Jaak Joala, Raimonds Pauls ja Molotov – Ribbentrop – sopimus

Pekka Gronow — Fri, 23 Jun 2017 14:03:45 +0000

Muutama viikko sitten käteeni sattui riikalaisessa divarissa pieni neuvostoaikainen levy, jossa virolainen kultakurkku Jaak Joala tulkitsee Raimonds Paulsin lauluja. Pauls ja Joala olivat pitkäaikaisia työtovereita. Paulsin elämänkerrassa on jopa pieni episodi, jossa kerrotaan miten maestro halusi puhelimessa neuvotella laulajan kanssa uudesta levyprojektista. ”Tulen sinne heti”, vastasi Joala, ja kolmen tunnin kuluttua hän olikin Riiassa. Sen aikaisilla maanteillä ajo Tallinnasta Riikaan ei ollut ihan helppo, mutta virolaiset muusikkotuttavat ovat kertoneet, että Joalalla oli hänen ihailijoihinsa kuuluneen KGB-kenraalin myöntämä ajokortti, jonka haltija sai vaikka ajaa parin liikennepoliisin päälle pelkäämättä seuraamuksia. Taruako vai totta, en tiedä… Joalan ja Paulsin yhteisiä levyjä on paljon, enimmäkseen romanttisia lauluja kuten tältä kokoelmalta löytyvä ”Rakkauden siluetti” (Силуэт Любви), jonka voi kuunnella YouTubesta. [embed]https://www.youtube.com/watch?v=tdd6M2Dn0wc[/embed] Tällä kertaa huomioni kiintyi kuitenkin laulujen sanoittajaan. Kuka onkaan levyn kannessa mainittu kolmas nimi Anatoli Kovalev? Ei mikään ihan tavallinen iskelmänikkari. Paulsin elämänkerrasta käy ilmi, että myös Kovalev kuului hänen ystäväpiiriinsä. Vuonna 1981, kun tämä levy tehtiin, Kovalev oli tunnettu runoilija ja diplomaatti. Perestroikan aikana hän kuului Gorbatšovin lähipiiriin ja nousi Neuvostoliiton varaulkoministeriksi. Kovalevin nimi esiintyy monien ulkomaisten diplomaattien muistelmissa, mutta erityisesti muistetaan hänen roolinsa Molotov-Ribbentrop –sopimuksen julkistamisessa. Kuten tämän blogin lukijat varmaankin muistavat, Neuvostoliiton ja Saksan ulkoministerit tekivät vuonna 1939 etupiirijaosta salaisen sopimuksen, jossa Baltian maat liitettiin Neuvostoliittoon. Sopimuksen turvin Neuvostoliitto pakotti Baltian maat ensin luovuttamaan neuvostoarmeijalle tukikohtia ja sitten vuonna 1940 liittymään ”vapaaehtoisesti” Neuvostoliittoon. Toisen maailmansodan jälkeen sopimus löytyi Saksan arkistoista ja julkaistiin, mutta Neuvostoliitto kiisti päättäväisesti sopimuksen olemassaolon ja piti sitä väärennöksenä. Gorbatšovin muistelmista käy ilmi, että sopimus kuului Katynin teloituksia koskevien papereiden ohella niihin huippusalaisiin asiakirjoihin, joihin vain pääsihteerillä oli pääsy. Asiakirjojen julkaiseminen vei moraalisen pohjan Baltian liittämiseltä Neuvostoliittoon. Loppu onkin historiaa. En suinkaan väitä, että tämä pieni levy olisi pannut alulle laulavan vallankumouksen. Mutta voidaan kai ajatella, että latvialaisen säveltäjän, virolaisen laulajan ja venäläisen ministerin suhteella oli oma vaikutuksensa tapahtumien kulkuun? Teksti: Pekka Gronow Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Yksi kieli, yksi mieli

Pekka Gronow — Fri, 21 Apr 2017 09:42:29 +0000

Vuonna 1986 Latvian radion laulukilpailussa alkoivat puhaltaa uudet tuulet. Ensimmäistä kertaa kilpailussa oli iskelmälaulajien lisäksi mukana oikeita rock-yhtyeitä, ja lauluissa otettiin kantaa asioihin uudella tavalla. Yleisöäänestyksen voittajaksi nousi tällä kertaa yhtye nimeltä Līvi, ja voittaneessa laulussa Dzimtā valoda julistettiin äidinkielen kunniaa: Dzimtā valodā ir māte, māte Dzimtā valodā viss vēl saldāks Dzimtā valodā pasmejies pie sevis pats Äidinkielellä äiti on äiti Äidinkielellä kaikki on makeampaa Äidinkielellä voi nauraa itselleen Televisiossa lähetetyssä juhlakonsertissa yhtyeen jäsenet olivat joutuneet riisumaan vakituiset esiintymisasunsa ja pukeutumaan ”siististi” kunnon ravintolaorkesterin tavoin, mutta laulun voima ei siitä vähene. [Kirjoittajan valitsema linkki on kadonnut netistä: tilalla toimittajan valitsema.] [embed]https://youtu.be/8U4KXQJbUxA[/embed] Kun laulua Dzimtā valoda kuuntelee tarkemmin, huomaa ettei siinä ylistetä mitään tiettyä äidinkieltä. Sensuurille voitiin selittää, että itse asiassa alkuperäisen tekstin oli kirjoittanut moldovalainen Gregore Vieru (latviankielinen käännös Imants Ziedonis). Latvian kommunistisen puolueen johtoa laulu ei ollenkaan miellyttänyt. Kielikysymys oli Latviassa polttava asia. Latvia oli periaatteessa tasavallan toinen virallinen mieli, mutta syntyperäiset latvialaiset olivat saaneet kokea miten virasto toisensa jälkeen vaihtoi venäjän asiointikielekseen ja yliopistoissa ylemmät opinnäytteet oli kirjoitettava venäjäksi. Television katsojille ei varmaankaan ollut epäselvää, mistä kielestä tässä laulettiin. Vielä pari vuotta aikaisemmin tällainen laulu ei olisi koskaan päässyt televisioon. Vuonna 1985 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi oli kuitenkin noussut Mihail Gorbatšov. Perestroika oli alkanut, ja sen myötä tiedotusvälineet saivat uutta vapautta. Televisiossa pyöri lauantai-iltaisin ohjelma nimeltä Varavīksne (Sateenkaari). Siinä esitettiin ulkomaisia musiikkivideoita ja itse tuotettuja latvialaisia musavideoita. Latvian televisiolla ei ollut suoria yhteyksiä ulkomaille, mutta ohjelman tuottajat ovat myöhemmin kertoneet, että ulkomaiset musiikkivideot olivat usein peräisin Suomen televisiosta. Viron TV:n toimittajat olivat nauhoittaneet niitä Tallinnassa omiin tarpeisiinsa ja toimittivat kopiot edelleen kollegoille Riikaan. Tekijänoikeuksista ei silloin oltu niin tarkkoja. Nyt myös Līvin tapaisilla rock-yhtyeillä oli tie auki televisioon. Dzimtā valodasta tehtiin musavideo, joka ei enää jätä mitään epäilystä siitä, kenen äidinkielestä on kyse – taustalla on perinteinen latvialainen maalaistalo. Kesti kuitenkin vielä pari vuotta, ennen kuin ”laulava vallankumous” lähti todella liikkeelle. [embed]http://www.youtube.com/watch?v=Osrj-Q-pkKA[/embed] Teksti: Pekka Gronow Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Perestroika - Rozentāls-seura ry.

Jaak Joala, Raimonds Pauls ja Molotov – Ribbentrop – sopimus

Yksi kieli, yksi mieli