Pekka Gronowin vuosina 2017-18 kirjoittama, latvialaista musiikkia, tarkemmin sanottuna rockia, iskelmää ja välillä jopa countrya tarkasteleva blogi on laajin suomenkielinen esitys aiheesta. Kirjoituksissa tutkitaan 1900-luvun loppua, jolloin musiikilla oli merkittävä osa Latvian uudelleenitsenäistymisessä. Jokainen aika näyttää ja kuulostaa omanlaiseltaan: Latviassa isänmaallisia lauluja tarvittiin 1980-luvulla, joten oman maan kauneudesta ja vapauden kaipuusta laulettiin sähkökitaroiden säestyksellä tukka pörröllä ja olkatoppaukset tanassa.

Musiikkia on aina tarvittu ilmaisemaan myös yksityiselämään liittyviä tunteita. Ihminen kohtaa toisen, mutta syystä tai toisesta yhteen ei voida jäädä. Elämäniloisilla latvialaisilla on tähänkin ratkaisu, joka löytyy sarjan aloitustekstistä Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa. Niin tämä kuin muitakin ikivihreitä kappaleita ja musiikin ilmiöitä käydään kirjoituksissa läpi eri esimerkkien kautta. Blogissa kun ollaan, esimerkit ovat videoita, joita voi katsella ja kuunnella.

Kaikki kirjoitukset löytyvät alla olevasta listasta. Jokainen niistä on käyty läpi, linkkien toimivuus on tarkastettu ja netistä poistuneet musiikkiesimerkit on mahdollisuuksien mukaan korvattu uusilla. Alkuperäisistä poikkeavat videolinkit on merkitty tekstiin.

Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa Tutkimusmatka latvialaiseen musiikkiin aloitetaan hilpeissä tunnelmissa.

Melkein miljoona ruusua Raimonds Paulsilta Maestron valtavat tuotanto elää edelleen yhä uusina versioina.

Latvialaiset cowboyt Bauskan linnassa Latvialainen kantri soi radiossa ja myyntiluvutkin ovat huimia, vaikka julkisesti sen ystäviksi tunnustautuvia latvialaisia on Gronowin mukaan yhtä vaikea löytää kuin Kari Tapion faneja Punavuoresta.

Zodiaks, Neuvostoliiton suosituin rock-yhtye Myytiinkö latvialaisten musiikinopiskelijoiden levyä todella 20 miljoonaa kappaletta?

Vielä kerran Raimonds Pauls Latvian musiikin suurmies on tunnettu myös maan rajojen ulkopuolella.

Imants Kalniņšin maailma Juttusarjan ensimmäinen, mutta ei suinkaan ainoaksi jäävä, kosketus Imants Kalniņšin tuotantoon.

Imants Kalniņš, toisinajatteleva sinfonikko Nyt tehdään mitä otsikko lupaa: tutustutaan Imants Kalniņšiin sinfonioiden ja oratorioiden säveltäjänä.

Kun rock oli vielä nuori Latviassakin Tässä jutussa sukelletaan 1960-luvulle asti latvialaisen rockin alkujuurien perässä.

Latvia on kaunein, kuitenkin Syksyllä 1981 radion laulukilpailuissa kiehui. Hävitettiinkö siellä todellakin säkkikaupalla äänestyslippuja ja mikä kappale aiheutti moisen reaktion?

Yksi kieli, yksi mieli Äidinkielellä kaikki on makeampaa, lauloi Līvi-yhtye. Kappaleen sanoma oli sen verran merkittävä, että se ansaitsee oman kirjoituksensa tähän sarjaan.

Vapaus isänmaalle Vuoden 1988 Mikrofons-kilpailusta löytyy paljon kuunneltavaa, katsottavaa ja mietittävää.

Jaak Joala, Raimonds Pauls ja Molotov-Ribbentrop-sopimus Niin, mikä ihme on inspiroinut tällaisen otsikon?

Maailman paras tyttöbändi? Tyttöbändit eivät ole latvialaisen musiikin historiassa mikään valtava ilmiö. Pari Gronowin löytämää esimerkkiä ovatkin sitten sitäkin mainiompia.

Latgallialaisen rockin lyhyt historia Nyt tulee tiukkaa asiaa Latgallian historiasta, muutenkin kuin rockin kannalta. Mukana toki myös monipuolinen musiikkikattaus!

Hyvää Karhunkaatajan päivää Säveltäjä Zigmars Liepiņš on tehnyt Latvian kansalliseepoksen Lāčplēsiksen eli Karhunkaatajan pohjalta suositun rock-oopperan, jonka libreton on tehnyt myös Suomessa tunnettu kirjailija Māra Zālīte. Jutussa tutustutaan myös Liepiņšin muuhun tuotantoon.

Kurtisaanin nuotio Gronow käsittelee erästä Latvian tunnetuimmista iskelmistä, Kurtizāņu ugunskurs, erilaisten kappaleesta tehtyjen versioiden kautta.

Latvian laulavat perheet Moniin eri musiikkikulttuureihin kuuluva laulavien perheiden traditio on Latviassa voimissaan.

Tenavatähtien vuoro Nyt on söpöä! Tulevaisuuden toivot esittävät klassikoita: erikoisbonuksena kielenopiskelijoille lasten esitysten alalaidassa kulkevat laulun latviankieliset sanat.

Reunamerkintöjä Liivinmaan kronikkaan Nämä reunamerkinnät käsittelevät kirjailija Vizma Belševican ja hänen poikansa Klāvs Elsbergsin sanoittamaa musiikkia. Belševican tuotannosta kiinnostuneet voivat lukea suomeksi Mirja Hovilan suomentaman Bille-trilogian (Paperiporo, 2019-21).

Latvialainen paarma Kirjoituksessa tutustutaan ruotsinlatvialaiseen rocksceneen ja varsinkin runoilijana tunnetuksi tulleeseen Juris Kronbergsiin.

Linkit kokosi Jenni Kallionsivu
Artikkelikuva Artis Kančs, Unsplash

Vizma Belševica (1931 – 2005) oli yksi Latvian merkittävimpiä runoilijoita. Suomeksi häneltä ei tietääkseni ole käännetty mitään, mutta useimmat hänen runokokoelmansa on julkaistu ruotsiksi, samoin kuin kolmiosainen omaelämänkerrallinen romaanisarja Bille. [Bille-trilogian on kääntänyt suomeksi Mirja Hovila. Kustantanut Paperiporo, 2019-2021. Toim. huom.]  Belševican arvostusta kuvastaa se, että hänen kerrotaan olleen ehdokkaana myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Latviassa oli neuvostoaikana yleistä, että parhaat runoilijat kirjoittivat myös iskelmätekstejä. Vizma Belševica voitti jopa kaksi kertaa radion laulukilpailun lauluillaan Es aiziet nevaru (1978) ja Kamolā tinēja (1979). Molemmat sävelsi Raimonds Pauls. Edellisen kappaleen lauloi kilpailussa Mirdza Zīvere, jälkimmäisen Imants Skrastiņš. Varsinkin Kamolā tinēja on heti ensi kuulemalta mieleen painuva sävelmä, josta Raimonds Pauls teki ehkä hieman liiankin tunteellisen – voisi kuvitella, että hänellä oli mielessään Udo Jürgensin euroviisuvoitaja Merci Cherie vuodelta 1966. Kamolā tinēja on kuitenkin monin verroin laadukkaampi teksti. En edes yritä tulkinta tätä tekstiä, jossa vierivä lankakerä symboloi ohi virtaavaa aikaa.

[Alkuperäinen linkki hävinnyt, alla oleva linkki toimittajan valitsema.]

Vizma Belševica oli vaatimattomissa oloissa kasvanut työläistyttö, joka osoittautui lahjakkaaksi kirjoittajaksi. Neuvosto-Latviassa hän oli siis esikuvallinen taiteilija, ja hänet lähetettiin opiskelemaan Moskovan kuuluisaan Gorki-instituuttiin. Hänen opiskelutovereitaan instituutissa olivat mm. Andrej Voznesensky ja Bella Ahmadulina.

Vuonna 1969, kun Neuvostoliiton ”suojasää” oli jo päättymässä, ilmestyi hänen neljäs runokokoelmansa ”Gadu gredzeni” (Vuosirenkaita). Se vedettiin kuitenkin myynnistä heti ilmestymispäivänä, ja runoilijalle määrättiin kiitokseksi neljän vuoden julkaisukielto. Syynä oli kirjaan sisältyvä runo ”Reunamerkintöjä Henricus Letticuksen Liivinmaan kronikkaan”. Siinä oli rinnakkain 1200-luvulla ilmestynyt kronikka Latvian ensimmäisestä valloituksesta, ja sen rinnalla runoilijan tulkinta siitä, mitä kirjoittaja oli hänen mukaansa todella ajatellut latvialaisten kohtalosta. Vaikka runo näennäisesti käsitteli 1200-lukua, oli helppoa ajatella sen sopivan myös neuvostoaikaan (käännöksen pohjana on Juris Kronbergsin ruotsinnos):

Un raudi! Asaras par dzelzi kļūs,  

Kad pienāks laiks. Un piemeklēts tiks ļaunums

No dzelžu lietus.

(Itke! Kun aika tulee, kyyneleet muuttuvat raudaksi, ja pahuuden ylle sataa rautainen sade.)

Vizma Belševican ”Vuosirenkaat” pääsivät uudelleen julkisuuteen vasta perestroikan aikana. Vuonna 1988 rock-yhtye Sīpoli esitti Liepājan musiikkijuhlilla laulusarjan, joka perustui Liivinmaan kronikkaan. Sarjan viimeinen laulu Kliedz mana tauta (Huuda, kansani) osallistui samana vuonna myös Latvian radion laulukilpailuun. Hieno laulu ei kuitenkaan noussut kärkisijoille, tällä kertaa kilpailussa oli mukana monta muutakin kantaa ottavaa laulua. Sīpolin esitys löytyy kuitenkin YouTubesta. [Alkuperäinen linkki on hävinnyt, tilalla toimittajan valitsema.]

Vizma Belsevican poika Klāvs Elsbergs (1959 – 1987) oli myös yksi Latvian tunnetuimmista moderneista runoilijoista. Elsbergs oli aktiivisesti mukana 1980-luvun reformiliikkeessä, ja monet pitivät hänen kuolemaansa 5. huhtikuuta 1987 poliittisena murhana. Hän putosi, tai hänet pudotettiin, Jūrmalassa alas kirjailijatalon ikkunasta.

Myös Elsbergsin runoja on sävelletty paljon. Lyhyet ja näennäisen yksinkertaiset runot toimivat hyvin myös musiikkina. Yksi tunnetuimmista on Neatvadīsimies, jonka Pērkons-yhtye esitti vuonna 1987 Latvian radion laulukilpailussa. Juris Kulakovsin säveltämästä laulusta löytyy YouTubesta useita tulkintoja, oma suosikkini on Ieva Akurateren esitys Pērkons-yhtyeen 25-vuotisjuhlakonsertista. Laulun nimen voisi ehkä suomentaa ”älkäämme sanoko hyvästi”. Runoilija valittaa, että hänen kohtalonsa on kuin kyynelet hämähäkin verkossa… [Tämäkin alkuperäinen linkki on kadonnut netistä ja tilalla on toimittajan valitsema video.]

(Vizma Belševican kuva: Vikipedija)

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Latvia on todellinen laulujuhlien ja kilpailuiden maa. Olihan niitä ennen Suomessakin, mutta Latviassa suuret laulu- ja tanssijuhlat ovat edelleen tärkeä osa kansallista kulttuuria. Kevyen musiikin alalla taas Latvian radion laulukilpailut olivat vuosina 1968 – 1994 tärkein kanava uudelle musiikille, ja laulavan vallankumouksen aikana radiokuuntelijat osoittivat mieltään äänestämällä ykköseksi Igo Fominsin laulun ”Pie laika”, jossa vaadittiin suorasanaisesti vapautta isänmaalle.

Jokin aika sitten kirjoitin tässä blogista latvialaisesta erikoisuudesta, laulavista perheistä, jotka kilpailevat säännöllisesti televisiossa. Suomesta ei sellaisia taitaisi löytyä tarpeeksi. Mutta tietysti Latvialla on myös omat tenavatähtensä, ja viime päivinä olen innostuneena surffaillut YouTubessa ja käynyt läpi vanhoja Mazo dziesmas Latvijai – kilpailuja. En koskaan ollut mikään suuri tenavatähtien ihailija, mutta latvialaisessa kilpailussa on joitakin hauskoja erikoispiirteitä. Monissa lauluissa lapset esiintyvät yhdessä jonkun tunnetun laulajan kanssa, ja kaikkien kilpailuiden loppunumerona on yhteislauluna Tikai tā – Juuri näin.

Tikai tā esitettiin ensi kerran Latvian radion laulukilpailussa vuonna 1988, ja esiintyjinä oli silloin tunnetuista liepājalaisista muusikoista koottu superyhtye Liepājas brāļi. ”Meillä” tarkoitti silloin Liepājaa, mutta nykyisin se taitaa viitata koko Latviaan. Laulun sanat voisivat hyvin olla vanhasta suomalaisesta koulun laulukirjasta – ”ei missään voi niin riemuita kuin Suomessa vain voipi”, mutta musiikki on reipasta rockia.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=QFiql8DQAbM[/embed]

Usein lasten kanssa ohjelmassa esiintyy joku nimekäs laulaja. Yksi suosikeistani on Olga Rajecka, 1980-luvun suuri tähti, joka on tullut tunnetuksi muun muassa Imants Kalniņšin laulujen tulkitsijana. Laulussa Pasaule, pasaulīt hän viihtyy mainiosti lasten kanssa: lasten osuus on hienosti harjoiteltu.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=-5Y_TnEbFok[/embed]

Suurin osa ohjelmassa kuultavista lauluista on vanhoja tai uusia latvialaisia iskelmiä, välillä kyllästymiseen asti. Virkistävä poikkeus on noin 12-vuotias vetopasuunaa soittava Emīls Mangulis, joka esittää Bill Haleyn 1950-luvulla tunnetuksi tekemän kappaleen Mambo rock. Hänen parinaan on Pits Andersons, Latvian Jussi Raittinen, joka on toimi maassa rock-musiikin lähettiläänä jo vaikeana neuvostoaikana.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=ZMU8912gZlA[/embed]

Kaikki latvialaiset lapset eivät onneksi halua tenavatähdiksi. Maassa on näköjään kasvamassa myös ainakin 50 lahjakasta rumpalia. YouTubesta löytyy yllättäen video Andžejs Graudsin ylläpitämästä rumpukoulusta. Tässä ulkoilmakonsertissa Graudz oppilaineen esittää rock-klassikon vuodelta 1987, alun perin Jumprava-yhtyeen tunnetuksi tekemän kappaleen Tālu aizgāja. Monet näyttävät yhä muistavat sen, oppilaiden äiditkin hyräilevät mukana. ”Siviilissä” Graudz soittaa rumpuja Gain Fast –nimisessä yhtyeessä.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=7S1_8pFt78U[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Yksi Latvian televisiovuoden suurista tapahtumista on ohjelmasarja Laulavat perheet. Sarja on jatkunut jo toistakymmenen vuotta. Joka vuosi kymmenet musikaaliset perheet Balvista, Talsista, Ludzasta ja muualta Latviassa hiovat taitojaan ja osallistuvat ensin karsintakilpailuihin. Parhaiten onnistuneet pääsevät kansalliseen finaaliin, jossa on kunniavieraana Raimonds Pauls tai joku muu latvialaisen populaarimusiikin suuri nimi. Kilpailuohjelmisto kostuu pääasiassa iskelmäklassikoista, mutta myös kansanlauluilla ja isänmaallisilla lauluilla on ohjelmistossa oma sijansa. Hakusanalla Dziedošās ģimenes löytyy YouTubesta satoja näytteitä kilpailuohjelmistosta kymmenen vuoden ajalta.

Latvian laulavat perheet muistuttaa etäisesti Suomessakin televisiossa aikanaan suosittua Tenavatähdet –ohjelmaa, koska mukaan pääsevät myös perheen pienimmät taiteilijat. Latviassa mukana on kuitenkin kaiken ikäisiä perheenjäseniä. Suomesta tämä laulavien perheiden traditio näyttää kadonneen, vaikka sillä oli aikanaan tärkeä sija musiikin historiassa. Wolfgang Amadeus Mozart aloitti uransa tenavatähtenä kierrellen esiintymässä isänsä kanssa, ja Alppimaista löytyy vieläkin suosittuja jodlaavia perheyhtyeitä. Myös amerikkalaisessa country-musiikissa perheyhtyeillä on ollut suuri merkitys, muistetaan vaikkapa kuuluisa Carter Family.

Mutta palataan Latviaan, jossa perheyhtyeet elävät ja voivat hyvin. Otetaan aluksi tyypillinen esimerkki, Zaļkalniņšin perhe Lielvārdesta. He voittivat kilpailun vuonna 2010. Päätähtenä on noin nelivuotias pikkusisko, mutta myös mummi, vaari ja isot siskot (tai olisivatko tytöt serkkuja tai tätejä?) kuuluvat tiimiin. Tuomaristossa vilahtaa säveltäjä Mārtiņš Brauns.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=W9KUQQ-qg4c&list=RDW9KUQQ-qg4c[/embed]

Zakaļniņšin perheen kilpailuohjelmistona oli tunnettuja latvialaisia kansanlauluja, mutta yleensä Laulavien perheiden musiikki on huomattavasti pop-henkisempää. Yksi latvialaisen rock-musiikin suurista klassikoista on Imants Kalniņšin Dzeguzes balss (Käen ääni), jonka Menuets-yhtye levytti ensi kerran 1970-luvulla. Kappale elää edelleen. Sen esittää seuraavassa Dimantsin perhe Baldonesta.

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=yUSg7BBZ2e4[/embed]

Otetaan vielä varmemmaksi vakuudeksi toinen tulkinta samasta kappaleesta, tällä kertaa esittäjänä on Laicānsin perhe Balvista. Tämä 7000 asukkaan pikkukaupunki on kaukana Riiasta, Latvian koilliskulmassa lähellä Venäjän rajaa, mutta kyllä sielläkin osataan…

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=IAEKdksnvj0[/embed]

On mielenkiintoista todeta, että myös 1980-luvun kansallisen herätyksen laulut elävät yhä vahvasti laulukilpailussa. Taisnība (Totuus) osallistui vuonna 1989 Mikrofons-laulukilpailuun, esittäjänä silloin Zodiaks-yhtye. Vaikka elettiin vielä neuvostoaikaa, radio ja televisio olivat jo kansanrintaman käsissä. Laulun sanoma oli ”Totuus, tule vihdoinkin ulos metallisesta arkusta”. Brūversin perhe Mārupesta esitti sen vuoden 2010 kilpailussa. Alussa laulajat on kääritty mustiin kaapuihin ja sidottu köysin, mutta lopussa valkoinen vapaus pääsee esiin. Tulkintaa voisi ehkä pitää hieman yliampuvana, mutta ainakin se on vilpitön.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=MKdG-9WW6IE[/embed]

Toki monet ovat käyttäneet kilpailua myös ponnahduslautana ammattilaisuralle. Toki monet ovat käyttäneet kilpailua myös ponnahduslautana ammattilaisuralle. Yksi tällaisista on riikalainen Riču ģimene, joka ponnahti kuuluisuuteen romanihenkisellä ohjelmistollaan neljännellä Laulavat perheet -kierroksella.  Yhtye esiintyy myös nimellä Richi Brothers. Veljesten ohjelmisto on muita kilpailijoita kansainvälisempää, he laulavat myös englanniksi, espanjaksi ja venäjäksi. Oma suosikkini on I can’t take my eyes off you, jonka he esittivät neljännessätoista Dziedošās ģimenes –konsertissa. Saksofonia soittavat tytöt taitavat tosin olla vierailijoita.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=6_eeSD-45K0[/embed]

Laulavat perheet –kilpailu huipentuu aina kaikkien perheiden yhteisesitykseen. Vuonna 2010 päätösnumerona oli Zigmars Liepiņšin klassikko Vēl ir laiks, jonka kertosäe ”Latvija, Latvija, Latvija” lämmitti varmasti kaikkien katsojien sydämet. Ja se pukuloisto, se vetää vertoja vaikka meidän itsenäisyyspäivän juhlillemme….

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=ojlR_6JctSE[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Tyttöbändeillä on ollut merkittävä sija rockin historiassa. Niiden ensimmäinen loistokausi oli jo 1960-luvulla, ja 1990-luvulla ne nousivat uuteen kukoistukseen Spice Girlsin mukana. Suomessa idea ei jostakin syystä ole oikein ottanut tulta, ellei sitten lasketa mukaan Metro-tyttöjä, mutta Latvian popmusiikin historiasta löytyy ainakin yksi legendaarinen tyttöbändi, lyhytikäiseksi jäänyt Dāmu pops. Sen muodostivat Ieva Akuratere, Olga Rajecka, Maija Lūsēna ja Edīte Baušķeniece, jotka olivat jo saavuttaneet mainetta maan tunnetuimpien rock-yhtyeiden solisteina.

Ieva Akuratere kertoo muistelmissaan, että idea yhtyeen perustamiseen tuli amerikkalais-latvialaiselta basistilta Gatis Gaujnieksilta, joka halusi löytää vuoden 1990 Mikrofons-laulukilpailua varten sopivan esittäjän kappalelleen "Varbūt rīt" (Ehkä huomenna). Laulu ei noussut ihan ykkössijalle, mutta päätöskonsertista tehty taltiointi on yksi kaikkien aikojen riemukkaimpia rock-esityksiä. (Vaikka kappale ei innostaisikaan, malttakaa katsoa puoleen väliin, jolloin lavalle saapuu uusia, tuoreita voimia, ilmeisesti esiintyjien pikkusiskot !)

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=tPb1GC4vUck[/embed]

Tällainen yhtye olisi voinut päästä vaikka kuinka pitkälle. Vuosi 1990 oli kuitenkin Baltiassa erittäin vaikea sekä taloudellisesti että poliittisesti. Kukaan ei päässyt vuolemaan rock-musiikilla kultaa. Kaikilla neljällä solistilla onkin ollut ennen ja jälkeen omat, ansiokkaat uransa. Esimerkiksi Olga Rajecka on tullut tunnetuksi säveltäjä Imants Kalniņšin suosikkiesiintyjänä, joka on ollut mukana monissa säveltäjän projekteissa. Kuvassa (yllä) yhtye on vuoden 2000 revival-kokoonpanossa.

Dāmu pops on kuitenkin jäänyt elämään latvialaisessa popmusiikissa. Yhtye on muutaman kerran kokoontunut konserteissa muistelemaan vanhoja hittejään, ja selaamalla YouTubea huomaa nopeasti, että monenlaisia juhlia varten on koottu varta vasten paikallisia Dāmu pops –covereita. Kiinnostavin näistä on huumoriyhtye Latgales dāmu pops, jonka ura taitaa olla jo pitempi kuin esikuvansa. Taustatietoja yhtyeestä en ole löytänyt, mutta ainakin nimen perusteella heidän olettaisi olevan kotoisin itäisimmästä Latviasta, Latgalesta.

Latgales dāmu pops koostuu kolmesta reippaasta naisesta, jotka eivät epäröi tehdä pilaa edes omasta ulkomuodostaan. YouTubesta löytyy aikamoinen määrä heidän videoitaan, hauskin näistä on ehkä Skaistuma etalons (Kauneuden mittapuu), joka tapahtuu pienen marketin vaatekaupassa jossakin Latgalessa.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=Zay3zkYc2Ok[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Internetin aikakone siirtää meidät vuoden 1988 lopulle Riikaan. Konserttisalissa on käynnissä radiokuuntelijoiden valitseman vuoden parhaan latvialaisen laulun palkitseminen. Lavalla on neljä muodikkaasti pukeutunutta nuorta miestä, yhtye nimeltä Remix, ja pian mikrofonin ääreen kiiruhtaa yhtyeen solisti, kiharatukkainen Igo. Musiikki on reipasta europoppia, mieleen tulee ruotsalaisen Europe-yhtyeen parin vuoden takainen hitti Final countdown. Laulun sanat pakottavat kuitenkin yleisön kuuntelemaan tarkemmin:

Klusē akmens lūpas
Kas pārvērtis mūs?
Asinis dzīslās atmiņas plūst
Kāds reiz pārtrauks klusēt

Suomeksi suunnilleen

Kiviset huulet vaikenevat
Mikä teki meistä tällaisia?
Verisuonissamme muistot virtaavat
Jonakin päivänä joku katkaisee hiljaisuuden

Kun päästään kertosäkeeseen, laulun sanomasta ei enää ole mitään epäselvyyttä:

Dzīvību, dzīvību Tēvzemei
Nelūdzam - pieprasām

Elämä isänmaalle! Emme pyydä, me vaadimme

Viimeisessä säkeistössä vaaditaan ja suoraan ”brīvību Tēvzemei”, vapautta isänmaalle.

[Alkuperäinen linkki on kadonnut netistä: nykyinen on toimittajan valitsema.]

[embed]https://youtu.be/HZhviu25Dqs[/embed]

Vuonna 1985 alkanut perestroika oli jo jatkunut muutamia vuosia. Moskovassa käytiin kovaa kamppailua Gorbatšovia tukevien uudistusmielisten sekä vanhoillisten välillä. Keskustelevision uudet kriittiset ohjelmat herättivät valtavaa mielenkiintoa yleisössä. Keväällä 1988 Gorbatšov erotti Baltian vanhoilliset puoluejohtajat ja nimitti tilalle uudet – Latvian johtoon nousi Anatolijs Gorbunovs. Latviassa alkoi ”atmoda”, kansallisen herätyksen kausi. Kansanrintaman, Latvijas tautas fronten perustava kokous oli pidetty lokakuussa 1988.

Vuoden 1988 voittajasävel ”Pie laika” kuvastaa hyvin atmodan tunnelmia. Laulun nimeä ei ole helppo kääntää, se voisi olla vaikka ”Aika vaatii” tai ”On jo aika”. Vaikka ajat olivatkin muuttuneet, oltiin sentään Neuvostoliitossa, ja vaati melkoista rohkeutta vaatia vapautta isänmaalle. Tv-katkelman loppupuolella kamera viipyy hetken yleisön joukossa, ja voi huomata, etteivät kaikki suinkaan taputa – osa yleisöstä vaikuttaa on hyvin vakavana, epäilevänä. Pari vuotta aikaisemmin sensuuri olisi poistanut tällaisen laulun heti ohjelmasta.

Vuoden 1988 laulukilpailu, ”Mikrofona aptauja”, muodostui muutenkin atmodan lähtölaukaukseksi televisiossa. Toiseksi äänestyksessä nousi Ieva Akuratere, joka oli tullut tunnetuksi Pērkons-yhtyeen solistina. Hänen kappaleensa oli Eduards Veidenbaumsin runo 1800-luvun ensimmäisen kansallisen herätyksen ajalta.  Reiz Zaļoja Jaunība kuvaa, miten vihreässä nuoruudessa veri oli kuumaa ja kaikki kaunista. Ieva laulaa tunnelmallisesti kuin latvialainen Joan Baez.

[Alkuperäinen linkki on kadonnut netistä: nykyinen on toimittajan valitsema.]

[embed]https://youtu.be/T94cqD8JDMI[/embed]

Ievan toinen kilpailukappale ei noussut kolmen suosituimman joukkoon, vaikka se oli aiheeltaan huomattavasti poliittisempi kuin Reiz Zaļoja Jaunība. "Vihreä laulu", Zaļā Dziesma on hätähuuto luonnon turmeltumista vastaan (yksi atmodan suurista teemoista). Laulun lopussa luvataan sytyttää merkkituli jokaiselle kalliolle. Joku lavan takaa ojentaa Ieva Akuraterelle vihreän lipun, joka mittasuhteitaan tuo mieleen Latvian vanhan (ja nykyisen) lipun, jonka käyttäminen ei neuvostoaikana ollut sallittua. Kun tv-ohjaaja vielä asettaa solistin taakse valonheittimen, mieleen nousee etsimättä Delacroixin kuuluisa maalaus ”Vapaus johtaa kansaa” Ranskan vallankumouksen ajoilta.

[Alkuperäinen linkki on kadonnut netistä: nykyinen on toimittajan valitsema.]

[embed]https://youtu.be/RkH0sGqsjtU[/embed]

Kun Mikrofons-kilpailun voittajasävelmät kohta tuoreeltaan julkaistiin levyllä Neuvostoliiton valtiollisen Melodija-yhtiön toimesta, levyn takakannen tekstin kirjoitti Kansanrintaman uusi pääsihteeri Danis Ivāns. Atmoda oli alkanut, ajat muuttuneet.

(Musiikkinäytteet YouTubesta. Jos linkit eivät toimi, voi hakea lauluja uudelleen nimen mukaan. Käännösavusta suuret kiitokset Janis Ķirpitisille.)

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Syksyllä 1981 Latvian kodeissa höristeltiin korvia. Radion laulukilpailussa soi Uldis Stabulnieksin romanttinen balladi Tik un tā (Kuitenkin). Siinä ylistettiin kotimaan kauneutta. ”Syksy, tule värittämään Latvia, mutta älä tule liian nopeasti, sillä minulle Latvia on aina kaunein, kuitenkin!”

Man viņa ir visskaistākā 
Tik un tā

Laulu miellytti monia kuuntelijoita, ja radioon alkoi tulla säkkikaupalla kirjeitä, joissa vuoden parhaaksi lauluksi oli valittu Tik un tā.

Korvat kuumottivat myös Latvian kommunistisen puolueen keskuskomiteassa. Lauluhan oli aivan liian kansallismielinen. Miten se oli päässyt radioon? Miksi siinä ei ylistetty Neuvostoliiton kauneutta, tai ainakin Neuvosto-Latvian? Tällainen laulu ei sopinut ykköseksi!

Silminnäkijät ovat kertoneet, että sinä vuonna radiotalossa hävitettiin säkkikaupalla laulukilpailun äänestyslappuja. Väitteitä tukee ainakin se tosiseikka, että sinä vuonna kilpailuun tuli julkaistujen tietojen mukaan vain noin 20000 ääntä. Sekä edellisenä että seuraavana vuonna annettujen äänien kokonaismäärä oli yli 50000. Laulua ei kuitenkaan sensuroitu kokonaan. Se jäi virallisesti toiselle sijalle mutta oli mukana kilpailun parhaista lauluista kootulla LP-levyllä. Uldis Stabulnieksin hieno tulkinta pääsi myös televisiossa esitettyyn juhlakonserttiin, ja tänä päivänä sen voi helposti katsoa YouTubesta.

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=232ExKLWpy8[/embed]

]

Uldis Stabulnieks kuoli vuonna 2012. Tik un ta on nykyisin Latviassa rakastettu klassikko, mutta koskaan ei voi tyydyttää kaikkia. Laulun sanoittaja Māra Zālīte kertoi äskettäin haastattelussa, että kun laulua sitten esitettiin Kanadassa ulkolatvialaisille, sitä pidettiin aivan liian kommunistisena. Tällaisia lauluja ei meidän aikanamme laulettu vanhassa maassa!

Surkuhupaista asiassa on, että kieron pelin tuloksena vuoden parhaaksi lauluksi Latviassa nousi Raimonds Paulsin ja Leons Briedisin Dāvāja Māriņa. Suomalaiset tuntevat sen nimellä Miljoona ruusua, ja siitä tuli maailman suosituin latvialaista alkuperää oleva laulu. En tiedä iloittiinko keskuskomiteassa tästäkään voitosta. Laulun sanoittaja Leons Briedis oli vuonna 1970 saanut potkut Riian yliopistosta neuvostovastaisen toiminnan vuoksi. Potkuihin liittyi porttikielto kaikkiin Neuvostoliiton yliopistoihin, mutta neuvokas Briedis hakeutui Moldovaan, Kishinevin yliopistoon. Sinne asti tieto kiellosta ei ollut kulkeutunut. Briedis kouluttautui romaanisten kielten kääntäjäksi, ja hänestä tuli myöhemmin Latviassa suosittu runoilija ja laulujen sanoittaja. Oma suosikkini Briedisin tuotannosta on lastenkirja Baltais sunītis, tarina pienestä valkeasta koirasta jolla ei ollut nimeä. Kaikesta huolimatta koira on kuitenkin iloisen näköinen.

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu

Lukija voi ihmetellä, miksi viivyn vielä Raimonds Paulsin musiikissa, kun Latviassa on niin paljon muutakin mielenkiintoista. Mutta kun historiaa alkaa tutkia, löytyy aina lisää asiaa.

Vielä jokin aika sitten kuvittelin, että ainoa suomeksi käännetty Raimonds Paulsin laulu on Miljoona ruusua (tai oikeammin Dāvāja Māriņa). Olin tietysti väärässä, olisi pitänyt tarkistaa eikä kirjoittaa lonkalta. Suomen äänitearkiston tietokannasta löytyy toistakymmentä suomeksi levytettyä Paulsin laulua. ”Ruusujen” jälkeen suosituin on varmaankin Ilman minua. Siitä on tehty suomeksi parikymmentä levytystä, joista tunnetuin lienee Paula Koivuniemen (1986). Suomenkieliset sanat – käännöksestä tuskin voi puhua – teki Junnu Vainio. Ilman minua eli Bez menja tuli alun perin tunnetuksi Alla Pugatshevan tulkintana. Sanat on tehnyt Ilja Reznik. kuten moniin muihinkin Allan lauluihin. Laitan tähän varmuuden vuoksi luettelon kaikista suomeksi levytetyistä Paulsin lauluista. Monet ovat jo unohtuneet, mutta osa on ikivihreitä:

Ilman minua, Jäähyväistango, Keltaiset lehdet, Kehtolaulu, Kun kahden kuljetaan, Kuulut aikaan parhaimpaan, Luoksesi kaipaan ain, Maestro, Miljoona ruusua, Nuoruudessain, Oi kuu, oi kuu,Siellä jossakin (Anno domini), Taulu (Vernisazh), Vielä palaat kotiinpäin, Yön tumma viesti.

On pakko käydä läpi vielä kerran Raimonds Paulsin vaiheita, ennen kuin siirryn Imants Kalniņšiin ja latvialaisen musiikin muihin suuriin nimiin. Kerroin jo aikaisemmassa blogissani, miten Pauls voitti vuosina 1968 – 1982 Latvian radion ja television KAIKKI vuotuiset laulukilpailut (1972 – 75 kilpailua ei tosin järjestetty). Tuntuu uskomattomalta, mutta kun kuuntelee läpi voittajakappaleet, ratkaisun ymmärtää. Pauls on poikkeuksellinen melodinen lahjakkuus, ja hän valitsi aina hyviä tekstejä. Oma suosikkini on vuoden 1971 voittaja Teic, kur zeme tā, laulu kaikkein kauneimmasta maasta, jossa rölliheinä kukkii ja kivetkin laulavat. Maan nimeä ei mainita, mutta on selvää, ettei tämä hiekkaisten rantojen maa voi olla muu kuin Latvia.

Teic, kur zeme skaistākā
Tur, kur smilgas zied
Teic, kur skarbā zeme tā
Te, kur akmens dziedz

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=ymTEVin60K4[/embed]

Olin kuvitellut, että Paulsin nousu Neuvostoliiton suurille markkinoille olisi alkanut Miljoonasta ruususta, mutta varsinainen läpimurtosävellys näyttääkin olleen vuoden 1977 Mikrofons-voittaja Par pēdējo lapu, oodi syksyn viimeiselle lehdelle. Listja zoltye, Keltaiset lehdet oli megahitti Neuvostoliitossa, eräiden tietojen mukaan sitä olisi myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta.  Tässä ensin Nora Bumbieren alkuperäinen tulkinta:

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=hy8QAKu-Mdc[/embed]

Ja sitten Laima Vaikulen venäjänkielinen versio vuosien takaa:

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=IZvIeeyJRoA[/embed]

Jos innostuu lukemaan entisen Neuvostoliiton populaarimusiikin historiaa, huomaa pian miten suuri merkitys Raimonds Paulsilla on ollut. Oma teoriani on, että 1970-luvun lopulla yleisö alkoi kyllästyä perinteiseen neuvostoviihteeseen, joka muistutti heikentyvästä taloudesta ja vähitellen höperöityvästä pääsihteeristä. Goskontsertissa, televisiossa ja levystudioissa tuottajat käänsivät katseensa länteen. Kun ulkomaisia taiteilijoita ei voitu kutsua, katseet kääntyivät Baltiaan. Moskovasta katsoen länsi alkoi Riiasta ja Tallinnasta, ja 1980-luvun venäjänkielinen populaarimusiikki Neuvostoliitossa oli yhtä Raimonds Pauls-festivaalia. Tämän voi todeta havainnollisesti kuuntelemalla Moskovassa viime huhtikuussa järjestettyä juhlakonserttia, jossa sikäläiset megatähdet esittävät 34 Paulsin hittiä, monet niistä myös suomennettuja.

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=J6p4BVy-IlU[/embed]

Nyky-Latviassa Paulsin hyviä suhteita Putinin Venäjälle ei nähdä pelkästään plussana, Mutta sanokaapa yksikin suomalainen taiteilija, joka kerää itänaapurissa samanlaisen yleisön? Olisihan se hienoa kansainvälisten suhteiden hoitoa, jos Moskovassa tunnettaisiin muitakin suomalaisia kuin Viola-tyttö ja Ville Haapasalo.

Raimonds Pauls voidaan myös nähdä yhdistävänä tekijänä. YouTubesta löytyy mielenkiintoinen katkelma Laima Vaikulen konsertista Jūrmalassa jokin aika sitten. Yleisö näyttää olevan pääasiassa venäjänkielistä, sillä Laima juontaa konsertin venäjäksi. Mutta kun Laima aloittaa vanhan Pauls –hitin Teic, kur zeme tā, kaikki yhtyvät latviaksi lauluun:

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=v6f4LV-hkgM[/embed]

Te ir mana dzimtene
Smilšainais krasts
Te pa baltu miglas stigu
Ceļu mājup rasts, mājup rasts 

Tämä on minun syntymämaani,
hiekkaisten rantojen maa
Siellä valkean sumun keskeltä
metsätieltä alkaa tie kotiin

Lopuksi vielä toinen osoitus siitä, miten Paulsin sävelmät kestävät aikaa: Keltaiset lehdet vuodelta 1977, mutta tällä kertaa modernina samba-versiona. Yhtyeen nimi on Sambanova, ja taustalla Riian skyline:

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=WE0KYsXehpU[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu