Rozentāls-seura ja Līvõ kultūr sidām -kulttuuriyhdistys ovat toteuttaneet M. A. Castrénin seuran tuella 3D-näyttelyn, joka yhdistää vuonna 2024 kerättyä 360-kameralla ja drone-ilmakuvauksella taltioitua kuvamateriaalia Liivinrannan maisemista ja tunnelmista yhdistettynä muuhun liiviläisestä kulttuurista kertovaan materiaaliin. Virtuaalikierrokset ovat pian saatavilla avoimesti verkossa liiviläistä kulttuuria ja historiaa esittelevän livones.net-sivuston kautta. Sivustoa ylläpitää Latviassa toimiva Līvõ kultūr sidām.

Lämpimästi tervetuloa projektin esittelytilaisuuteen 10.10. klo 15 M. A. Castrénin seuraan (Pohjoinen Makasiinikatu 7 A 2, Helsinki)!

Huom! Ovikoodi M. A. Castrénin seuraan (Pohjoinen Makasiinikatu 7 A 2, Helsinki) on 7 A 2, tilat ovat 4. kerroksessa.

Aloita nyt latvian kielikurssi! Rozentāls-seura järjestää latvian kursseja etäopetuksena, joten voit osallistua niille mistä tahansa.

Tule mukaan opiskelemaan innostaville ja kannustaville kursseille! Syyslukukauden 2026 kurssit alkavat 16.9.

Jatkokurssi 1 järjestetään keskiviikkoisin klo 17.15-18.45.

Alkeiskurssi kokoontuu keskiviikkoisin klo 19.15–20.45.

Anita Jäntin opettama jatkoryhmä sopii kurssin alkamisesta suoraan opettajan kanssa. (Jos olet uusi opiskelija, ota yhteyttä seuran toimistoon info@rozentals-seura.fi.)

Jokainen latvian kielikurssi sisältää 10 kurssikertaa. Kursseilla käytetään oppikirjoja: saat sähköpostitse ohjeet kirjan hankintaan.

Ilmoittaudu kursseille: info@rozentals-seura.fi. Mikäli osaat jo jonkin verran latviaa ja mietit, mille kurssille kuuluisit, ota yhteyttä info@rozentals-seura.fi.

Etäkursseilla opettajana toimii latvialainen, mutta suomea puhuva Jānis Mednis. Kurssille osallistuaksesi tarvitset toimivan nettiyhteyden ja laitteen jolla sitä käytetään.

Jo pidempään latviaa opiskelleiden lähiopetuksena järjestettävällä kurssilla opettajana toimii latvialainen, suomea puhuva Anita Jäntti. Kurssi pidetään Rozentāls-seuran tiloissa osoitteessa Kaisaniemenkatu 10, Helsinki.

Kurssimaksu kaikilla kursseilla on 170 euroa lukukaudelta, mikäli kurssilla on vähintään 5 osallistujaa. (Kurssi voidaan osallistujien niin toivoessa järjestää myös pienemmälle ryhmälle, tällöin kurssimaksu määräytyy osallistujamäärän mukaan.) Kurssilaisten tulee myös olla Rozentāls-seuran jäseniä, jäsenmaksu on 30 euroa vuodessa (opiskelijoille 15 €, perhejäsenyys 50 € per perhe).

Linkkejä ja muuta luettavaa latvian kieleen liittyen: Latvian opiskelu onnistuu vaikka kotisohvalla.

Teksti: Ieva Repo

Kuvat: Lidija Zaneripan arkisto

Tänä vuonna Fiskarsin residenssitaiteilijaksi on valittu moniulotteinen, Riiasta tuleva taiteilija Lidija Zaneripa, joka kuvaa omaa taidettaan ennalta-arvaamattomaksi (jopa hänelle itselleen), muuntautuvaksi ja välillä absurdiksikin.

Lidija on valmistunut Latvian taideakatemiasta kuvallisen viestinnän kandidaatiksi ja maisteriksi. Hän on pitänyt lukuisia näyttelyitä Latviassa sekä osallistunut näyttelyihin ulkomailla mm. Portugalissa, Saksassa ja Sloveniassa. Lisäksi hän on järjestänyt osallistavia taidetapahtumia Saksassa, Tanskassa ja Islannissa.

Omassa työssään Lidija pitää erilaisten materiaalien ja esineiden tutkimisesta sekä niiden käytön, muodon ja niissä tapahtuvien muutosten tarkastelusta. Hän työskentelee mm. löydettyjen ja kierrätettyjen materiaalien kanssa, ja häntä kiinnostavat erityisesti niiden fyysiset ominaisuudet, käyttötavat sekä niihin liittyvät kokemukset ja mielleyhtymät. Hän on kiinnostunut myös muodista, muotoilusta ja suunnittelusta sekä työskentelystä painetun median kanssa.

Lidija Zaneripa osallistui viiden muun latvialaistaiteilijan kanssa audiovisuaalisen taiteen näyttelyyn Latvieshi International, joka järjestettiin Helsingissä 21.–28. elokuuta 2026. Haastattelussa Lidija kertoi, että tällä hetkellä häntä kiinnostaa materiaalina erityisen paljon savijauheen ja maan sekoitus, kasat ja lätäköt. Hän haluaisi jatkaa kyseisten materiaalien tutkimista ja katsoa, millaisia uusia suuntia prosessissa avautuu. Näyttelyssään Helsingissä hän tutki mutaa materiaalina tekemällä siitä installaation – lätäkön, johon voi hukkua.

Residenssitaiteilija Lidijan teokset saavat usein alkunsa spontaanista reaktiosta materiaaliin, jolloin ideat syntyvät ja kehittyvät kokeellisen prosessin kautta. Hän etsii estetiikkaa ideoista, esineistä ja materiaaleista, jotka eivät aina aluksi vaikuta kaikista kauniimmilta perinteisessä mielessä. Hän on tutkinut esimerkiksi pikanuudeleiden esteettisiä, graafisia ja toiminnallisia ominaisuuksia luoden sarjan kolmiulotteisia veistoksia ja digitaalisia kuvia. Näyttely pidettiin nykytaiteen digitaalisen taiteen galleriassa RIXC Riiassa vuonna 2022. (Lue Lidijasta ja RIXC Riiasta täältä: Opening of the ROLIS exhibition by Lidija Zaneripa)

Hänellä ei ole yhtä konkreetista ”viestiä” yleisölleen, vaan se muuttuu teoksesta toiseen. Lidija kuvailee taidettaan:

”Minua kiinnostavat enemmän asiat, joihin emme ehkä arjessa kiinnitä huomiota. Jokin banaali, rikkinäinen, likainen tai yksinkertaisesti sattumalta muodostunut asia. Pidän siitä, että etsin niistä jotain kiinnostavaa tai esteettistä ja yritän katsoa niitä toisesta näkökulmasta. Yleisesti ottaen pyrin yksinkertaisuuteen ja ironiseen näkökulmaan”.

Automatkat sorateillä ja luonnon läheisyydessä oleminen Latvian maaseudulla – siitä Lidija usein saa inspiraatiota taideteoksiinsa. Hän inspiroitui myös ollessaan Helsingissä:

”Täällä Helsingissäkin, aivan näyttelypaikan vieressä, on käynnissä erittäin inspiroiva tietyömaa. Siellä voi nähdä raskaita työkoneita työssään sekä värikkäitä aitoja ja materiaalikasoja. Huomasin erityisesti jotain, mitä en ollut ennen nähnyt: rakenteen, joka muistuttaa rengasmattoa, jossa useita renkaita on yhdistetty toisiinsa metalliniiteillä. Pidän tällaisista sattumanvaraisista sommitelmista, joita on aina kiinnostavaa huomata.”

Vaikka inspiraatiolla on suuri merkitys, niin rahallakin on. Lidijaa huolestuttaa se, että kulttuurin rahoitusta vähennetään eri tavoin kaikkialla. Hän on sitä mieltä, että taide tarvitsee rahaa. Hän on aikoinaan suunnitellut antavansa tasavallan presidentille lahjan, jonka aiheena on pikanuudelit – muistutuksena, että ilman riittävää rahoitusta ja luovaa alaa koskevaa veropolitiikkaa taiteilijoilla ei kohta ole enää varaa syödä mitään muuta kuin pikanuudeleita. Hän ei kuitenkaan ole vielä toteuttanut omaa ideaansa; hän pelkää, ettei lahja päädykään presidentille, vaan joutuu johonkin pimeään nurkkaan muiden lahjojen joukkoon.

Lidija Zaneripa on hyvin iloinen, että hän pääsee työskentelemään Fiskarsiin. Siellä hän on ajatellut jatkaa videoprojisointien kehittämistä lätäköihin ja kasoihin. Mutta koska Lidija pitää ”tilassa” työskentelystä ja sen tutkimisesta, hän ei voi olla täysin varma siitä, millaisia ideoita Fiskarsin residenssitila saattaa herättää.

Fiskarsin residenssin jälkeen Lidijalla ei ole vielä mielessä mitään tiettyjä tapahtumia, joihin hän erityisesti haluaisi päästä osallistumaan.

”Toivoisin pikemminkin, että kaikki jatkaisi myönteistä kehitystään ja veisi yhä uusiin paikkoihin. Haluaisin matkustaa Puolaan ja osallistua siellä johonkin näyttelyyn tai residenssiin. Ja voisi olla kiinnostavaa matkustaa esimerkiksi Dubaihin kokemaan jonkinlaisen kulttuurishokin”, summaa Lidija tulevaisuuden suunnitelmistaan.

Tutustu Lidijan taiteeseen hänen Instagram-profiilissaan

Oletko kiinnostunut siitä, millaisia ideoita Fiskars ja Suomen luonto residenssitaiteilijassa herättävät?

Tule mukaan Rozentāls-seuran kiinnostavalle ja luovalle kulttuurimatkalle Fiskarsiin lauantaina 12.9.!

Lauantaina 12.9. lähdemme Fiskarsiin tapaamaan Rozentāls-seuran tämän vuoden residenssitaiteilija Lidija Zaneripaa.

Syömme Fiskarsissa myös omakustanteisen lounaan Cafe Antiquessa (Tornikellorakennus, Fiskarsintie 352 C), jossa tapaamme klo 12. Lounaan jälkeen on vuorossa taiteilijatapaaminen Lidijan kanssa.

Retki tehdään osallistujien omilla autoilla (kyytiläiset osallistuvat bensakuluihin), joten kerro ilmoittautumisen yhteydessä, onko sinulla auto käytössäsi.

Ilmoittautuminen retkelle 4.9. mennessä: info@rozentals-seura.fi

Huom! Seuran hallituksen jäsen Timo Tamminen lähtee retkelle autolla Tampereelta, jos saa mukaan matkalaisia. Ole yhteydessä suoraan Timoon, jos haluat mukaan Tampereen suunnalta: tamminen.timo@kolumbus.fi

Lue lisää residenssitaiteilija Lidijasta täältä

Relational Art Week 31.8.–6.9.2026

Myymälä2 (Uudenmaankatu 23 F, Helsinki)
Avoinna ke–la 12–18, SU 12–17

Miten kieli asettuu kehoon? Mitä tapahtuu, kun sanoista tulee esityksen materiaalia?

Latvian Centre for Performance Artin järjestämä ja osana RAW 2026 – Relational Art Week -kokonaisuutta toteutettava VERBA CORPORIS – The Words of the Body tuo yhteen taiteilijoita Latviasta, Suomesta, Tanskasta, Ruotsista, Virosta ja Iso-Britanniasta. Laine Kristbergan kuratoima festivaali tarkastelee sitä, miten kieli ruumiillistuu nykyperformanssissa live-performanssien, keskustelujen ja yhteisen työskentelyn kautta. live-performanssien, keskustelujen ja yhteisen työskentelyn kautta.

Festivaali tarkastelee kahdentoista performanssin kautta erilaisia tapoja, joilla teksti voi tulla osaksi performanssitaidetta: puhuttuna kielenä, omaelämäkerrallisuutena, äänitallenteena, ohjeena, appropriaationa, muistina ja ruumiillisena läsnäolona.

Yhteistyö rakentaa uusia verkostoja latvialaisten ja suomalaisten organisaatioiden – Latvian Centre for Performance Artin, Myymälä2, Villa Eläintarhan ja Taideyliopiston – sekä monipuolisen kansainvälisen taiteilijajoukon välille. Kahdentoista live-esityksen, kahden työpajan, videoesitysten, verkostoitumistapahtumien, yleisökeskustelun ja taiteilijatapaamisen kautta VERBA CORPORIS luo mahdollisuuksia taiteelliselle vaihdolle, tiedon jakamiselle ja merkitykselliselle vuoropuhelulle eri taiteenalojen, sukupolvien ja kansallisten kontekstien välillä.

Luomalla uusia ammatillisia suhteita ja vahvistamalla olemassa olevia yhteistyökumppanuuksia festivaali edistää elinvoimaisen ja verkostoituneen performanssi- ja live-taiteen yhteisön kehittymistä Pohjoismaissa ja Baltian alueella. Festivaali on osa jatkuvaa Baltic Fellowship ohjelmaa, jota kuratoi Ramiro Camelo. Festivaalia tukee Pohjoismaiden Kulttuuriministeriö.

Vapaa pääsy.

OHJELMA

MAANANTAI 31. ELOKUUTA
Kuratoitu video-ohjelma
📍 Myymälä2

Latvialaisten taiteilijoiden videoesityksiä

TIISTAI 1. SYYSKUUTA
Performansseja
📍 Myymälä2

18:00 — Maria Lepistö (Tanska)
Born to Be Wild

19:00 — Katrīna Albuže (Latvia)
Yes ⇄ No → YES!

KESKIVIIKKO 2. SYYSKUUTA
Yleisökeskustelu
15:00–17:00
📍 UniArts Helsinki

Moderaattorina Laine Kristberga

Osallistujat:

Maria Lepistö (Tanska)

Maipelo Gabang (Ruotsi)

Tomasz Szrama (Suomi)

Pianka Pärna (Viro)

Performansseja
📍 Myymälä2

18:00 — Kristiāna Šuksta (Latvia)
The Death of an Opera Singer

19:00 — Mailo Mēness (Latvia)
This Sentence Needs Your Body

TORSTAI 3. SYYSKUUTA
Performansseja
📍 Myymälä2

18:00 — Maipelo Gabang (Ruotsi)
I Am Not Your Tea Girl

19:00 — Laura Feldberga (Latvia)
Miss Riga

20:00 — Andris Freibergs (Latvia)
Absurd Pleasure Machine

PERJANTAI 4. SYYSKUUTA
Performansseja
📍 Myymälä2

18:00 — Tomasz Szrama (Suomi)
Communicatio

19:00 — Anna Maskava (Latvia)
You May Have Come from God, but I Came from My Mother’s Vagina

20:00 — Pianka Pärna (Viro)
marrying liberation

LAUANTAI 5. SYYSKUUTA
Työpaja
12:00–15:00
📍 Myymälä2

Simona Orinska (Latvia)
The Feminine: Embodiment, Memory, and Transformation

Taiteilijatapaaminen
17:00–18:00
📍 Myymälä2

Martin O’Brien (Iso-Britannia)
Moderaattorina Laine Kristberga

Performansseja
📍 Myymälä2

19:00 — Simona Orinska (Latvia)
Femina Corporalis

20:00 — Martin O’Brien (Iso-Britannia)
This Unending (Doorway)

SUNNUNTAI 6. SYYSKUUTA
Työpaja
13:00–16:00
📍 Myymälä2

Laura Feldberga (Latvia)
Embodied Images: Personal Archive and Ritual

Kuusi latvialaistaiteilijaa tutkii kohinaa Helsingissä

Latvieshi International -näyttely tuo Helsinkiin kuuden latvialaistaiteilijan uusia audiovisuaalisia teoksia 21.–28. elokuuta 2026.

Helsingin taidetila Toinen Kerros (Nokiantie 2–4, 00510 Helsinki) täyttyy elokuun lopulla äänestä, kuvasta ja erilaisista taustalla vaikuttavista ilmiöistä, kun Latvieshi International -näyttely avautuu 21. elokuuta.

Viikon mittaisessa näyttelyssä esitellään kuuden Latviassa, Islannissa ja Suomessa asuvan latvialaistaiteilijan uusia teoksia. Mukana ovat Uģis Albiņš, Aina Bikše, Jurģis Peters, Mārtiņš Ratniks, Sandijs Ruļuks ja Lidija Zaneripa.

Näyttelyn lähtökohtana on kohina – se, mikä ympäröi meitä jatkuvasti mutta jää usein huomaamatta.

Taiteilijat tarkastelevat aihetta monista näkökulmista. Teoksissa pohditaan muun muassa koneiden välistä viestintää, algoritmeja, teollista äänimaisemaa sekä sitä, miten havainnointi ja tarkkaavaisuus toimivat. Esillä ovat myös matkustamisen ja vieraissa kulttuuriympäristöissä elämisen jättämät jäljet: miten paikat, kielet ja kokemukset muokkaavat muistia ja identiteettiä.

Näyttelyn keskeinen kysymys kuuluu: mikä erottaa signaalin kohinasta – ja kuka sen määrittelee?

Kohina ei näyttäydy näyttelyssä pelkästään häiriönä, vaan materiaalina, jota voidaan kuunnella, järjestää ja käyttää tietoisesti. Se, mikä yhdessä tilanteessa tuntuu häiritsevältä taustalta, voi toisessa muuttua rakenteeksi, kieleksi tai merkitykseksi. Joskus taustalla oleva asia huomataan vasta, kun se yhtäkkiä katoaa.

Maksutonta ohjelmaa koko näyttelyviikon ajan

Näyttelyn yhteydessä järjestetään kaikille avoin ja maksuton ohjelma.

23.8. – Näyttelykierros lapsille ja nuorille (latviankielinen)

Lapsille ja nuorille suunnatulla kierroksella tutustutaan näyttelyn teoksiin toiminnallisten tehtävien avulla. Mukaan ovat tervetulleita myös Helsingin latvialaisen diasporakoulun Pikku Putnin oppilaat. Kierrosta varten on laadittu omat työskentelymateriaalit ja tehtävät.

26.8. – Keskustelua signaalista ja kohinasta sekä live-ääniperformanssi

Moderoidussa keskustelussa Latvian ja Suomen kulttuurialan toimijat pohtivat signaalin ja kohinan välistä suhdetta kulttuuriympäristössä.

Keskustelun jälkeen kuullaan muusikko ja taiteilija Michael Hollandin johdolla toteutettava live-ääniperformanssi. Esityksen pohjana on tätä näyttelyä varten sävelletty partituuri, jonka kuusi muusikkoa esittävät sekä perinteisillä että taiteilija James Prevettin itse rakentamilla soittimilla.

Performanssi yhdistää näyttelyn teemoja Latvian kansanmusiikin arkistoaineistoon ja erityisesti sen vanhimpiin kerrostumiin, kuten teicamās dziesmas -lauluperinteeseen ja daudzināšana-perinteeseen. Näyttelyn aiheita ja nykyaikaista tekstimateriaalia hyödyntävä teos etsii yhteisiä musiikillisia piirteitä latvialaisista ja suomalaisista historiallisista perinteistä.

Järjestäjät ja yhteistyökumppanit

Latvieshi International -projektin järjestää yhdistys Datu ainavu kartogrāfi, jonka perustajia ovat taiteilija-tutkija Jurģis Peters sekä kulttuurituottaja ja kaupunkitutkija Džesika Petere.

Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Äänen Lumo, Latvian tasavallan Suomen-suurlähetystö sekä Rozentāls-seura.

Projektia tukevat Valsts kultūrkapitāla fonds, Culture Moves Europe, Labietis-panimo ja Valmiermuiža.

Näyttely on avoinna:
22.–23.8. klo 12–18 ja 25.–28.8. klo 14–19

Rozentāls-seura on menettänyt perustajajäsenensä, pitkäaikaisen puheenjohtajansa ja yhden keskeisimmistä Janis Rozentālsiin ja hänen suomalaisiin yhteyksiinsä perehtyneistä tuntijoista. Professori Anto Leikola kuoli Helsingissä 18. kesäkuuta 2026. Hän oli 89-vuotias.

Anto Leikolan nimi liittyy Rozentāls-seuran historiaan aivan sen alkuhetkistä lähtien. Kun ajatusta Suomeen perustettavasta Latviaa ja Latvian kulttuuria edistävästä ystävyysseurasta ryhdyttiin keväällä 1990 valmistelemaan, Leikola oli mukana ensimmäisessä suunnittelukokouksessa 17. huhtikuuta. Hänet kutsuttiin myös seuran perustamista valmistelleeseen työryhmään, joka kokoontui toukokuun alussa viimeistelemään uuden yhdistyksen perustamista. Rozentāls-seura perustettiin 17. toukokuuta 1990, ja Leikola oli mukana perustamiskokouksessa sekä allekirjoitti seuran perustamiskirjan.

Seuran ensimmäisen vuosikymmenen ajan Leikola oli sen puheenjohtaja. Vuosina 1990–2000 hän oli rakentamassa Rozentāls-seuralle niitä tehtäviä ja toimintaa, jotka ovat kantaneet tähän päivään saakka. Hänen asiantuntemuksensa ei kuitenkaan rajoittunut Latviaan tai kulttuurisuhteisiin yleisellä tasolla. Rozentālsin maailma oli hänelle myös henkilökohtaisesti läheinen.

Anto Leikola oli laulajatar Elli Forssell-Rozentālen sisarentyttären poika. Elli Forssell oli siis hänen äitinsä äidin sisar, hänen isotätinsä. Elli puolestaan oli taiteilija Janis Rozentālsin puoliso. Näin Leikolalla oli poikkeuksellisen läheinen sukuyhteys siihen perheeseen, jolta Rozentāls-seura aikanaan sai nimensä.

Tämä sukuyhteys näkyi myös Leikolan työssä. Hän tunsi Janis Rozentālsin ja Elli Forssell-Rozentālen elämän ennen kaikkea sukunsa muistojen, kirjeiden, valokuvien ja muun kotiarkiston kautta. Rozentāls-seuran mukaan hänen runsas kotiarkistonsa on palvellut lähteenä useissa hänen kirjoituksissaan. Vuonna 2006 ilmestyneessä teoksessa Janis ja Elli Rozentāls, elämää ja taidetta (Marjo Mela [toim.], Rozentāls-seura 2006) Leikola kirjoitti artikkelin Janis Rozentāls ja hänen kaksi kotimaataan. Hän tarkasteli siinä taiteilijan elämää, taiteellista työtä sekä erityisesti hänen yhteyksiään Suomeen ja suomalaisiin.

Leikolan suhde Janis Rozentālsiin ei siis ollut vain tutkijan suhde kiinnostavaan historialliseen henkilöön. Rozentāls oli osa hänen omaa perhehistoriaansa. Hänellä oli mahdollisuus tarkastella taiteilijan ja Elli Forssellin yhteistä elämää läheltä, suvussa säilyneiden aineistojen ja muistojen kautta. Tästä syntyi myös hänen erityinen asemansa Rozentālsin Suomen-suhteiden tuntijana. Rozentāls-seura on kutsunut häntä maamme todelliseksi Rozentāls-asiantuntijaksi.

Leikolan kiinnostus Rozentālsiin ulottui laajemmalle kuin taiteilijan elämäkertaan. Häntä kiinnosti kahden maan ja kulttuurin välinen yhteys, jonka Janis Rozentāls ja Elli Forssell omalla elämällään muodostivat. Janis asui suomalaisen puolisonsa kanssa pääasiassa Riiassa, mutta perhe vietti kesiä Suomessa. Rozentāls maalasi Suomessa paljon suomalaisia maisemia, läheisiään ja Ellin sukulaisia. Ensimmäisen maailmansodan aikana perhe pakeni Suomeen, ja Janis Rozentāls kuoli Helsingissä Kulosaaressa vuonna 1916. Elli ja lapset palasivat myöhemmin Latviaan.

Juuri tällaisen Suomen ja Latvian välisen yhteyden vaaliminen on ollut Rozentāls-seuran keskeinen tehtävä. Seuran nimikkohenkilö ei ole vain Latvian taiteen suuri nimi, vaan myös tärkeä symboli kahden maan historiallisille ja kulttuurisille siteille. Anto Leikola oli tämän yhteyden vaalijana mukana seuran toiminnassa aivan alusta lähtien.

Leikolan elämäntyö oli toki paljon Rozentāls-seuraa laajempi. Hän oli biologi, oppihistorioitsija, professori, tietokirjailija ja tieteen popularisoija, jonka tuotanto ulottui luonnontieteistä tieteen historiaan, kulttuuriin ja kirjallisuuteen. Hänet tunnettiin laajasta ja monipuolisesta tietämyksestään sekä kyvystään välittää vaikeitakin asioita kiinnostavasti ja ymmärrettävästi. Hän oli myös Suomen Oppihistoriallisen Seuran kunniajäsen.

Rozentāls-seuralle Anto Leikola oli kuitenkin jotakin erityistä. Hän oli mukana perustamassa seuraa, johti sitä sen ensimmäiset kymmenen vuotta ja jätti jälkensä seuran tapaan ymmärtää Janis Rozentālsia osana Suomen ja Latvian yhteistä kulttuurihistoriaa. Hänen kirjoituksensa ja arkistonsa ovat säilyttäneet tietoa, jota ilman kuva Rozentālsin suomalaisista yhteyksistä olisi huomattavasti kapeampi.

Muistamme Anto Leikolaa kiitollisuudella ja lämmöllä.

Hänen työnsä Janis ja Elli Rozentālsin historian, Suomen ja Latvian välisten kulttuurisuhteiden sekä Rozentāls-seuran hyväksi jää osaksi seuran omaa historiaa. Hänen kauttaan Rozentāls ei ollut vain seuran nimi tai kaukaisen historian taiteilija, vaan myös suvun, perheen, muistojen ja kahden kotimaan yhteinen tarina.

Rozentāls-seura ottaa osaa Anto Leikolan omaisten, ystävien ja kaikkien hänen työtään arvostaneiden suruun.

Rozentāls-seuran hallitus

Lähteitä ja taustaa

Tekstin taustalla ovat erityisesti Rozentāls-seuran historiikki, seuran julkaisema esittely Anto Leikolasta sekä Kansalliskirjaston bibliografiset tiedot hänen Rozentāls-aiheisesta kirjoituksestaan. (uusi.rozentals-seura.fi)

Rozentāls-seuran historia

Anto Leikolan kirjoitus Janis Rozentālsista Rozentāls-seuran sivuilla

Rozentāls-seuran syksyn 2026 jäsenmatka suuntaa jäsenistön toiveita kuunnellen Latvian pääkaupunki Riikaan. Luvassa on monipuolista kulttuuriohjelmaa sekä tietysti paikallisia herkkuruokia ja -juomia.

OHJELMA:

to 24.9.

Eckerö Line klo 9.00–11.15 Helsingistä Tallinnaan, josta matka jatkuu bussilla kohti Riikaa. Matkalla syödään lounas Jaanihanson tilalla ja tutustutaan siiderin valmistukseen.

pe 25.9.

Ohjelmassa on opastetut vierailut Janis Rozentālsin ja Rūdolfs Blaumanisin museossa sekä Latvian taidemuseossa, jossa pääpaino on Rozentālsin taiteessa.

Lounasta syödään Āgenskalnsin kauppahallissa, jossa on latvialaisten ruokien lounasmaistelu.

la 26.9.

Lauantaina vieraillaan Latvian kansalliskirjastossa ja Laiman suklaamuseossa, jossa on opastettu kierros.Pääsemme myös opastetulle Riian bussikierrokselle, jonka vetää seuran oma latvian opettaja Jānis Mednis!

Illallinen on Folkklubs ALA Pagrabs -ravintolassa.

su 27.9.

Lähtö kohti Tallinnaa klo 9.30. Matkalla pidetään tauko Riianlahden rannalla, lounas syödään Pärnussa Hotelli Strandissa.

Eckerö Line Tallinnasta Helsinkiin klo 18.30–21.00.

Matkan hinta on 495 € (1 hh -lisä 105 €)

Hinta sisältää:

• laivaliput
• hytin matkatavaroille meno-paluu
• bussimatkat Tallinnan satamasta Riikaan ja takaisin
• 3 yötä hotellissa aamiaisineen (Hestia Hotel Jugend)
• ohjelman mukaiset ruokailut
• sisäänpääsyt ohjelman mukaisiin kohteisiin + opastukset
• Riian kiertoajelun
• matkanjohtajan palvelut

HUOM! Opastukset museoissa ovat englanniksi, Riian kiertoajelu on suomeksi.

Matkalle ilmoittaudutaan 2.8. mennessä osoitteeseen: info@rozentals-seura.fi

HUOM! Kerro ilmoittautumisen yhteydessä syntymäaikasi, huonetoiveesi ja mahdollinen erityisruokavaliosi.

Matkalaisten on oltava Rozentāls-seuran jäseniä: jäsenyydestä voit lukea lisää tästä linkistä: Uudet jäsenet ovat tervetulleita!

Matkalla tulee olla mukana voimassa oleva passi tai EU:n virallinen henkilökortti sekä mielellään eurooppalainen sairaanhoitokortti, jonka saa Kelasta. Seura suosittelee, että matkalle osallistuvalla on matkavakuutus, jossa on peruutusturva.

Matkanjohtajana toimii Jari Forsblom ja vastuullinen matkanjärjestäjä on Baltic Express Tours.

Olipa kyse häälahjasta, 50-vuotislahjasta tai mistä merkkipäivästä vain – Riian posliinitehtaan astiasto oli hyvin suosittu lahja neuvostoaikana. Miltei joka ikisen neuvostolatvialaisen kodista löytyi Riian posliinitehtaan ruoka-astiastot sekä kahvi- ja teeastiastot, jotka olivat kovassa käytössä sekä arkena että juhlapäivinä.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen astiastoista ja sen ajan muista posliiniesineistä haluttiin päästä eroon. Ajan myötä koteihin hankittiin modernimpia, ulkomailta tulleita astioita. Neuvostoliitosta muistuttavia asioita ja astioita ei enää haluttu, joten niitä joko heitettiin pois tai pakattiin laatikoihin ja viettiin varastoon keräämään pölyä. Kenellekään ei silloin tullut mieleen, että kauan sitten johonkin nurkkaan unohdetut laatikot avataan taas 2000-luvulla.

Riiassa sijaitsevan Zuzeum-taidemuseon koristetaiteen ja muotoilun kokoelman kuraattorilla Marta Šustella on oma näkemyksensä siitä, miksi viime vuosina Latviassa on ruvettu katsomaan neuvostoajan astioita eri silmin:

”Jos aiemmin posliinikeräilijöiden kiinnostus liittyi lähinnä sotien väliseen aikaan – kauniiseen ’isoäitimme’ aikakauteen, niin viimeisten 3–4 vuoden aikana on alkanut mittava neuvostoaikana toimineen Riian posliinitehtaan esineistön kerääminen. Tämä ilmiö sai alkunsa pitkälti koronaviruspandemian aikana, joka pakotti ihmiset arvioimaan elämäänsä uudestaan sekä antamaan asioille ja muistoille uutta arvoa.

Kollektiivisessa muistissa neuvostoaika tullaan aina yhdistämään epämiellyttäviin muistoihin, mutta mitä pitempi aika siitä on kulunut, sitä enemmän nimenomaan myönteisiä ja nostalgisia muistoja jää. Materiaalisessa muodossa Riiassa valmistettu posliini on yksi niistä arkipäivän esineistä, joita monilla on edelleen tallessa. Sen arvoa nostaa myös tietoisuus siitä, ettei esineitä enää valmisteta.”

Astioita moneen makuun ja tarkoitukseen

Suosituimpia tuotteita olivat erityyppiset ja eri kokoiset kahvi- ja teeastiastot. Tyypillisesti astiastoon kuului kannu, sokerikko, kermakko, muki ja aluslautanen. Yleensä kannun muodon mukaan oli mahdollista tunnistaa, onko kyse tee- vai kahviastiastosta. Teekannu ja teekupit olivat matalia, mutta kahviastiastossa kaikki siihen kuuluvat astiat olivat korkeampia. Löytyi myös sellaisia astiastoja, joihin kuului kaksi kannua – sekä tee- että kahvikannu.

Yleensä tee- tai kahviastiastot olivat kuudelle tai kahdelletoista henkilölle. 1980-luvun jälkipuoliskolla myyntiin tuli myös kahviastiasto kahdelle.

Valmistettiin myös suuria, jopa 50-osaisia ruokailuastiastoja. Usein samaan sarjaan kuuluvia tai yhteensopivia astioita oli mahdollista ostaa erikseen: lautasia, kulhoja, astioita hunajalle ja hillolle, kynttilänjalkoja, maljakoita, tuhka-astioita ja joskus jopa koru- ja kosmetiikkarasioita. 50–60-luvuilla tehtiin myös leikkiastioita lapsille. 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa kehitettiin lisäksi astioita kahviloiden, ravintoloiden ja baarien käyttöön.

Riian posliinitehtaan tuotannossa olleiden matkamuistojen joukosta erityisen suosituksi tulivat posliiniset kivennäisvesikupit. Niitä valmistettiin pääasiassa käytettäväksi erilaisissa terveyskylpylöissä (usein kunkin laitoksen logolla varustettuina) terveellisten mineraalivesien nauttimiseen. Tällainen astia oli hyvä matkamuisto, jonka neuvostoliittolaiset kylpyläturistit veivät mielellään kotiin.

Neuvostoliitossa arvostettiin Riian posliinitehtaalla tehtyjä astioita. Erityisen onnistuneet astiastot vietiin Neuvostoliiton aikana järjestetyille messuille, joilla oli edustus myös muista neuvostotasavalloista. Yksi onnistumisen avaimista oli astiastojen koristekuviointi, Latvian esteettinen koodi, jossa dominoivat rauhalliset, maanläheiset värit sekä suhteellisen vaatimattomat koristeet.

Myös kansallinen identiteetti heijastui astioihin: tyyliteltyjä latvialaisia ​​koriste-elementtejä näkyi astioiden pinnoilla, posliinihahmoina oli saatavilla kansallispukuisia tyttöjä ja kansanperinteen sankareita.

Astioita oli tehty eri tarkoituksiin ja moneen makuun. Marta Šuste Zuzeumista kuitenkin toteaa, että vaikka Neuvostoliiton aikana tuotanto oli melko yhtenäistä ja teollisen muotoilun esimerkkejä kulki yhdeltä tehtaalta toiselle, Riian posliini kuitenkin erottui neuvostoliittolaisen posliinintuotannon kontekstissa sisällyttämällä nimenomaan paikallisen identiteetin esineiden muotoiluun sekä sotien välisenä aikana luodun laadullisen suunnitteluperustan jatkuvuuden ansiosta.

Uniikkiteoksiakin valmistettiin

Erityisesti 70-luvulla massatuotannon lisäksi yksittäiset taiteilijat loivat uniikkiteoksia ainutlaatuisilla muodoilla ja koristekuvioilla. Yleensä uniikkiteokset päätyivät taiteilijoiden omiin näyttelyihin. Taiteilijat työskentelivät omien uniikkiteoksiensa parissa ns. luovana päivänä, jolloin aikaa sai käyttää inspiraatioon ja luovuuteen eikä tuotantosuunnitelman mukaisten tehtävien toteuttamiseen. Taiteilijoiden muistin mukaan tuo vaihe ei kuitenkaan kestänyt pitkään, ja osa heistä jäi tekemään luovaa työtä työpäivän jälkeen, joskus jopa yöaikaan. Myöhemmin taiteilijat saivat uniikkikappaleitaan omaan käyttöönsä maksamalla niistä tehtaalle. Ehkä tämän takia taiteilijat joskus salakuljettivat omia teoksiaan pois tehtaalta.

Inspiraation lähteenä luonto

Neuvosto-Latviassa tehdyistä astiastoista tekee ainutlaatuisia se, että silloisessa Latviassa kosketus Neuvostoliiton rajan toisella puolella olevaan muunlaiseen elämään jäi vähäiseksi, ja mahdollisuus hakea inspiraatiota jostain muualta oli rajoitettu. Zuzeum-taidemuseon koristetaiteen ja muotoilun kokoelman kuraattori Marta Šuste osaa kertoa, ettätehtaan taiteilijat saivat inspiraatiota toisiltaan ​​ja matkoiltaan muihin Neuvostoliiton tasavaltoihin, joihin he veivät omaa tuotantoaan ja samalla pääsivät oppimaan myös muista kulttuureista sekä tutustumaan kirjallisuuteen visuaalisten esimerkkien avulla.

”Kuten historiallisesti on ollut minkä tahansa käsityön yhteydessä – esihistoriasta nykypäivään –, latvialainen on aina saanut inspiraatiota ensisijaisesti luonnosta. Kollektiivisessa tietoisuudessa oleva yhteys maailmankaikkeuteen, jota materiaalisessa maailmassa symbolisoi luonto ja sen elementit, pohjautuu latvialaiseen muinaiseen elämäntapaan, ja se on aina ollut henkisen turvallisuuden lähde latvialaisille, erityisesti raskaampina aikoina, kuten neuvostoaikana.

Vaikka rajat olivat periaatteessa suljettuina, ei kuitenkaan ole niin, etteikö ’rautaesiripun’ toiselta puolelta tuleva tieto olisi ollenkaan tavoittanut Latviaa, myös muotoilun osalta”, kuvailee Marta Šuste Riian posliinitehtaalla työskennelleiden taiteilijoiden inspiraation lähteitä. 

Entinen neuvostoliittolainen janosi uutta

Riian posliinitehtaan toiminnan viimeiset vuodet olivat haasteellisia: rahan tekemisestä tuli päämäärä, taiteellisesta ja teknisestä laadusta ei enää välitetty samalla tavalla kuin ennen. Uusiin projekteihin ei enää keskitytty, muotojen ja koristeiden suunnittelua alettiin replikoida ulkomailta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Latvian ja Venäjän väliin tuli pitkään toivottu raja, eikä astioita voitu enää samalla tavalla viedä muihin Neuvostoliittoon kuuluneisiin tasavaltoihin. Lopulta ”kotimainen” Riian posliinitehdas hävisi kilpailussa ulkomailta tulevia astioita vastaan. Entinen neuvostolatvialainen janosi jotain erilaista ja uutta. Ja sitähän hän sai.

Riian posliini elää jälleen

Riian posliinimuseo on tehnyt paljon tutkimuksia menneestä posliinituotannosta sekä julkaissut aiheeseen liittyviä kirjoja ja järjestänyt näyttelyitä. Esimerkiksi kirja, joka esittelee kattavasti 1900-luvun jälkipuoliskolla Neuvosto-Latviassa tehtyjä kahvi -ja teeastiastoja, aiheutti niin suurta kiinnostusta, että se myytiin loppuun hyvin nopeasti.

Vuonna 2024 Riian posliinimuseo tuotti dokumenttivideosarjan Kävele ja muista. Riian posliinitehdas entisten työntekijöiden muistoissa. Videot ovat katsottavissa Riian posliinimuseon YouTube-kanavalla: www.youtube.com/@rigasporcelanamuzejs. Englanniksi käännetty haastattelukokoelma Porcelain Stories. Memories of Riga Porcelain Factory Employees on saatavilla myös painettuna. Museon julkaisema tehtaan entisille taiteilijoille omistettu monografiasarja täydentyy jatkuvasti.

Viime vuosina Riian posliinin esineiden keräilijöiden määrä on ollut kasvussa. Myös sosiaalisessa mediassa törmää ryhmiin, joissa myydään Riian posliinin astioita. Näissä ryhmissä kauppa käy kuumana. Ja kyllä, silloin tällöin astioita bongaa myös suomalaisilta kirpputoreilta.

Ripaus historiaa

• Neuvosto-Latvian posliiniteollisuuden ydin muodostui kahdesta ennen sotaa toimineesta posliinitehtaasta: M. S. Kuzņecovs -posliini-, fajanssi- ja keramiikkatehtaasta (perustettu Venäjän keisarikunnan aikana vuonna 1841, yhtenä Kuznetsovin varhaisimmista posliinitehtaista) sekä J. K. Jessenin posliinitehtaasta (perustettu vuonna 1886, omistajana saksalainen yrittäjä Jakob Karl Jessen). Toisen maailmansodan jälkeen molemmat tehtaat siirrettiin Neuvostoliiton omistukseen.

• Vuosikymmenien aikana molemmat tehtaat kokivat lukuisia nimenmuutoksia, mutta vuonna 1963 ne yhdistettiin, ja yrityksen nimeksi tuli Riian posliini- ja fajanssitehdas (RPFR). Vuonna 1968 fajanssin tuotanto lopetettiin, ja tehdas jatkoi toimintaansa nimellä Riian posliinitehdas (RPR). Siihen kuului kaksi eri puolella Riikaa sijaitsevaa osastoa.

• Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vuonna 1991 Riian posliinitehdas (RPR) jaettiin useisiin pienempiin yrityksiin. Ne kaikki kuitenkin lopettivat toimintansa vähitellen uuden vuosituhannen alkaessa. Riian posliini Oy meni konkurssiin vuonna 1997.

• Nykyään tehtaan ensimmäisen osaston (entinen Kuznecov) paikalla seisoo kauppakeskus Akropole. Piippuja lukuun ottamatta historialliset tehdasrakennukset purettiin vuosina 2013–2014. Osa toisen osaston (entinen Jenssen) rakennuksista on säilynyt tähän päivään asti.

Artikkelin kuvat ovat Zuzāns-kokoelmasta, jonka koti on Zuzeum-taidemuseossa Riiassa. Zuzāns-taidekokoelma on maailman suurin yksityinen latvialainen taidekokoelma. Taidemuseo Zuzeum järjestää sekä paikallisten että merkittävien ulkomaisten kuraattoreiden kanssa näyttelyitä, joissa on esillä teoksia Zuzāns-kokoelmasta. Lisäksi taidekeskus isännöi kiertäviä näyttelyitä muista maista. Taidemuseossa ei ole pysyvää näyttelyä. Zuzeum sai vuonna 2025 valtion akkreditoiman museon statuksen. Tämä vahvistaa museon roolia ammattitaitoisena Latvian kulttuuriperinnön säilyttäjänä ja popularisoijana.

Lue lisää taidemuseosta: www.zuzeum.com

Jotta pääset tarkistamaan, ovatko omat, latvialaiset posliiniastiasi Riian posliinitehtaan tuotantoa, on linkki leimojen kuviin tässä.

Lähteet:

• Katalogs "Servīzes A-Z. Rīgas Porcelāns. 20. gs. otrā puse. Katalogista on tehty toinen painos, joka ainakin tällä hetkellä on edelleen myynnissä Riian posliinimuseossa sekä Viron taideteollisuus- ja designmuseossa, joka sijaitsee Tallinnan vanhassakaupungissa.
• Rīgas porcelāns. Sīkplastika. 20. gadsimta 50.–90.gadi
• J.C. Jessen porcelāna fabrika. Stikla un porcelāna rūpniecība
• Rīgas porcelāna fabriku vēsture īsumā un produkcija

Teksti: Ieva Repo

Kuvat: Gvido Kajons, Māris Mikāns (Zuzeum-taidemuseon arkisto)

Māris Bērziņš: Lyijyn maku (suom. Hilkka Koskela, Aviador 2024)

Rozentāls-seura kutsuu kaikkia vanhoja ja uusia jäseniään latvialaisen kirjallisuuden virtuaaliseen lukupiiriin. Lue kirja ja osallistu keskusteluun!

Lyijyn maku -romaanin voi lainata kirjastoista tai ostaa omaksi Aviador-kustantamon kirjakaupasta alennushintaan 25,50 € (+ postimaksu, jos tilaat kirjan verkkokaupasta). Alennuksen saa, kun laittaa tarjouskoodi-kohtaan koodin LUKUPIIRIALE. Koodi on voimassa lokakuun loppuun, ja se käy myös Aviadorin kaupassa osoitteessa Liisankatu 19, Helsinki. Kirjakaupan kotisivu löytyy täältä.

Māris Bērziņšin Lyijyn maku (suom. Hilkka Koskela, Aviador 2024) sijoittuu Latvian kohtalonvuosiin 1939–1941. Romaanin päähenkilö on nuori riikalainen rakennusmaalari ja gandhilainen pasifisti Matīss Birkens, joka tykkää lukea kirjoja ja haaveilee rakkaudesta. Toinen maailmansota paiskaa Matīssin ja hänen läheistensä elämän ylösalaisin. He joutuvat todistamaan Latvian itsenäisyyden menetystä, neuvosto- ja saksalaismiehistystä, holokaustia, kyydityksiä Siperiaan ja neuvostoideologian toimeenpanoa, jossa tarkoitus pyhittää keinot. Ihmiset katoavat ja ihmissuhteet katkeavat olosuhteissa, joissa jokaisen on valittava puolensa pysyäkseen hengissä.

Māris Bērziņs (s. 1962) on latvialainen kirjailija, jonka tuotannolle on tyypillistä ironia ja absurdi huumori. Latvian yliopistosta ekonomiksi valmistunut Bērziņs on työskennellyt ennen kirjailijanuraansa muun muassa Latvian kulttuuri- ja valtionvarainministeriöissä sekä Riian energiatalouden johdossa. Bērziņs debytoi esikoisromaanillaan Ērika Trauma sapnis (Erika Trauman unelma) vuonna 2007. Hän on julkaissut romaaneja, lyhytproosaa, näytelmiä ja lastenkirjallisuutta. Vuonna 2015 Latviassa ilmestynyt Lyijyn maku valittiin Latvian parhaaksi proosateokseksi. Lisäksi romaani on palkittu Dzintars Sodums - ja Baltic Assembly -palkinnoilla.

Lue kirja-arvosteluja:

https://kiiltomato.net/critic/maris-berzins-lyijyn-maku

https://www.hs.fi/taide/art-2000010948401.html

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/lyijyn-maku/

Lukupiirin keskustelua vetää runoilija, kääntäjä ja kirjallisuuskouluttaja Heidi Iivari (FM). Keskustelun kieli on suomi, mutta olet tervetullut, vaikket puhuisikaan äidinkielenäsi suomea. 

Huom! Ilmoittaudu ko. lukupiiriin viimeistään lukupiiriä edeltävänä päivänä osoitteeseen info@rozentals-seura.fi saadaksesi osallistumislinkin.