Raimonds Pauls ja Molotov-Ribbentrop-sopimus Niin, mikä ihme on inspiroinut tällaisen otsikon?

Maailman paras tyttöbändi? Tyttöbändit eivät ole latvialaisen musiikin historiassa mikään valtava ilmiö. Pari Gronowin löytämää esimerkkiä ovatkin sitten sitäkin mainiompia.

Latgallialaisen rockin lyhyt historia Nyt tulee tiukkaa asiaa Latgallian historiasta, muutenkin kuin rockin kannalta. Mukana toki myös monipuolinen musiikkikattaus!

Hyvää Karhunkaatajan päivää Säveltäjä Zigmars Liepiņš on tehnyt Latvian kansalliseepoksen Lāčplēsiksen eli Karhunkaatajan pohjalta suositun rock-oopperan, jonka libreton on tehnyt myös Suomessa tunnettu kirjailija Māra Zālīte. Jutussa tutustutaan myös Liepiņšin muuhun tuotantoon.

Kurtisaanin nuotio Gronow käsittelee erästä Latvian tunnetuimmista iskelmistä, Kurtizāņu ugunskurs, erilaisten kappaleesta tehtyjen versioiden kautta.

Latvian laulavat perheet Moniin eri musiikkikulttuureihin kuuluva laulavien perheiden traditio on Latviassa voimissaan.

Tenavatähtien vuoro Nyt on söpöä! Tulevaisuuden toivot esittävät klassikoita: erikoisbonuksena kielenopiskelijoille lasten esitysten alalaidassa kulkevat laulun latviankieliset sanat.

Reunamerkintöjä Liivinmaan kronikkaan Nämä reunamerkinnät käsittelevät kirjailija Vizma Belševican ja hänen poikansa Klāvs Elsbergsin sanoittamaa musiikkia. Belševican tuotannosta kiinnostuneet voivat lukea suomeksi Mirja Hovilan suomentaman Bille-trilogian (Paperiporo, 2019-21).

Latvialainen paarma Kirjoituksessa tutustutaan ruotsinlatvialaiseen rocksceneen ja varsinkin runoilijana tunnetuksi tulleeseen Juris Kronbergsiin.

Linkit kokosi Jenni Kallionsivu
Artikkelikuva Artis Kančs, Unsplash

Pakolaisilla on ollut suuri merkitys Baltian historiassa. Viron edellinen presidentti Toomas Hendrik Ilves oli syntynyt Tukholmassa. Latvian presidentti Vaira Vīķe-Freiberga oli kasvanut Kanadassa. Myös monilla kulttuurielämän aloilla ulkobaltialaiset ovat näytelleet merkittävää roolia – ei vähiten popmusiikissa.

Tukholman vanhassakaupungissa oli kuusikymmenluvulla pieni kellariklubi, jossa toimi latvialainen nuorisojärjestö. Suurin osa klubin jäsenistä oli syntynyt Ruotsissa, mutta heidän vanhempansa olivat pakolaisia, jotka olivat päätyneet Ruotsiin toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Monet olivat tulleet pienillä veneillä yli Itämeren. Per Olov Enquist on kuvannut yhtä vaihetta tässä aallosta kuuluisassa kirjassaan Legionärerna.

Kuusikymmenluku oli beat-musiikin kulta-aikaa. Ruotsissa toimi yli 600 popbändiä, suurin osa amatööripohjalta. Tietysti latvialaisen nuorisoklubinkin piti saada oma bändi. Sen perustajajäsenet olivat Jānis Zālītis, Pāvils Johansons ja Juris Kronbergs. (Otsikkokuvassa Janis on keskellä, Juris vasemmalla ja Pāvils oikealla. Välillä bändi esiintyi ruotsinkieliselle yleisölle nimillä The Dawn tai Ladykillers, mutta pian nimeksi vakiintui Dundurs – Paarma. Aluksi bändi soitti aikakauden englanninkielisiä popkappaleita, mutta pian he huomasivat että tarvetta oli myös latviankielisille popille. Latviassa sävellettiin siihen aikaan jo aikaan paljon uusia iskelmiä. Raimonds Paulsin nousu oli alkanut, mutta rock oli Neuvosto-Latvian johtajille turmeluksen merkki (olin kirjoittamassa ”punainen vaate”, mutta se ei ihan sovi….). Niinpä poikien oli pakko tehdä omia kappaleita tai kääntää englanninkielisiä hittejä latviaksi. Jälkimaailmalle on säilynyt mm äänite, jossa he esittävät Ohio Express-yhtyeen kappaleen Yummy yummy latviaksi…. Pian seurasi myös latviaksi tulkittua Chuck Berrya ja Bob Dylania, esimerkiksi It’s all over now baby blue (Viss tagad zudis, baby blue), josta on aivan kunnioitettava äänite. Tämä esitys ei olisi ollut häpeäksi aikakauden suomalaisille bändeillekään.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=ufum8R7SSNE[/embed]

Dundursin laulutuotantoa edisti se, että Pāvilsin äiti Veronika Strēlerte oli ollut merkittävä runoilija itsenäisessä Latviassa, ja yhtye esitti myös hänen tekstejään.  Sekä Pāvils että Juris kehittyivät molemmat merkittäviksi runoilijoiksi, eivätkä he olleet aivan huonoja muusikoitakaan. Ruotsissa toimivalla latviankielisellä bändillä oli ymmärrettävästi rajattu yleisö, mutta avuksi tuli levy-yhtiö Latvian Music, joka tuotti ja markkinoi levyjä latvialaisille emigranteille ympäri maailmaa. Dundurs teki yhtiölle neljä levyä, jotka ovat nykyisin keräilyharvinaisuuksia. Osa kappaleista on kuultavissa internetissä, hyvänä esimerkkinä Sininen karuselli (Zilais karuselis). [Kappale ei ole enää kuunneltavissa netissä. Toim. huom.]

Juris Kronbergsin ensimmäinen runokokoelman Pazemes dzeja ilmestyi Tukholmassa vuonna 1970 latvialaisen emigranttikustantamon toimesta. Sen jälkeen hän on julkaissut useita omia kokoelmia ja kääntänyt ruotsiksi neuvostolatvialaista kirjallisuutta, mm Imants Ziedonisin runoja sekä Vizma Belševican runoja ja romaaneja. Suomeksi on valitettavasti julkaistu vain vähän latvialaista kirjallisuutta, mutta siihen voi helposti tutustua Kronbergsin kuluisten ruotsinnosten kautta.

Vuonna 1975 Kronbergs hän oli vielä mukana toisessa ruotsinlatvialaisessa bändissä nimeltä Prusaku ansamblis. Yhtyeen ainoalla levyllä Dvēsele uz grīdas on useita hänen tekstejään.

Neuvostoliiton suhtautuminen emigrantteihin oli ongelmallinen. Emigranttien kautta pyrittiin levittämään maailmalle tietoa järjestelmän ansioista, siksi suhteita ei voitu kokonaan katkaista, mutta väistämättä heidän kauttaan kulki myös ei-toivottua tietoa vanhaan maahan jääneille sukulaisille. Juris Kronbergs sai aikanaan porttikiellon Latviaan pidettyään liian läheistä yhteyttä nuoriin latvialaisiin runoilijoihin. Jollakin tavalla informaatio kuitenkin kulki, ja niinpä rock-yhtye Pērkons sävelsi 1980-luvulla Kronbergsin runon Kamēr es tevi mīlēju (Niin kauan kun sinua rakastin). Kappaleesta on loistava video YouTubessa; loppupuolella Ieva Akuratere tekee lyhyen vierailun tyttönä, joka ei vastaakaan runoilijan rakkauteen. Nykyisin monet Latviassa pitävät Kronbergsiä yhtenä merkittävimmistä elossa olevista latviankielisistä runoilijoista. [Toim.huom. Kronbergs menehtyi heinäkuussa 2020.]

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=Wtrtf26_Jic[/embed]

Ruotsin lisäksi ulkolatvialaisia bändejä on ollut ainakin Yhdysvalloissa, Australiassa, Kanadassa ja Saksassa, jossa oli myös Länsi-Euroopan ainoa latviankielinen lukio. Näistä bändeistä tehtiin vuonna 2012 Yhdysvaltain latvialaisilla laulujuhlilla video, jossa vierailee myös Juris Kronbergs. Videossa on myös englanninkielinen teksti.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=1H4LR6nqYhY[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Vizma Belševica (1931 – 2005) oli yksi Latvian merkittävimpiä runoilijoita. Suomeksi häneltä ei tietääkseni ole käännetty mitään, mutta useimmat hänen runokokoelmansa on julkaistu ruotsiksi, samoin kuin kolmiosainen omaelämänkerrallinen romaanisarja Bille. [Bille-trilogian on kääntänyt suomeksi Mirja Hovila. Kustantanut Paperiporo, 2019-2021. Toim. huom.]  Belševican arvostusta kuvastaa se, että hänen kerrotaan olleen ehdokkaana myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Latviassa oli neuvostoaikana yleistä, että parhaat runoilijat kirjoittivat myös iskelmätekstejä. Vizma Belševica voitti jopa kaksi kertaa radion laulukilpailun lauluillaan Es aiziet nevaru (1978) ja Kamolā tinēja (1979). Molemmat sävelsi Raimonds Pauls. Edellisen kappaleen lauloi kilpailussa Mirdza Zīvere, jälkimmäisen Imants Skrastiņš. Varsinkin Kamolā tinēja on heti ensi kuulemalta mieleen painuva sävelmä, josta Raimonds Pauls teki ehkä hieman liiankin tunteellisen – voisi kuvitella, että hänellä oli mielessään Udo Jürgensin euroviisuvoitaja Merci Cherie vuodelta 1966. Kamolā tinēja on kuitenkin monin verroin laadukkaampi teksti. En edes yritä tulkinta tätä tekstiä, jossa vierivä lankakerä symboloi ohi virtaavaa aikaa.

[Alkuperäinen linkki hävinnyt, alla oleva linkki toimittajan valitsema.]

Vizma Belševica oli vaatimattomissa oloissa kasvanut työläistyttö, joka osoittautui lahjakkaaksi kirjoittajaksi. Neuvosto-Latviassa hän oli siis esikuvallinen taiteilija, ja hänet lähetettiin opiskelemaan Moskovan kuuluisaan Gorki-instituuttiin. Hänen opiskelutovereitaan instituutissa olivat mm. Andrej Voznesensky ja Bella Ahmadulina.

Vuonna 1969, kun Neuvostoliiton ”suojasää” oli jo päättymässä, ilmestyi hänen neljäs runokokoelmansa ”Gadu gredzeni” (Vuosirenkaita). Se vedettiin kuitenkin myynnistä heti ilmestymispäivänä, ja runoilijalle määrättiin kiitokseksi neljän vuoden julkaisukielto. Syynä oli kirjaan sisältyvä runo ”Reunamerkintöjä Henricus Letticuksen Liivinmaan kronikkaan”. Siinä oli rinnakkain 1200-luvulla ilmestynyt kronikka Latvian ensimmäisestä valloituksesta, ja sen rinnalla runoilijan tulkinta siitä, mitä kirjoittaja oli hänen mukaansa todella ajatellut latvialaisten kohtalosta. Vaikka runo näennäisesti käsitteli 1200-lukua, oli helppoa ajatella sen sopivan myös neuvostoaikaan (käännöksen pohjana on Juris Kronbergsin ruotsinnos):

Un raudi! Asaras par dzelzi kļūs,  

Kad pienāks laiks. Un piemeklēts tiks ļaunums

No dzelžu lietus.

(Itke! Kun aika tulee, kyyneleet muuttuvat raudaksi, ja pahuuden ylle sataa rautainen sade.)

Vizma Belševican ”Vuosirenkaat” pääsivät uudelleen julkisuuteen vasta perestroikan aikana. Vuonna 1988 rock-yhtye Sīpoli esitti Liepājan musiikkijuhlilla laulusarjan, joka perustui Liivinmaan kronikkaan. Sarjan viimeinen laulu Kliedz mana tauta (Huuda, kansani) osallistui samana vuonna myös Latvian radion laulukilpailuun. Hieno laulu ei kuitenkaan noussut kärkisijoille, tällä kertaa kilpailussa oli mukana monta muutakin kantaa ottavaa laulua. Sīpolin esitys löytyy kuitenkin YouTubesta. [Alkuperäinen linkki on hävinnyt, tilalla toimittajan valitsema.]

Vizma Belsevican poika Klāvs Elsbergs (1959 – 1987) oli myös yksi Latvian tunnetuimmista moderneista runoilijoista. Elsbergs oli aktiivisesti mukana 1980-luvun reformiliikkeessä, ja monet pitivät hänen kuolemaansa 5. huhtikuuta 1987 poliittisena murhana. Hän putosi, tai hänet pudotettiin, Jūrmalassa alas kirjailijatalon ikkunasta.

Myös Elsbergsin runoja on sävelletty paljon. Lyhyet ja näennäisen yksinkertaiset runot toimivat hyvin myös musiikkina. Yksi tunnetuimmista on Neatvadīsimies, jonka Pērkons-yhtye esitti vuonna 1987 Latvian radion laulukilpailussa. Juris Kulakovsin säveltämästä laulusta löytyy YouTubesta useita tulkintoja, oma suosikkini on Ieva Akurateren esitys Pērkons-yhtyeen 25-vuotisjuhlakonsertista. Laulun nimen voisi ehkä suomentaa ”älkäämme sanoko hyvästi”. Runoilija valittaa, että hänen kohtalonsa on kuin kyynelet hämähäkin verkossa… [Tämäkin alkuperäinen linkki on kadonnut netistä ja tilalla on toimittajan valitsema video.]

(Vizma Belševican kuva: Vikipedija)

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Latvia on todellinen laulujuhlien ja kilpailuiden maa. Olihan niitä ennen Suomessakin, mutta Latviassa suuret laulu- ja tanssijuhlat ovat edelleen tärkeä osa kansallista kulttuuria. Kevyen musiikin alalla taas Latvian radion laulukilpailut olivat vuosina 1968 – 1994 tärkein kanava uudelle musiikille, ja laulavan vallankumouksen aikana radiokuuntelijat osoittivat mieltään äänestämällä ykköseksi Igo Fominsin laulun ”Pie laika”, jossa vaadittiin suorasanaisesti vapautta isänmaalle.

Jokin aika sitten kirjoitin tässä blogista latvialaisesta erikoisuudesta, laulavista perheistä, jotka kilpailevat säännöllisesti televisiossa. Suomesta ei sellaisia taitaisi löytyä tarpeeksi. Mutta tietysti Latvialla on myös omat tenavatähtensä, ja viime päivinä olen innostuneena surffaillut YouTubessa ja käynyt läpi vanhoja Mazo dziesmas Latvijai – kilpailuja. En koskaan ollut mikään suuri tenavatähtien ihailija, mutta latvialaisessa kilpailussa on joitakin hauskoja erikoispiirteitä. Monissa lauluissa lapset esiintyvät yhdessä jonkun tunnetun laulajan kanssa, ja kaikkien kilpailuiden loppunumerona on yhteislauluna Tikai tā – Juuri näin.

Tikai tā esitettiin ensi kerran Latvian radion laulukilpailussa vuonna 1988, ja esiintyjinä oli silloin tunnetuista liepājalaisista muusikoista koottu superyhtye Liepājas brāļi. ”Meillä” tarkoitti silloin Liepājaa, mutta nykyisin se taitaa viitata koko Latviaan. Laulun sanat voisivat hyvin olla vanhasta suomalaisesta koulun laulukirjasta – ”ei missään voi niin riemuita kuin Suomessa vain voipi”, mutta musiikki on reipasta rockia.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=QFiql8DQAbM[/embed]

Usein lasten kanssa ohjelmassa esiintyy joku nimekäs laulaja. Yksi suosikeistani on Olga Rajecka, 1980-luvun suuri tähti, joka on tullut tunnetuksi muun muassa Imants Kalniņšin laulujen tulkitsijana. Laulussa Pasaule, pasaulīt hän viihtyy mainiosti lasten kanssa: lasten osuus on hienosti harjoiteltu.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=-5Y_TnEbFok[/embed]

Suurin osa ohjelmassa kuultavista lauluista on vanhoja tai uusia latvialaisia iskelmiä, välillä kyllästymiseen asti. Virkistävä poikkeus on noin 12-vuotias vetopasuunaa soittava Emīls Mangulis, joka esittää Bill Haleyn 1950-luvulla tunnetuksi tekemän kappaleen Mambo rock. Hänen parinaan on Pits Andersons, Latvian Jussi Raittinen, joka on toimi maassa rock-musiikin lähettiläänä jo vaikeana neuvostoaikana.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=ZMU8912gZlA[/embed]

Kaikki latvialaiset lapset eivät onneksi halua tenavatähdiksi. Maassa on näköjään kasvamassa myös ainakin 50 lahjakasta rumpalia. YouTubesta löytyy yllättäen video Andžejs Graudsin ylläpitämästä rumpukoulusta. Tässä ulkoilmakonsertissa Graudz oppilaineen esittää rock-klassikon vuodelta 1987, alun perin Jumprava-yhtyeen tunnetuksi tekemän kappaleen Tālu aizgāja. Monet näyttävät yhä muistavat sen, oppilaiden äiditkin hyräilevät mukana. ”Siviilissä” Graudz soittaa rumpuja Gain Fast –nimisessä yhtyeessä.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=7S1_8pFt78U[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Yksi Latvian televisiovuoden suurista tapahtumista on ohjelmasarja Laulavat perheet. Sarja on jatkunut jo toistakymmenen vuotta. Joka vuosi kymmenet musikaaliset perheet Balvista, Talsista, Ludzasta ja muualta Latviassa hiovat taitojaan ja osallistuvat ensin karsintakilpailuihin. Parhaiten onnistuneet pääsevät kansalliseen finaaliin, jossa on kunniavieraana Raimonds Pauls tai joku muu latvialaisen populaarimusiikin suuri nimi. Kilpailuohjelmisto kostuu pääasiassa iskelmäklassikoista, mutta myös kansanlauluilla ja isänmaallisilla lauluilla on ohjelmistossa oma sijansa. Hakusanalla Dziedošās ģimenes löytyy YouTubesta satoja näytteitä kilpailuohjelmistosta kymmenen vuoden ajalta.

Latvian laulavat perheet muistuttaa etäisesti Suomessakin televisiossa aikanaan suosittua Tenavatähdet –ohjelmaa, koska mukaan pääsevät myös perheen pienimmät taiteilijat. Latviassa mukana on kuitenkin kaiken ikäisiä perheenjäseniä. Suomesta tämä laulavien perheiden traditio näyttää kadonneen, vaikka sillä oli aikanaan tärkeä sija musiikin historiassa. Wolfgang Amadeus Mozart aloitti uransa tenavatähtenä kierrellen esiintymässä isänsä kanssa, ja Alppimaista löytyy vieläkin suosittuja jodlaavia perheyhtyeitä. Myös amerikkalaisessa country-musiikissa perheyhtyeillä on ollut suuri merkitys, muistetaan vaikkapa kuuluisa Carter Family.

Mutta palataan Latviaan, jossa perheyhtyeet elävät ja voivat hyvin. Otetaan aluksi tyypillinen esimerkki, Zaļkalniņšin perhe Lielvārdesta. He voittivat kilpailun vuonna 2010. Päätähtenä on noin nelivuotias pikkusisko, mutta myös mummi, vaari ja isot siskot (tai olisivatko tytöt serkkuja tai tätejä?) kuuluvat tiimiin. Tuomaristossa vilahtaa säveltäjä Mārtiņš Brauns.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=W9KUQQ-qg4c&list=RDW9KUQQ-qg4c[/embed]

Zakaļniņšin perheen kilpailuohjelmistona oli tunnettuja latvialaisia kansanlauluja, mutta yleensä Laulavien perheiden musiikki on huomattavasti pop-henkisempää. Yksi latvialaisen rock-musiikin suurista klassikoista on Imants Kalniņšin Dzeguzes balss (Käen ääni), jonka Menuets-yhtye levytti ensi kerran 1970-luvulla. Kappale elää edelleen. Sen esittää seuraavassa Dimantsin perhe Baldonesta.

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=yUSg7BBZ2e4[/embed]

Otetaan vielä varmemmaksi vakuudeksi toinen tulkinta samasta kappaleesta, tällä kertaa esittäjänä on Laicānsin perhe Balvista. Tämä 7000 asukkaan pikkukaupunki on kaukana Riiasta, Latvian koilliskulmassa lähellä Venäjän rajaa, mutta kyllä sielläkin osataan…

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=IAEKdksnvj0[/embed]

On mielenkiintoista todeta, että myös 1980-luvun kansallisen herätyksen laulut elävät yhä vahvasti laulukilpailussa. Taisnība (Totuus) osallistui vuonna 1989 Mikrofons-laulukilpailuun, esittäjänä silloin Zodiaks-yhtye. Vaikka elettiin vielä neuvostoaikaa, radio ja televisio olivat jo kansanrintaman käsissä. Laulun sanoma oli ”Totuus, tule vihdoinkin ulos metallisesta arkusta”. Brūversin perhe Mārupesta esitti sen vuoden 2010 kilpailussa. Alussa laulajat on kääritty mustiin kaapuihin ja sidottu köysin, mutta lopussa valkoinen vapaus pääsee esiin. Tulkintaa voisi ehkä pitää hieman yliampuvana, mutta ainakin se on vilpitön.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=MKdG-9WW6IE[/embed]

Toki monet ovat käyttäneet kilpailua myös ponnahduslautana ammattilaisuralle. Toki monet ovat käyttäneet kilpailua myös ponnahduslautana ammattilaisuralle. Yksi tällaisista on riikalainen Riču ģimene, joka ponnahti kuuluisuuteen romanihenkisellä ohjelmistollaan neljännellä Laulavat perheet -kierroksella.  Yhtye esiintyy myös nimellä Richi Brothers. Veljesten ohjelmisto on muita kilpailijoita kansainvälisempää, he laulavat myös englanniksi, espanjaksi ja venäjäksi. Oma suosikkini on I can’t take my eyes off you, jonka he esittivät neljännessätoista Dziedošās ģimenes –konsertissa. Saksofonia soittavat tytöt taitavat tosin olla vierailijoita.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=6_eeSD-45K0[/embed]

Laulavat perheet –kilpailu huipentuu aina kaikkien perheiden yhteisesitykseen. Vuonna 2010 päätösnumerona oli Zigmars Liepiņšin klassikko Vēl ir laiks, jonka kertosäe ”Latvija, Latvija, Latvija” lämmitti varmasti kaikkien katsojien sydämet. Ja se pukuloisto, se vetää vertoja vaikka meidän itsenäisyyspäivän juhlillemme….

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=ojlR_6JctSE[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Jos päättäisin ryhtyä lauluntekijäksi, en varmaankaan ensimmäiseksi kirjoittaisi laulua nimeltä ”Kurtisaanin nuotio”. Tuntuisi yhtä omituiselta laulu nimeltä kuin ”Viidestoista yö”. Mutta minusta ei tullutkaan lauluntekijää…

Edvīns Zariņšin ”Kurtizāņu ugunskurs” on yksi tämän vuosituhannen suosituimmista latvialaisista lauluista. Sen levytti alun perin Dakota-niminen yhtye, joka perustettiin Bauskassa vuonna 1997. Alkuperäinen levytys löytyy YouTubesta, jossa sitä on kuunneltu jo yli kaksi miljoonaa kertaa. Laulu alkaa iskevästi: Missä on sinun naurusi, missä kyyneleesi? Mitään ei enää ole jäljellä....

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=lOJTLcGVdJA[/embed]

En ole oikea henkilö arvostelemaan latviankielisiä tekstejä, mutta minusta tässä on samanlaista tunnelmaa kuin Juice Leskisen lauluissa. Nainen istuu yksinään ravintolassa, edessä lasi punaviiniä ja kädessä savuke. Unelmat sulavat kuin parafiini.

Skatiens pār telpu, lēni kā dūmi krīt, 
Nezini vēl, kam mosties uz pleca rīt.

Katso, kuinka savu laskeutuu hiljalleen salin poikki
Et vielä tiedä, kenen olkapäältä aamulla heräät

Alkuperäinen Dakota soittaa country-musiikkia, ja se on vieraillut monilla eurooppalaisilla kantri-festivaaleilla. Valokuvissa laulun tekijä Zariņš poseeraa mieluiten cowboy-asussa hevosen kanssa. ”Kurtisaanin nuotiossa” näyttää kuitenkin olevan jotakin yleispätevää, sillä latvialaisesta YouTubesta löytyy laulusta toistakymmentä erilaista tulkintaa, parodioista koulutansseihin. Oma suosikkini on tämä versio, jossa laulu on taitavasti leikattu ääniraidaksi vanhaan amerikkalaiseen piirrettyyn filmiin. Esityksestä vastaa yhtye nimeltä Sāpju kabinets.

https://www.youtube.com/watch?v=KbJl70juZxM

Ehkä liikuttavin on tämä versio, jossa nuori tyttö ja poika esiintyvät koulun juhlasalissa. He selvästi  jännittävät esiintymistä, mutta meni se kuitenkin ihan hyvin! Vahinko ettei tätä käännetty suomeksi.

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=4k-dadkXXWU[/embed]

Tässä vielä yksi todiste siitä, että Kurtisaanin nuotiosta on tullut klassikko. Tälläkin hetkellä sata nuorta Liepājasta Daugavpilsiin istuu parhaillaan huoneessaan, laittaa kännykkäkameran päälle ja alkaa näppäillä kitaraansa:

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=SgaKhSEv_2o[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Tyttöbändeillä on ollut merkittävä sija rockin historiassa. Niiden ensimmäinen loistokausi oli jo 1960-luvulla, ja 1990-luvulla ne nousivat uuteen kukoistukseen Spice Girlsin mukana. Suomessa idea ei jostakin syystä ole oikein ottanut tulta, ellei sitten lasketa mukaan Metro-tyttöjä, mutta Latvian popmusiikin historiasta löytyy ainakin yksi legendaarinen tyttöbändi, lyhytikäiseksi jäänyt Dāmu pops. Sen muodostivat Ieva Akuratere, Olga Rajecka, Maija Lūsēna ja Edīte Baušķeniece, jotka olivat jo saavuttaneet mainetta maan tunnetuimpien rock-yhtyeiden solisteina.

Ieva Akuratere kertoo muistelmissaan, että idea yhtyeen perustamiseen tuli amerikkalais-latvialaiselta basistilta Gatis Gaujnieksilta, joka halusi löytää vuoden 1990 Mikrofons-laulukilpailua varten sopivan esittäjän kappalelleen "Varbūt rīt" (Ehkä huomenna). Laulu ei noussut ihan ykkössijalle, mutta päätöskonsertista tehty taltiointi on yksi kaikkien aikojen riemukkaimpia rock-esityksiä. (Vaikka kappale ei innostaisikaan, malttakaa katsoa puoleen väliin, jolloin lavalle saapuu uusia, tuoreita voimia, ilmeisesti esiintyjien pikkusiskot !)

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=tPb1GC4vUck[/embed]

Tällainen yhtye olisi voinut päästä vaikka kuinka pitkälle. Vuosi 1990 oli kuitenkin Baltiassa erittäin vaikea sekä taloudellisesti että poliittisesti. Kukaan ei päässyt vuolemaan rock-musiikilla kultaa. Kaikilla neljällä solistilla onkin ollut ennen ja jälkeen omat, ansiokkaat uransa. Esimerkiksi Olga Rajecka on tullut tunnetuksi säveltäjä Imants Kalniņšin suosikkiesiintyjänä, joka on ollut mukana monissa säveltäjän projekteissa. Kuvassa (yllä) yhtye on vuoden 2000 revival-kokoonpanossa.

Dāmu pops on kuitenkin jäänyt elämään latvialaisessa popmusiikissa. Yhtye on muutaman kerran kokoontunut konserteissa muistelemaan vanhoja hittejään, ja selaamalla YouTubea huomaa nopeasti, että monenlaisia juhlia varten on koottu varta vasten paikallisia Dāmu pops –covereita. Kiinnostavin näistä on huumoriyhtye Latgales dāmu pops, jonka ura taitaa olla jo pitempi kuin esikuvansa. Taustatietoja yhtyeestä en ole löytänyt, mutta ainakin nimen perusteella heidän olettaisi olevan kotoisin itäisimmästä Latviasta, Latgalesta.

Latgales dāmu pops koostuu kolmesta reippaasta naisesta, jotka eivät epäröi tehdä pilaa edes omasta ulkomuodostaan. YouTubesta löytyy aikamoinen määrä heidän videoitaan, hauskin näistä on ehkä Skaistuma etalons (Kauneuden mittapuu), joka tapahtuu pienen marketin vaatekaupassa jossakin Latgalessa.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=Zay3zkYc2Ok[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu