Nyt toista kertaa jaettavan Rozentāls-seuran opinnäytetyön tekijän apurahan on saanut Jalmari Sarla, joka opiskelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Euroopan ja Pohjoismaiden tutkimuksen ohjelmassa sekä Aleksanteri-instituutin VIExpert-ohjelmassa. Hänen opinnäytetyönsä keskittyy riikalaisten kokemuksiin ja näkemyksiin neuvostoajan lähiöistä, kuten Purvciems, Mežciems, Imanta ja Pļavnieki; näitä alueita hän lähestyy esimerkiksi muistin, kehollisuuden ja tilan sosiaalisen tuottamisen käsitteiden kautta.

"Neuvostoajan lähiöt ovat jo kauan kiehtoneet minua paitsi arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun näkökulmasta, mutta myös niihin liittyvien muistin, identiteetin ja politiikan kerrostumien vuoksi", kertoo Sarla. Keväällä 2024 hän vietti kuusi kuukautta vaihdossa Latvian yliopistossa, jossa hän opiskeli sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa. Tuolloin Sarla myös aloitti tutkielmansa aineiston keräämisen.

Apurahan jakamisella pyritään edistämään seuran toiminnan tarkoitusta. Rozentāls-seuran tarkoituksena on sen sääntöjen mukaan toimia Suomen ja Latvian kulttuurisuhteiden ja muun yhteistyön kehittämiseksi sekä Latvian historian ja yhteiskunnallisen, taloudellisen ja sivistyksellisen elämän tuntemuksen levittämiseksi ja syventämiseksi Suomessa.

Rozentāls-seura rahoittaa apurahan yhteistyössä yksityisen lahjoittajan kanssa: tänä vuonna osuuden apurahasta lahjoitti seuran hallituksen jäsen, professori Kari Alenius. Vuonna 2024 jaetusta apurahasta osan lahjoitti aiempi Latvian Suomen-suurlähettiläs Kristīne Našeniece.

Apuraha on haettavissa ympäri vuoden ja siitä saa lisätietoa tästä linkistä. Työn aiheen on liityttävä Latviaan tai suomalais-latvialaisiin suhteisiin. Apurahaa voivat hakea kaikki suomalaisessa korkeakoulussa tutkintoa suorittavat henkilöt.

Pohjois-Latviaan suuntautuvalla jäsenmatkalla tutustutaan Latvian historiaan useista eri näkökulmista ja nautitaan tietysti myös latvialaisista herkuista.

Ohjelma
ke 24.4.
klo 9.00 Eckerö Line Helsingistä Tallinnaan, josta jatkamme matkaabussilla Valmieraan. Matkapäivän iltana nautimme yhteisen illallisen
Valmiermuižan panimon ravintolassa (vapaaehtoinen ja omakustanteinen).

to 25.4.
Aloitamme päivän Valmieran kiertokävelyllä. Iltapäivällä vierailemme oppaan johdolla Līgatnessa sijaitsevassa 1980-luvulla rakennetussa maanalaisessa bunkkerissa. Yhdeksän metriä maan alla sijaitseva bunkkeri rakennettiin suojaamaan miehitetyn neuvosto-Latvian eliittiä ydinsodan varalta ja sen olemassaolo salattiin aikanaan täysin. Tutustumme myös luonnon muovaamiin Līgatnen luoliin ja syömme
yhdessä lounasta.

pe 26.4.
Retki Cēsikseen. Vierailemme Cēsiksen linnassa, jossa meillä on englanninkielinen opastus ja nautimme yhdessä lounasta. Ohjelmaan on varattu myös hieman vapaata aikaa Cēsiksessä. Iltapäivällä vierailemme englanninkielisen oppaan johdolla Āraišin arkeologisessa puistossa.

la 27.4.
Vierailemme Alūksnen lähellä sijaitsevassa Ērmanin kartanossa, jossa kartanonisäntä, säveltäjä Ūģis Prauliņš yhdessä puolisonsa Inga Prauliņan kanssa kertoo meille kartanon historiasta ja sen nykypäivästä kulttuuritapahtumien keskuksena. Nautimme kartanolla myös keittolounaan. Kartanon lähellä sijaitsee vuonna 1919 Marienburgin (Alūksnen) taistelussa kaatuneiden suomalaisten hauta, jolla myös vierailemme. Iltapäivällä matkustamamme kapearaiteisen rautatien junalla Alūksnesta Gulbeneen. Junamatkalla kuulemme oppaalta rautatien historiasta. Gulbenesta palaamme bussilla hotellille.

su 28.4.
Paluumatkalla vierailemme Rūjienan jäätelötehtaassa. Aikanaan Rūjienassa sijaitsi koko Baltian suurin meijeri, ja nykyään se on Latvian tunnetuin jäätelönvalmistaja. Luvassa on tietysti myös maistiaisia!  Paluulaiva klo 18.30-21.00 Eckerö Line Tallinnasta Helsinkiin.

Matkan hintaan 580 e sisältyy ohjelman mukaiset matkat, majoitus neljän tähden Wolmar-hotellissa aamiaisineen, ohjelma sekä lounas kolmena retkipäivänä. Opastukset ovat englanninkielisiä. Lisämaksu yhden hengen huoneesta 150 e.

Matkalaisten on oltava Rozentāls-seuran jäseniä: jäsenyydestä voit lukea lisää tästä linkistä.

Matkanjohtajana toimii Jenni Kallionsivu. Vastuullinen matkanjärjestäjä on Baltic Express Tours.

Paikkansa voi varata maksamalla 100 euron varausmaksun, joka hyvitetään matkan hinnassa.

Laivamatkoille on mahdollista tilata etukäteen aamiaisbuffet 24.4. hintaan 17 e hlö ja/tai illallisbuffet 28.4. hintaan 35 e hlö.

Ilmoittaudu Jenni Kallionsivulle sähköpostitse osoitteeseen jenni@rozentals-seura.fi. Kerrothan ilmoittautuessasi syntymäaikasi ja mahdollisen erityisruokavaliosi sekä sen, haluatko tilata aterioita laivamatkoille.

Tervetuloa kuuntelemaan Nummelan historiaa -sarjaan kuuluvaa luentoa:

Katse Suomessa, sydän Latviassa
Latvian kansallistaiteilija Janis Rozentāls

Vihdin Nummelan kirjastossa (Pääkirjasto, Pisteenkaari 9, monitoimitila) ke 4.10. 2023 klo 18.

Latvian kansallistaiteilija Janis Rozentālsin (1866-1916) tavatessa suomalaisen vaimonsa Ellin (o.s. Forssell) tämän kotimaa sai erityisen paikan taiteilijan elämässä. Rozentāls piti Suomea toisena kotimaanaan ja ikuisti Suomea ja suomalaisia läheisiään useisiin maalauksiin. Useat hänen Suomessa tekemistään maalauksista kuvaavat Nummelaa, jossa Rozentālsit viettivät kesiä Ellin perheen kanssa.

Rozentāls maalasi myös vaimonsa serkun ja ystävän Maila Talvion muotokuvan peräti kahdesti. Suhde Suomeen näkyi myös käännöksinä, kulttuuriyhteyksien rakentamisena ja hänen suomalaisiin lehtiin tekeminään kuvituksina.

Ensimmäinen maailmansota sai Rozentālsit lähtemään Riiasta etsimään turvallisempaa elinpaikkaa kolmilapsiselle perheelleen. Pakomatka päättyi Helsingin Kulosaareen, jossa Elli piti täysihoitolaa elättääkseen perheen. Sen vieraaksi saapui myös kirjailija Aino Kallas, jonka päiväkirjasta löytyy monisanaisia kuvauksia kohtaamisista Janis Rozentālsin kanssa. Aika Kulosaaressa jäi kuitenkin Rozentālsin osalta lyhyeksi, sillä hän menehtyi tapaninpäivänä 1916 sydänkohtaukseen.

Hänen perintönsä elää monella tapaa: hän on kiistatta Latvian kuvataiteen suuri nimi mutta myös Suomi-Latvia-ystävyysseura eli Rozentāls-seura on nimetty hänen mukaansa. Rozentālsien pariskunnan elämäntarinoiden kautta saamme kurkistaa suomalaislatvialaisten suhteiden historiaan.

Katse Suomessa, sydän Latviassa -pienoisnäyttelystä voi lukea lisää tästä linkistä.
Nummelan historiaa -luentosarjasta voi lukea lisää tästä linkistä.

Luennon pitää Rozentāls-seuran toiminnanjohtaja Jenni Kallionsivu

Tapahtuma on avoin kaikille ja tapahtumaan on vapaa pääsy.

Tervetuloa kuuntelemaan luentoa: Katse Suomessa, sydän Latviassa
Latvian kansallistaiteilija Janis Rozentāls

Asikkalan kirjastolla (Asikkalantie 21, Vääksy) ma 17.4. klo 18.

Latvian kansallistaiteilija Janis Rozentālsin (1866-1916) tavatessa suomalaisen vaimonsa Ellin (o.s. Forssell) tämän kotimaa sai erityisen paikan taiteilijan elämässä. Rozentāls piti Suomea toisena kotimaanaan ja ikuisti Suomea ja suomalaisia läheisiään useisiin maalauksiin. Rozentāls maalasi myös vaimonsa serkun ja ystävän Maila Talvion muotokuvan peräti kahdesti. Suhde Suomeen näkyi myös käännöksinä, kulttuuriyhteyksien rakentamisena ja myös hänen suomalaisiin lehtiin tekeminään kuvituksina.

Ensimmäinen maailmansota sai Rozentālsit lähtemään Riiasta etsimään turvallisempaa elinpaikkaa kolmilapsiselle perheelleen. Pakomatka päättyi Helsingin Kulosaareen, jossa Elli piti täysihoitolaa elättääkseen perheen. Sen vieraaksi saapui myös kirjailija Aino Kallas, jonka päiväkirjasta löytyy monisanaisia kuvauksia kohtaamisista Janis Rozentālsin kanssa. Aika Kulosaaressa jäi kuitenkin Rozentālsin osalta lyhyeksi, sillä hän menehtyi tapaninpäivänä 1916 sydänkohtaukseen.

Hänen perintönsä elää monella tapaa: hän on kiistatta Latvian kuvataiteen suuri nimi mutta myös Suomi-Latvia-ystävyysseura eli Rozentāls-seura on nimetty hänen mukaansa. Rozentālsien pariskunnan elämäntarinoiden kautta saamme kurkistaa suomalaislatvialaisten suhteiden historiaan.

Huhtikuun aikana Asikkalan kirjastossa voi tutustua Katse Suomessa, sydän Latviassa -pienoisnäyttelyyn. Siitä voi lukea lisää tästä linkistä.

Luennon pitää toiminnanjohtaja Jenni Kallionsivu

Tapahtuma on avoin kaikille ja tapahtumaan on vapaa pääsy.

Seura järjestää latvian kielen ja kulttuurin kesäkurssin Kuldīgassa 12.-16.6. 2023.

Opettajana toimii Pauls Balodis ja matkanjohtajana Jenni Kallionsivu. Kurssi sopii 1-3 vuotta latviaa opiskelleille, mutta pidemmällekin ehtinyt hyötyy varmasti sekä kertauksesta että keskusteluharjoituksista. Kesäkurssilla painotetaan suullisia harjoituksia sekä latvialaiseen kulttuuriin tutustumista.

Oppimateriaalina käytetään Laipa A2 -kirjaa. Samaa kirjaa ei käytetä etäkursseilla: kesäkurssi täydentää etäkurssien antia, mutta on oma erillinen kokonaisuutensa.

Oppitunnit pidetään Kuldīgan kirjastossa, joka on kulttuurihistoriallisesti merkittävä paikka. Se rakennettiin vuonna 1875 synagogaksi, mutta erilaisten vaiheiden jälkeen nykyään sen tiloissa toimii kirjasto, josta meille on varattu oma rauhallinen tila. Oppituntien lisäksi iltapäivisin ja iltaisin on yhteistä ohjelmaa. Tutustumme Kuldīgaan ja lähiseutuun opetellen samalla ns. matkailulatviaa. Luvassa on esimerkiksi paikallisen oppaan vetämä kiertokävely, jolla nähdään muun muassa Euroopan levein vesiputous Ventas rumba.

Majoitus on yhden hengen huoneissa hotelli Metropolessa aivan kaupungin sydämessä. Huoneissa on oma kylpyhuone ja hintaan sisältyy myös aamiainen. Mikäli olet tulossa kaverin tai puolison kanssa, myös kahden hengen huoneita on saatavilla pyydettäessä.

Kurssi maksaa 550 euroa, mikä sisältää yhteensä 20 h opetusta, majoituksen aamiaisineen ja kulttuuriohjelman kolmena päivänä. Kurssilaisten on oltava Rozentāls-seuran jäseniä. Seuran edustaja Jenni Kallionsivu on kurssilla mukana koko ajan. Matkan Kuldīgaan ja takaisin jokainen järjestää itse, mutta jos kiinnostuneita on, voidaan järjestää yhteiskuljetus Riiasta Kuldīgaan ja takaisin. Opetus alkaa maanantaina iltapäivällä siten, että aamulennolla tulijat ehtivät mukaan.

Kurssille otetaan enintään 10 opiskelijaa ilmoittautumisjärjestyksessä.

Ilmoittautumiset ja lisätiedot:

Jenni Kallionsivu
jenni@rozentals-seura.fi

Mikäli kuvataiteilija, graafikko, postikorttitaiteilija Māris Ārgalis olisi tehnyt mitä teki 2000 - luvulla häntä voisi estoitta kutsua kohujulkkikseksi. Surrealistista on vaikea kertoa epäsurrealistisesti.

Uudenvuoden tervehdykset, " jaungada kartiņas", jotka johtivat epäilyyn terrorismiin yllyttämisestä ja apinasarja, joka johti epäilyyn apinan vuotena 1980 Brezhnevin pilkkaamisesta. 

https://www.antonia.lv/lv/grafika/argalis-maris/jaungada-grafisms-11-2629/

Hyvää uutta vuotta.

https://www.mutualart.com/Artwork/Graphism/302A66052F206CBA

Apinapistooli

Tavallinen työ pankissa, joka johti pidätykseen ja eristykseen rikollismielisten kanssa tekivät tehtävänsä Māriksen mielelle. Vapautui aikanaan fyysisesti mutta murtui henkisesti. Tienasi vielä pörssissä. Pankkiirimies kun oli. Pian olimme kuitenkin hänen postuumin näyttelynsä Piena ceļsin äärellä. 

"Hän oli nero", lausui mies,  joka ei mielellään käytä sanaa nero. Ivars Poikāns Māriksen luokkatoveri. Māriksen esikuvat eivät yllätä. Heitä oli ainakin salvador Dali ja Rihards Else. Māris luki myös Freudia.

Miervaldi Poli, joka oppi tuntemaan Mariksen taideakatemian ensimmäiseltä kurssilta itse ollen jo neljännellä. Märis oli niin lahjakas , että tämä tuli tunnetuksi jo nuorena. Modeļin aikaan Māris oli vasta 25 - vuotias. 

Miervaldi ei ollut omien sanojensa mukaan hullu eikä nero. Mārista hän nimitti neroksi. Māriksesta selviää mielenkiintoinen yksityiskohta. Hän oli värisokea. Māris lainaili kirjoja Miervaldille, joka vieraili tämän luona Pumpura ielan kodissa, toisessa kerroksessa. Heitä voisi kutsua ystäviksi.https://www.rigaslaiks.lv/zurnals/mans-draugs-maris-argalis-18654

Māriksella oli vain yksi henkilökohtainen näyttely

Modeļi. https://m.facebook.com/makslaivajagtelpu/photos/jau-r%C4%ABt-r%C4%ABgas-m%C4%81kslas-telp%C4%81-tik-atkl%C4%81ta-izst%C4%81de-m%C4%81ris-%C4%81rgalis-piena-ce%C4%BC%C5%A1laikmet%C4%AB/953305571355208/

Eräälle näyttelylle kävi niin, että kollegoiden kanssa Riian taideakatemian aulassa se avattiin, ja suljettiin sitten muiden toimesta tunnin kuluttua Māriksen teosten vuoksi. 

Taiteilija lähti lätkimään Latvian taideakatemiasta ( Latvijas mākslas akadēmija) parin vuoden opintojen jälkeen.

Māriksen grafiikat ovat väärän vänkyröitä, outoja, epämiellyttäviä, mutta samalla kiehtovia, hauskoja ja jopa viehättäviä. 

Kuinka surrealistin voi sulloa sanoihin? Annetaan hänen elämänkumppaninsa kertoa. Anda puhuu Māriksesta teosten kautta ja iloitsee yhteisistä vuosista. 

Kirjoittaja Pauliina Sundqvist

Historia on jälleen noussut ajankohtaiseksi Latviassa. Itsenäistymisen merkkivuosia on kolmen vuoden sisällä juhlittu kahdesti: satavuotisjuhlia vietettiin 18. marraskuuta 2018 ja uuden itsenäisyyden 30-vuotisjuhlia elokuussa 2021.

Satavuotisjuhlien alla julkaistiin Latviassa 1900-luvun historiaa käsittelevä 13-osainen romaanisarja, jossa on yksi teos kultakin kirjailijalta ja mukana tapahtumia kaikilta vuosikymmeniltä.

Vuosisadan alkua leimasivat vuoden 1905 vallankumous, ensimmäinen maailmansota ja sekasortoiset vapaustaistelut. Itsenäisen valtion elämän keskeyttivät miehitykset 1940–1991.

Sarja on saanut tunnustusta menneisyyden traumojen esille nostamisesta. Kirjoittajat ovat valinneet aiheikseen historian kipupisteitä: sortoa ja sekasortoa, vääryyksiä ja elämän varjopuolia.

Latvian PEN-klubin puheenjohtaja, kirjailija Inga Gaile luonnehtiikin kotimaataan lakonisesti: Olemme traumatisoitunut yhteiskunta. Terrorin traumatisoima.

Vuosisadan painolasti murtautuu näkyville myös sarjan ulkopuolella ilmestyneessä Māra Zālīten fiktiivisessä omaelämäkerrassa.

”Absurdia realismia” edustavissa romaaneissa ”Viisi sormea” ja ”Paratiisilinnut” Zālīte kuvaa elämää Neuvosto-Latvian maaseudulla 1950- ja 1960-luvulla.

Zālīte kuuluu Latviassa siihen kirjailijoiden ykkösketjuun, joka 1980-luvun lopulla nousi kansanrintaman kärjessä barrikadeille vaatimaan vallanvaihtoa, järjestelmän muutosta ja itsenäisyyttä. Teksteissään ja julkisissa esiintymisissään hän on toiminut hengennostattajana, ilmentänyt ja rakentanut latvialaisten kansallista itseymmärrystä.

Vähäeleisesti mutta elävästi kerrotuista romaaneista – kirjailijan perheen tarinasta – avautuu tarkasteltavaksi traumaattisen vuosisadan koko kuva. Pikkutyttö-päähenkilölle menneisyys näyttäytyy sukupolvien ketjuna. Sellaiseen on hienoa kuulua, mutta entäpä jos olet kahlittu ketjuun kuin hevonen niityllä paarma-aikaan?

Baltian ”paarma-aika” – miehitykset ja kyyditykset – tuli iholle, koetteli kaikkia, pirstoi ja tuhosi perheitä ja jatkui puoli vuosisataa. 

Mitä miehitysaika merkitsi? Terroria. Väkivaltaa, pakkovaltaa, vankeutta, karkotuksia. Kaikkia näitä, mutta ennen kaikkea menetettyjä mahdollisuuksia ja traumoja, jotka jäivät hiertämään vuosikymmeniksi.

Māra Zālīten kirjoissa sukupolvien ketju yltää sadan vuoden taakse. Isoäidin äiti on suvun matriarkka, joka pitää pystyssä talon ja perheen rippeitä. ”Mammassa” on vanhan sukupolven emäntähenkeä. Hänelle yksityisen ja yhteisen rajat ovat pyhät.

Kotoisen elämänpiirin menetys ei tarkoittanut vain talojen ja tavaroiden tärveltymistä. Vieraat vallanpitäjät julistivat pannaan sukupolvien perinnön. Entinen elämäntapa perinteisine juhlapäivineen, lippuineen ja lauluineen kiellettiin. Vanhempien sukupolvien arvomaailma kaikkinensa työnnettiin tunkiolle. Kansalliset perinteet ilmenemismuotoineen tulkittiin vaaralliseksi ja tuomittavaksi nationalismiksi.

Menneisyyden traumat näkyvät Zālīten henkilöhahmoissa. Pimeään huoneeseensa sulkeutunut isoäidin isä ”Pappa” kieltäytyy uskomasta ainoan poikansa kaatuneen.

Mukana on monta originellia tyyppiä, todellisuuden mielettömyyttä pakenevia kylähulluja, kuten valkoisissa vaatteissa ja paljasjaloin kulkeva jumalinen houkka ”Pyhä Pietari”, resuinen ja tuoksahtava ”Syksyn Lehtien runoilija”, kotitonttua kattilassa kanniskeleva ”Latvialainen Tarkka-ampuja” ja totuuksia laukova viulisti ”Hurja-Kārlis”. Aika moni kylän asukkaista on alkoholisoitunutkin.

Henkilöhahmoissa ja heidän repliikeissään Zālīte paljastaa – harkitusti, mutta kuin ohimennen – paitsi yksityiskohtia Siperian leirielämän armottomuudesta ja kyyditysten toteuttamisesta myös olennaisen Neuvosto-Latvian tilasta. Varastelu, vastuunpakoilu, epäoikeudenmukaisuus, toisinajattelijoiden kohtalo, kirkon asema, vammaishuollon tila, ilmiannot ja toverituomioistuimet, kellareissa piileskelevät ”metsäveljet” ja heidän jahtaajansa saavat kaikki osansa kirjan jossakin luvussa.   

Kouluopetus tarkoitti ideologista kasvatusta, ”poliittista informaatiota” sosialistisen leirin ylivertaisuudesta ja kapitalismin mädännäisyydestä. Pioneerijärjestöön kuuluminen oli käytännössä pakollista. Rautaesirippu esti vapaan matkustelun ja opiskelun ulkomailla.

Kokoavana teemana Zālīten kirjoissa on vapaus. Vapautta ja vapauden puutetta käsitellään monesta eri näkökulmasta.  

Baltian maiden vapautuminen 30 vuotta sitten tapahtui miltei rauhanomaisesti. Jättiläinen kaadettiin laulun voimalla.

“Kansa voitti kuolemanpelon”, luonnehditaan tilannetta, jossa väkivallan vaara kuitenkin oli todellinen.  

Ehkäpä välttääkseen antamasta liian traumaattista kuvaa kotimaastaan Inga Gaile nimeää myös pienen kansakunnan voimavarat: oma valtio, oma kieli, rikas kansanrunous, omaleimainen ja vaikuttava nykykirjallisuus.

Laulavan vallankumouksen menestys osoitti kansallisen kulttuurin voiman; unelma vapaudesta eli ja muuttui toiminnaksi.

”Viiden sormen” ja ”Paratiisilintujen” pikkutyttö pakenee ihmispetoja irtoamalla maasta, nousemalla lentoon. Koulun pioneeriryhmä komennetaan joksikin aikaa töihin kolhoosin jättiläismäiseen kanalaan, jossa ”kannibaalikanat” nokkivat toisiaan tukahduttavassa kuumuudessa; lisää ilmaa saa vain iskemällä ikkunat sirpaleiksi. Vastakohdaksi häkkikanojen ahdingolle nousee taiteilijaystävän värityskirjoissa kuvattu Tyynenmeren saaren idylli värikkäine paratiisilintuineen.  

Zālīten valitsema kerrontatekninen ratkaisu toimii. Kuten kirjailija on itse todennut: mustalle pohjalle ei voi kirjoittaa mustalla. Kun ahdistavat muistot kerrotaan pikkulapsen näkökulmasta, kuvaan löytyy valoa ja huumoria. Kerronnan kepeys korostaa tapahtumien painoa.

Teksti: Hilkka Koskela
Kannen kuva: Arktinen Banaani
Kirjailijan kuva: Jānis Deinats
Artikkelikuva: Kristaps Ungurs, Unsplash

Māra Zālīte: Paratiisilinnut
Suomentanut Hilkka Koskela
Arktinen Banaani, 2021

Tilaa Paratiisilinnut seuran nettikaupasta!
Paratiisilinnut ja sarjan aiempi osa Viisi sormea pakettitarjouksena!

Etsitkö kirjaa nimeltä Firma maksaa? Se löytyy tästä linkistä.

Latvian kielen ja kulttuurin kesäkoulu -- voiko ihminen kuvitella parempaa tapaa nauttia heinäkuun helteistä? No en minä ainakaan, joten opiskelin pari viikkoa intensiivisesti latviaa Riiassa ja haluan jakaa tekemäni huomiot kanssanne.

Huominen on huomenna: turhaa optimismiako?

Vierasta kieltä on luontevaa lähestyä oman äidinkielen kautta ja havainnoida kielten eroja. Eräs latvialainen kääntäjäystäväni on kiteyttänyt huomionsa suomen kielestä englanniksi muotoon "no sex, no future". Eli ei kieliopillista sukua eikä tulevaa aikamuotoa. Sukupuolten erottelu ei useiden indo-eurooppalaisten opiskelun jälkeen tunnu enää yhtä erikoiselta kuin 9-vuotiaana ensimmäisellä englannintunnilla. Es esmu gudra un arī viņš ir gudrs, eli minä olen viisas ja salaperäinen, miespuolinen hän on myös viisas, eli tämähän alkaa hyvin.

Sen sijaan latvian futuuri eli nākotne tuntuu haastavalta. Siis miten voi muka olla niin varma, että tulevaisuus tulee? Tuntuu jotenkin hämmentävän itsevarmalta sanoa vaikkapa es braukšu uz Rīgu eli matkustan, tulevaisuudessa, Riikaan. Entä jos maailmanloppu tulee ennen kuin ehdin Riikaan asti? Joudunko Tuonelassa tilille täyttämättömistä lupauksistani?

Latvian historiassa on ollut, aivan lähimenneisyydessäkin, vaiheita, jolloin tulevaisuus on näyttänyt varsin synkältä. Aina se on kuitenkin tullut. Ehkä minunkin on uskottava, että ehdin Riikaan ennen maailmanloppua, kenties jopa useampaan otteeseen. 

Latvialainen deminutiivi eli pikku demskuliini

Latvialaisilla on intensiivinen suhde deminutiiviin eli hellittelymuotoon. Tyypeillä on oikeasti säännöt, joiden mukaan deminutiivi muodostetaan! Suns on koira, joten sen deminutiivi on sunītis, siis vaikkapa koiruli, koiruus tai doggo. Oma nimeni Jenni taipuu muotoon Jennīte. Se tuo mieleeni joko tyttöjen illan loppupuolen ("Sä oot tosi ihana, Jennīte!" "No ite oot vielä ihanampi! Ota lisää skumppaa!") tai tädin Bauskasta eli Pihtiputaan mummon latvialaisen kollegan, joka kehottaa laittamaan villahousut jalkaan kylille lähtiessäni.

Deminutiivi ei ollut kurssin päättökokeessa omaa vahvinta osaamisaluettani, sen sijaan pärjäsin hyvin numeroiden taivuttelussa, joten olen päättänyt keskittyä latviaksi haastellessani asiallisiin puheenaiheisiin. Erityisen taitava olen keskustelemaan hinnoista sekä siitä, mihin kellonaikaan jotain tapahtuu. Molemmat ovat ammatissani tärkeitä asioita, joten tähän kannatti selvästi panostaa.

Deminutiivin käyttö ei kuitenkaan rajoitu hempeilyyn, vaan sitä voi käyttää myös pilkallisesti tai jopa täysin asiallisesti. Sen käyttö on niin vivahteikasta, että graniittimöhkäleen herkkyydellä varustettu suomalainen ei ainakaan ilman perustavanlaatuista harjoittelua kykene sitä ymmärtämään.

Elämän kauneus ja paijaus

Havaintojeni mukaan latvialainen kansanluonne on varsin kykeneväinen huomaamaan hyviä asioita ympärillämme.  Sekä futuurin olemassaolo että deminutiivin intohimoinen käyttö sopivat kansalle, joka rakastaa kukkia, piirileikkejä ja kansanlaulujaan, jotka usein - tämä on ihan käsittämätöntä - kulkevat duurissa ja käsittelevät samoja aiheita kuin nykyajan popahtavat räppärit kaikkialla maailmassa eli "kaikki neidot haluu mua ja mun hevonenkin on nopein ja paras".

Hevosista tulee mieleen laukkaaminen, ja laukkaamisesta sana lauks eli pelto. Kun joku on maalla, hän on laukos eli sananmukaisesti pelloissa. Kaunis ajatus sinänsä, ja varsinkin juhannusyönä varmasti ihan todenmukainenkin. Itse jäin miettimään laukkaamista: mistähän tuokin sana on tullut ja onko sillä jotain yhteyttä sanaan lauks? Päivystävät kielentutkijat vastatkoon kommenteissa.

Ihan tutkitustikin yhteisiä sanoja löytyy runsaasti liivin kielen perintönä latvialle sekä tietysti myös uudemman kulttuurivaihdon tuloksena. Uskomattomimpia sanalöytöjä on paijāt  eli paijata. On jotakuinkin helposti ymmärrettävissä, miksi maksāt, siis maksaa,  on säilynyt molemmissa kielissä samanlaisena. "Firma maksaa" on tietääkseni ainoa lause, joka lausutaan täysin samalla tavoin sekä suomen että latvian kielissä, ja hyvä lause onkin! Mutta paijaaminen? Miksi juuri se sana on säilynyt samanlaisena tuhansia vuosia? Ehkäpä syynä on se, että maailmaa pyörittää paitsi raha, myös hellyys ja hempeys paijauksineen.

Jenni Kallionsivu

Tutustu Jenni Kallionsivun kirjaan Firma maksaa - Löytöretki Latviaan tässä linkissä.

Lue myös: Kieli kassissa eli Somu soma: latviaa suomalaisille
Latvian opiskelu onnistuu vaikka kotisohvalla!