Vuosien varrella Fiskarsin residenssissä on vieraillut latvialaisia eri luovien alojen ammattilaisia kuvataiteilijoista runoilijoihin, mutta vuonna 2025 Rozentāls-seuran residenssitaiteilijaksi on ensimmäisen kerran valittu laulaja, Sniedze Prauliņa, joka on myös huilisti.

Laulajan filigraaninen, hienostunut ääni on varmasti jäänyt mieleen kaikille Rozentāls-seuran jäsenille, jotka osallistuivat seuran 33-vuotisjuhliin Kirjan talolla toukokuussa 2023. Silloin Sniedze esiintyi yhdessä JUUK-yhtyeen muusikon Oskars Jansonsin kanssa. Yhtyeessä Sniedze toimii huilistina, lauluntekijänä ja laulajana. Ammattimaisena huilistina Sniedze on ollut mukana yhtyeissä Levīti, Amorālā psihoze sekä muusikko Gatis Zieman taustaryhmässä. Hän on työskennellyt myös klassisen kuorolaulun parissa ja laulanut naisten lauluyhtyeessä Anima Solla sekä korkeatasoisissa kuoroissa Mūza ja Ave Sol.

Laulajan ensimmäinen sooloalbumi Inkrustācija julkaistiin vuonna 2017. Albumi oli ehdolla vuoden Austras balva -palkinnon saajaksi (palkinto annetaan vuosittain albumille, jonka musiikkikriitikoista ja musiikkialan edustajista koostuva tuomaristo on valinnut vuoden parhaaksi albumiksi Latviassa).  Se on kuunneltavissa täällä:  https://www.youtube.com

Myös JUUK-yhtye on ollut ehdolla sekä Austras balva - että Zelta Mikrofons -palkintojen saajaksi. Vuonna 2024 JUUK-yhtyeen albumi Muļķa stabule voitti Zelta Mikrofons -palkinnon kategoriassa vuoden indie- tai vaihtoehtomusiikkialbumi. Zelta Mikrofons on tunnetuin musiikkigaala Latviassa.

Sniedzen kaunista ääntä on kuultavissa esimerkiksi JUUK-yhtyeen kappaleessa Runoilija (Dzejnieks): https://www.youtube.com

Muusikko sai laajempaa tunnustusta vuonna 2015 osallistumalla Latvian television nuorten muusikoiden kilpailuun Radīti mūzikai (Luotu musiikille).

Vuoden 2025 residenssitaiteilija Sniedze Prauliņa on hyvin luova persoona, joka pitää kaikenlaisista uusista projekteista. Haastattelussa hän kertoo uusimmat kuulumisensa:

”Voin paljastaa, että Latvian esiintyjien ja tuottajien yhdistyksen (LaIPA) JUUK-yhtyeelle myöntämän avustuksen turvin olemme levyttämässä uutta studioalbumia, joka ilmestyy vielä tänä vuonna.

Jo vuoden verran olen tehnyt ns. unelmatyötäni – säveltänyt musiikkia esikouluikäisille lapsille suunnattuun animaatioelokuvaan Urga, Jo un Po, joka kertoo, miten yli-inhimillisiä ominaisuuksia ja hieman yliluonnollisia voimia omaava supersankari Urga-koira ja hänen kaksi ystäväänsä pelastavat pulaan joutuneita eläimiä. Lyhyt traileri katsottavissa täällä: https://www.urgafilm.com/

Erityisen iloinen olen siitä, että yhdessä kolmen lahjakkaan underground-säveltäjän kanssa olen päässyt tekemään musiikkia ensimmäiseen latvialaiseen musikaaliin nimeltään Līgava (Morsian), sitäkin voin kutsua unelmatyökseni. Musikaali on nähtävissä Latvian elokuvateattereissa vuonna 2026.”

Sniedze on kasvanut musiikkirikkaassa perheessä. Molemmat hänen vanhempansa ovat hyvin tunnettuja musiikkimaailmassa: isä on säveltäjä ja muusikko Uģis Prauliņš ja äiti säveltäjä, urkuri ja laulaja Silvija Silava. Sniedzella on ollut ilo päästä esiintymään sekä isänsä että äitinsä kanssa.

Sniedzen mielestä on vaikea arvioida objektiivisesti, olisiko hän kiinnostunut musiikista niin paljon, jos ei tulisikaan niin musikaalisesta perheestä.

”Musiikin kuunteleminen ja sen ymmärtäminen on meille yksinkertaisesti synnynnäistä. Jokainen meistä ymmärtää sen tietysti vähän eri tavalla. Oli ehdottomasti mielenkiintoista tutkia musiikkia, soittimia ja erilaisia musiikkilaitteita vanhempieni kanssa jo lapsena, suuret kiitokset heille siitä, etteivät he estäneet minua soittamasta tai laulamasta aina kun teki mieli”.

Aikoinaan Sniedze opetti äitinsä kanssa musiikkikoulussa. Koulun tavoitteena on iästä riippumatta antaa kaikille mahdollisuus toteuttaa musiikillisia toiveitaan ja tavoitteitaan. Hän muistelee sitä aikaa lämmöllä:

”Ollessani silloin töissä siellä itsellänikin oli pieni vauva. Tuntui siltä, että silloin sain jonkun supervoiman – pystyin vetämään onnistuneesti ainakin tunnin pituiset musiikki- ja tanssitunnit vauvoille ja heidän vanhemmilleen. Todellinen supersankari oli kuitenkin äitini, joka Latviassa tunnetaan myös lastenlaulujen säveltäjänä”.

Residenssitaitelija on hyvin luova ja haluaa kokeilla kaikenlaista uutta. Hän esiintyy yhdessä JUUK-yhtyeen kanssa hyvin aktiivisesti sekä osallistuu erilaisiin muihin projekteihin. Musiikki on Sniedzelle sekä intohimo että työ.

”Olen aina pyrkinyt olemaan luova tai ainakin ’viljelemään luovaa maaperää’, minkä seurauksena tällä hetkellä musiikin luominen ei ole minulla enää vain kokeilun ja harrastuksen tasolla. Se on ihan totinen ammatti. Samalla musiikki on minulle tärkein tapa, jolla voin ilmaista syvimpiä ajatuksiani, tunteitani sekä puhutella ja koskettaa muita ihmisiä. Musiikin hienovaraisuuksien löytäminen, musiikin kielen viljeleminen ja kauneuden etsiminen on loputon polku. Musiikki olisi hieman merkityksetöntä, jos se olisi ilman minkäänlaista viestiä. Annan kuitenkin musiikin myös kehittyä ja virrata vapaasti”.

Pari vuotta sitten Sniedze esiintyi Riga A Cappella -festivaalilla. Konsertissa nimeltään Putekļu cilvēks (Tähtipölyihminen) oli mahdollista kuunnella kuoron, sellomusiikin, elektroniikan sekä Sniedzen äänen vuorovaikutusta. Konsertissa vallitsi kosminen tunnelma, jonka aikana yleisö vajosi meditatiivisille tasoille. Sniedze sai inspiraationsa konsertissa esitettävien teosten luomiseen kosmoksesta ja ideasta, että kaikki luodaan tähtipölystä – planeetat, kasvit ja ihmiset. Konsertti jätti suuren vaikutuksen kuuntelijoihin. Muusikko kertoi, että vielä tänäkin päivänä hänen luoksensa tulee ihmisiä, jotka toivovat kuulevansa lisää musiikkia juuri Tähtipölyihminen -konsertin musiikkimaailmasta.

On mahdollista, että myös Sniedzen kuuntelijat Fiskarsissa pääsevät kokemaan siitä jotakin:

”Aion viedä Tähtipölyihminen -musiikki-ideani Fiskarsiin kukoistamaan. Annan kuitenkin itselleni myös vapautta äänien etsimisessä. Toivon todella, että residenssin aikana pystyn laulamaan koko sydämestäni ilman ympäröivän maailman häiriöitä. Tuon mukanani muutaman äänilaitteen, joiden avulla tämä prosessi tulee muistuttamaan konserttiesitystä”.

Sniedzella on kokemusta erityyppisissä tapahtumissa esiintymisestä. Yhdessä JUUK-yhtyeen kanssa hän on esiintynyt isoillakin festivaaleilla. Vuonna 2020 hän esiintyi yhdessä virolaisen psykedeelisen folk-yhtyeen Puuluupin kanssa Latviassa maailmanmusiikin festivaalilla Porta 2020. Hän on tottunut esiintymään suuren yleisön edessä. Sniedze myöntää, että parhaillaan hän ihan mieluusti keskittyisi vähän rauhallisempiin tapahtumiin ja kuuntelijoihin.

Sniedzen toive todennäköisesti toteutuu Fiskarsissa. Hän on kuitenkin hieman varovainen paljastamaan omia suunnitelmiaan Fiskarsia koskien:

”Mielestäni elämistä Fiskarsin residenssissä voi verrata vähän ns. luovan hengen parantolaan. Ehkä avaan siellä siipeni tai ehkäpä minulle ilmestyy häntä. Ehkä yksinkertaisesti harjoittelen residenssitaitelijana olemista. Ehkä haluaisin sellaisen illan, jossa puhutaan heliumista. Olen joskus onnistunut muuttumaan myös kirjailijaksi. Saa nähdä mitä tapahtuu Fiskarsissa.”

Haluaisitko sinäkin nähdä ja kokea sen, avata omat siipesi johonkin uuteen ja ihmeelliseen?

Teksti: Ieva Repo

Rozentāls-seura tekee lauantaina 27.9. Fiskarsiin retken, joka tehdään tällä kertaa yhdessä Ystävyysseurojen liiton kanssa!

Päivän ohjelma on:

• lähtö Kiasman edestä klo 8.45
• opastettu tutustuminen Mustion linnaan klo 10
• lounas Åminne Gårdissa Nordcenter Golf & Country Clubilla klo 12
• saapuminen Fiskarsiin n. klo 13.30 ja Rozentāls-seuran omana ohjelmana tapaaminen residenssitaiteilija Sniedze Praulinan kanssa
• omaa aikaa, lähtö paluumatkalle klo 16.30

Retken hinta on 50 € sisältäen matkat, Mustion linnan ja lounaan. Ilmoittautumiset seuran toimistolle 30.8. mennessä: info@rozentals-seura-fi

Elävä legenda Ieva Akuratere saapuu Helsinkiin 13. marraskuuta!

Ieva Akuratere on yksi suosituimmista ja rohkeimmista latvialaisista muusikoista, joka 1980-luvun lopulla kappaleellaan Manai Tautai vahvasti vaikutti Latvian itsenäisyyden vakiinnuttamiseen. Kappaleesta tuli ns. lauletun vallankumouksen (Dziesmotā revolūcija) tunnuslaulu, joka liikutti ja yhdisti Latvian kansan yhteiseen rukoukseen vapauden puolesta. Hän on saanut Latvian valtion korkeimman kunniamerkin nimeltään Triju Zvaigžņu ordenis erityisistä ansioistaan Latvian valtion hyväksi.

1980-luvun alussa Ieva Akuratere tuli laajemmin tunnetuksi legendaarisen latvialaisen rockyhtyeen Pērkons laulajana. Akuratere on erittäin monipuolinen muusikko, joka on esiintynyt sekä solistina että mukana useissa musiikkiprojekteissa, esimerkiksi uuden aallon ja post-punkin yhtyeessä K. Remonts, kokeellisen musiikin yhtyeessä NSRD sekä neljän latvialaisen nais-poplaulajan projektissa Dāmu pops. 1990-luvulla hän perusti yhtyeen Simulācija, jossa hän lauloi itse säveltämiään lauluja. Hän on toiminut myös kokeellisen kansanmusiikin projektissa Lidojošais paklājs.

Ieva Akuratere on elävä legenda. Häntä on aikoinaan luonnehdittu Baltian Joni Mitchelliksi. Aidolla karismallaan sekä kauniilla ja ainutlaatuisella äänellään hän on lumonnut ihmisiä myös Latvian ulkopuolella. Hänen laulunsa Kā man klājas (1989) säestyksellä ihmiset monissa yhteisöissä Euroopassa ja muualla maailmassa kokoontuvat yhteistanssiin, joka kansainvälisesti tunnettu nimellä ”Elm Dance”. Yhteinen tanssi on osoitus ihmiskunnan rakkaudesta elämään, toivosta ja solidaarisuudesta Maata ja kaikkea elävää kohtaan.

Uransa aikana – sekä sooloartistina että ollessaan mukana erilaisissa musiikkiprojekteissa – Ieva Akuratere on levyttänyt yhteensä noin 30 musiikkialbumia. Hän on esiintynyt eri puolilla Eurooppaa, Skandinaviaa sekä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa laulaen sekä latvialaisille että muille. Akuratere esiintyy edelleen aktiivisesti eri musiikkitapahtumissa sekä osallistuu erilaisiin Latviassa suosittuihin musiikkiohjelmiin- ja projekteihin.

Konsertin järjestää Rozentāls-seura yhteistyössä Latvian tasavallan suurlähetystön kanssa.

To 13.11.2025 Korjaamon Vintti (Töölönkatu 51 A-B, Helsinki)
Ovet klo 18:00
Konsertti klo 19:00
Lipun hinta palvelumaksuineen 33,60 € + tilausmaksu
Lipun hinta Rozentāls-seuran jäsenille palvelumaksuineen 29 € + tilausmaksu (kysy etukoodi seuran toimistolta: info@rozentals-seura.fi)

Liput: www.lippu.fi

Elokuun 23. päivänä vuonna 1988 Latvian sosialistisessa neuvostotasavallassa jyrähti. Ensi-iltansa sai rockooppera Karhunkaataja (Lāčplēsis). Zigmars Liepiņšin säveltämien voimasävelten kajahdellessa sekä Māra Zālīten tekstin paaluttaessa latvialaisuuden perustuksia ja käsitellessä Neuvostoliiton ikeen alla sinnitelleiden latvialaisten patoutunutta vapauden kaipuuta, unelma itsenäisestä Latviasta vahvistui vahvistumistaan katsojien mielissä.  Lähes päivälleen kolme vuotta myöhemmin tämä haavekuva toteutui Latvian uudelleenitsenäistyttyä 21.8.1991. Jyrinä, pauhu ja kansan uhraukset olivat tuottaneet toivotun tuloksen.

Rockooppera Karhunkaataja on ikoninen teos, joka perustuu Andrejs Pumpursin kirjoittamaan Latvian Karhunkaataja-kansalliseepokseen. Se kertoo samannimisestä karhunkorvaisesta sankarista, jonka tehtävänä on puolustaa latvian kansaa ja taistella vieraita sortajia vastaan. Rockooppera Karhunkaataja eroaa monilta osin Pumpursin eepoksesta. Musiikilliseksi näyttämöteokseksi sovitettuna se on suoraviivaisempi ja siinä korostuvat teemat, jotka liittyvät Latvian itsenäistymispyrkimyksiin 1980-luvulla. Teoksissa on paljon yhteisiä hahmoja, mutta heidän välillä on myös merkittäviä eroja. Rockoopperassa hahmoja on muokattu tarinan ja sanoman tarpeisiin. Rockoopperan esittäminen juuri ennen uudelleenitsenäistymistä osana kansannousua teki siitä latvialaisille kulttuurisesti ja historiallisesti merkittävän. Se symboloi latvialaisille taistelua vapauden puolesta, itsenäisyyden henkeä ja kansanperinteitä. 

Musiikillisesti rockooppera on hyvin monipuolinen vaihdellen rockista, kansanmusiikkiin ja jazziin. Karhunkaatajan ja Kangarsin saapuessa Aizkraukleen, noidat pistävät kabareen pystyyn! Rockoopperan musiikista ja monista sen lauluista onkin tullut osa latvialaista kulttuuriperintöä.

Monitasoinen rakkaustarina

Eepoksessa Laimdota on Karhunkaatajan rakastettu. Rockoopperassa hänen roolinsa on suurempi. Hän symboloi Latviaa - sen kauneutta, identiteettiä ja haavoittuvuutta. Karhunkaataja itse edustaa Latvian kansaa. Heidän rakkaustarinansa on rockoopperan keskeinen ja väkevin symboli edustaen latvialaisten isänmaanrakkautta ja itsenäistymispyrkimyksiä. Karhunkaataja on supersankari, jonka kutsumus on suojella isänmaataan, sen ihmisiä ja taistella heidän puolestaan. 

Tätä rakkautta pyritään koettelemaan jatkuvasti  monen vihollisen pyrkiessä heidän väliinsä. Etunenässä on Karhunkaatajan hyvä ystävä Kangars, joka osoittautuu kunnianhimoiseksi petturiksi. Kangarsin manipulointi huipentuu kohtauksessa, jossa hän uhkaa ottaa Laimdotan väkisin ja jakaa hänet kaikkien kanssa. Rockoopperan lopussa Kangars pettää isänmaansa paljastaen valloittajille Karhunkaatajan heikon kohdan. Vasta tämän tehtyään hän ymmärtää tulleensa harhaanjohdetuksi ja katuu syvästi.

Latvialaisten syvä suhde luontoon

Luonto on vahvasti läsnä Karhunkaatajassa. Sitä ilmentävät monet hahmot olemuksellaan ja lauluissaan. Staburadze, myyttinen vedenväki ja luonnon hengetär symboloi Latvian kansanperinteessä luonnonvoimia. Hänellä on teoksessa erityinen rooli Karhunkaatajan pelastajana ja oppaana. Hän onkii sankarimme Daugavasta (suom. Väinäjoki), jonne Aizkrauklen veltot noidat ovat hänen syösseet. Tämä hetki on Karhunkaatajan ensimmäinen “kuolema”, jonka yhteydessä Staburadze opettaa Karhunkaataja ja Latvian kansaa:

Muista lentävät järvet.
Muista sydän, joka notkuu kuin täysi naulakko.
Sinä olet elossa, jos muistisi on elävä.

Kenties "Lentävät järvet" kuvastavat Latvian kansan henkeä ja kykyä ylittää maallisia esteitä. Mutta ennen kaikkea se liittyy latvialaisten kaipuuseen vapaudesta ja yhteydestä luonnonvoimiin, erityisesti aikana, jolloin Latvia oli vielä kamppailun keskellä. Lentävät järvet ovat siten kuin unelmia tai toiveita, jotka kantavat kansaa eteenpäin.

Daugava on aina ollut latvialaisille elintärkeä, pyhä paikka ja myös runsaasti legendoja synnyttänyt luonnonelementti. Olemuksen ja mahdin Staburadzelle antaa myyttinen Daugava-joesta noussut kallio, Staburags, joka jäi veden alle Pļaviņasin vesivoimalan rakentamisen jälkeen. Paikka oli aikoinaan pyhiinvaelluskohde ja on tarinoissa Staburadzen kotipaikka. Staburadze muistuttaa meitä, että maa ja sen voimat voivat suojella kansaa ja antaa sille toivoa. Hänen rooli on olla salaperäinen pelastaja, joka auttaa Karhunkaataja voittamaan vastustajansa ja jatkamaan matkaansa entistä viisaampana ja tiedostavampana. 

Lavalle astelee Koknesis (Puuntuoja). Koknesis on taipumaton, kova sälli sekä Karhunkaatajan luottomies, joka edustaa yksinkertaisen ja ahkeran kansanihmisen arkkityyppiä, joka käyttää fyysistä voimaansa ja työskentelee pyyteettömästi kansakunnan hyväksi. Hänen läsnäolonsa muistuttaa, että suuriin saavutuksiin - kuten itsenäistymiseen ja vapauteen - tarvitaan sankareiden lisäksi jokapäiväistä ponnistelua ja yhteishenkeä. Koknesis kantaa isänmaata rakennettaessa rakennusmateriaalit paikalle ja on valmis uhraamaan voimansa sen hyväksi. Järkkymättömällä uskollaan ja taipumattomuudellaan hän muodostaa vastapainon Kangarsille ja toisaalta täydentää Karhunkaatajaa. Siinä missä Karhunkaataja tekee sankaritöitä puolustaen kansaansa vihollista vastaan, Koknesis keskittyy pitkäjänteisesti vankan ja kestävän perustan rakentamiseen. Puilla on latvialaisessa kansanperinteessä iso merkitys. Lauluissaan Koknesis puhuu eri puulajien kautta. Hän esittelee itsensä ja samalla ohjeistaa latvialaisia seuraavasti:

Tammi on isäni. 
Lehmus on äitini.
Minulla on pihlajan sielu. 
Katajan sitkeydessä, 
Tuomen hellyydessä, 
Kaikukoon kotimaamme. 

Tammi symboloi voimaa, maskuliinisuutta, vakautta ja kestävyyttä. Lehmus liittyy feminiinisyyteen, lempeyteen ja kotiin. Sen yhteydessä nähdään usein Laimdota. Pihlajan lailla Koknesis on vankkumaton, suojaa tarjoava luotettava kaveri, joka auttaa selviytymään vaikeista ajoista. Katajan ja tuomen kautta Koknesis viestittää sitkeyden, uudistumisen ja kestävyyden tärkeydestä Latvialle.

Karhunkaataja Suomessa

Kangarsin huijaaman Karhunkaatajan saapuessa Pohjolan tytön pakeille murheen murtamana ja allapäin epäillen olevansa kuollut, hän saa Pohjolan tytöltä kelpo ripityksen. Tästä voimaantuneena hänen miesflunssansa hellittää ja hän saa elämänilonsa ja tarmonsa takaisin. Karhunkaatajan toistuvat kysymykset omasta kuolemastaan on merkittävä teema, johon liittyy hänen henkinen kasvu kohti supersankaruutta. 

Pohjolan tyttö toimii oppaana Staburadzen tavoin. Hän nostaa Karhunkaatajan murheen alhosta ja auttaa häntä kirkastamaan tehtävänsä ja löytämään tiensä eteenpäin. Pohjolan tyttö edustaa kauneutta, salaperäisyyttä, pohjoisen luonteenvoimaa ja viisautta. Suomalaiseen korvaan tämä saattaa kuulostaa tutulta. Samanlaisia ominaisuuksia on tunnistettavissa kotoisen Kalevalan Pohjanneidossa. Hän ja Karhunkaatajan Pohjolan tyttö jakavatkin samoja ominaisuuksia. On vähintään mielenkiintoinen ajatus, että Pohjolan tytön hahmo voisi sisältää tietoisia viittauksia Pohjanneidon edustamaan mytologiseen hahmoon. Erityisesti, kun otetaan huomioon, että Latvian ja Suomen kansanperinteet sisältävät samankaltaisia elementtejä, aikojen saatossa yhteyttä on pidetty tiiviisti ja Kalevala oli aikansa merkittävä ja kansainvälisestikin suosittu eepos. Kenties Pumpurs viittaakin eepoksessaan tietoisesti naapurin “best-selleriin”.

Vallanhimoa ja väkivaltaa

Pahuutta ja uhkaa Latvian kansalle edustava monet hahmot. Ylitouhukkaat, mutta yksinkertaiset pirut, joita ristiretkeläisten johtaja pastori Dīterihs ohjailee ovat miltein simbergiläisen hellyttäviä. Vallanhimoinen Dīterihs edustaa hengellistä sortoa ja uskonnolla hallitsemista. Hän osoittaa, että valtaa ei luoda pelkästään miekalla, vaan myös ideologian ja hengellisen manipuloinnin kautta. Dīterihsin julma käsikassara on Musta Ritari, synkkä hornan henki, jonka kohdatessaan Karhunkaataja vaikeroi:

Kuka olet?
Ilman silmiä, korvia ja kieltä?
Läheisyytesi on musta sumu,
Joka tahraa sieluni.
Hengityksesi on musta tuuli,
Joka riisuu toiveiltani seppeleen.
Jaloissasi on tuhat jalkapohjaa,
Jotka juhannuskukkiani tallaavat. 

Juhannuskukat ja -seppele ovat latvialaisuuden timanttisinta ydintä. Alistamista ei voine dramaattisemmin kuvata, vaikka säkeestä puuttuu timantin kolmas kulma - sienet ja jokaisen latvialaisen tarkimmin vaalittu salaisuus - sienipaikka! Juhannuksen merkitystä korostaa myös keskivaiheilla lavalle lampsiva kansanlauluryhmä līgo- eli juhannus-lauluineen.

Karhunkaataja kohtaa Mustan ritarin suuressa ja kohtalokkaassa taistelussa, jonka tuoksinassa kumpikin syöksyvät Daugavan syvyyksiin. Daugavan pyhyys ja merkitys latvialaisille korostavat taistelun kohtalokkuutta entisestään. Tämä, yhäkin Daugavassa jatkuva taistelu, on monumentti Latvian kansan kamppailulle vapaudestaan ja identiteetistään.

Vaikka rockooppera Karhunkaataja sijoittuu Latviaan, sen käsittelemät aiheet ovat universaaleja ja tuttuja myös suomalaisille. Eritoten vapauden ja alistamisen teema on ikävä kyllä hyvin ajankohtainen tämän päivän Euroopassa ukrainalaisten taistellessa jo kolmatta vuotta olemassaolostaan ja oikeudestaan omaan kulttuuriin ja maahan.

Intensiteetti kasvaa teoksen edetessä kohti loppuaan, viesti voimistuu ja tunteet nousevat pintaan. Lopussa Mustan ritarin uuvuttama Karhunkaataja valaa toivoa kansaan ja kutsuu sitä toimeen. Esityksessä pääosan esittäjä, Dons, nielee vaivoin kyyneleensä tuhatpäisen kuoron vastatessa kutsuun huutaen Karhunkaatajaa.

Minä kuulen vielä.
Minulla on vielä kieli ja nimi. 
Kutsu minua, lapsonen!
Kutsukaa minua kovempaa!

Rockooppera tekstitetty suomeksi

Vuoden 1988 ensi-illan jälkeen rockoopperaa on esitetty useasti ja eri kokoonpanoilla. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, marraskuussa 2018, teos esitettiin Riika-areenalla osana Latvian 100-vuotisjuhlallisuuksia. Esiintyjien joukossa oli näyttelijöitä ja laulajia alkuperäisesityksestä! Minulla oli suuri kunnia osallistua ja laulaa teosta säestäneessä suurkuorossa. Harjoitellessamme kuoro-osuuksia suomalais-latvialaisen Ziemeļmeita-kuoron (linkki kuoron kotisivuille tässä) kanssa halusin tarjota suomalaisille kuorokollegoilleni mahdollisuuden tutustua teokseen ja aloin tehdä libretosta käännöstä. Pian kävi selväksi ettei pikapikaa kasattu käännös olisi tehnyt oikeutta Māra Zālīten väkevälle libretolle. Ei auttanut muu kuin tarttua toimeen ja uhrata Rockooppera Karhunkaatajalle sen kääntämisen vaatima aika. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, työstin aiemman käännöksen pohjalta tekstitykset Riika-areenan konserttitaltiointiin (kts. yllä oleva video). Myös alkuperäinen 80-luvun versio löytyy Youtubesta (kts alla oleva video).

Helsingissä, Karhunkaatajan päivänä 11.11.2024

Henri Ranki

Lisää tekstiä

Tervetuloa tekemään kirja- ja levylöytöjä torstaina 28.11. 2024 klo 16-18 seuran toimistolle Helsingin Kaisaniemeen. Myynnissä on vanhoja kirjoja ja CD-levyjä, sekä omasta käytöstä poistettuja että lahjoituksina saatuja. Valikoimassa on paljon latviankielistä tieto- ja kaunokirjallisuutta sekä myös englanninkielistä, Latviaa käsittelevää tietokirjallisuutta. Lisäksi myynnissä on myös jonkin verran suomenkielisiä kirjoja. Levyjen joukosta löytyy monenlaista aina klassisesta eri aikakausien kevyeen musiikkiin.

Tapahtumassa voi tietysti ostaa myös uusia kirjoja sekä muita tuotteita. Niiden valikoimaan voit tutustua etukäteen osoitteessa https://holvi.com/shop/Rozentals-Seura/. Nyt on erinomainen mahdollisuus hankkia joululahjakirjat ilman postimaksua!

Saapumisohje: ulko-ovella soita 7. kerroksen ovisummeria. Tule 7.kerrokseen ja soita hissejä vastapäätä olevan lasioven ovikelloa. Oven vieressä on nimikyltti. Olet lämpimästi tervetullut!

”Kukaan meistä ei ole välinpitämätön. Me kaikki teemme kaikkea suurella intohimolla” näin sanoo Sudden Lights -yhtyeen laulaja Andrejs Reinis Zitmanis. Yhtye esiintyy Helsingissä kahdella Semifinal-klubin keikalla 3.10. ja 4.10.

Musiikilla on aina ollut tärkeä rooli elämässäni. Taannoin kuitenkin huomasin, että suuresta tarjonnasta huolimatta mikään musiikki ei ole onnistunut koskettamaan sydäntäni niin syvästi kuin joskus aiemmin. Luulin, että olin menettänyt yhteyteni musiikkiin. Syytin ikääni. Viime vuonna (kiitos Euroviisuille) tutustuin latvialaiseen yhtyeeseen Sudden Lights. Musiikki aiheutti minussa niin vahvoja tunteita, että jopa itku tuli. Oli hieno todeta, ettei vika ollut iässäni, vaan sieluni oli odottanut sellaista musiikkia, joka on tehty suurella rakkaudella ja intohimolla. Olen erittäin iloinen, että minun lisäksi yhtyeen on löytänyt myös runsas määrä muita kuuntelijoita.  

Sudden Lights on nimittäin yksi Latvian tämän hetken suosituimmista yhtyeistä, joka on valloittanut tuhansien ihmisten sydämet. Haluaisin tuoda yhtyeen musiikkia ainakin askeleen lähemmäksi myös suomalaiselle yleisölle. Kiitos yhtyeen ystävälliselle managerille sain mahdollisuuden haastatella Sudden Lights -yhtyeen laulajaa Andrejs Reinis Zitmanista.

Viimeisten vuosien aikana teillä on ollut kädet täynnä töitä, työlistalla on ollut mm. lukemattomia konsertteja, konserttielokuvan kuvaaminen, aktiivinen some-elämä ja myös uuden studioalbumin tekeminen. Sen kaiken rinnalla osalla teistä on myös palkkatyö ja perhe. Mistä te saatte energiaa siihen kaikkeen?
Kyllä, kun katsoo kalenteria taaksepäin, tuntuu ihmeelliseltä, että olemme viimeisten vuosien aikana ehtineet saavuttamaan tämän kaiken. Tehdessä asiat kuitenkin tuntuvat tapahtuvan huomaamatta, kuin itsestään. Otetaan pieniä askelia kerrallaan, asetetaan tavoitteita ja mietitään sitten, miten ne saavutetaan. Energia syntyy tekemisestä. Inspiraatio uusiin hommiin tulee, kun näkee, miten ideoista tulee totta. Se on se mikä vie aina eteenpäin.

Eikä teitä ollenkaan pelota se, että jonain päivänä väsytte siihen kaikkeen? 

Kyllä, se kieltämättä vähän pelottaa minua. Meillä on ollut niin hyvä flow, työ on samanaikaisesti tuntunut vähän juhlalta. Sitä tunnetta me emme haluaisi menettää. 

Edustitte Latviaa Euroviisuissa Liverpoolissa Englannissa vuonna 2023. Vaikka kappaleella ”Aijā” te ette onnistuneet viemään Latviaa finaaliin, musiikki kuitenkin tavoitti miljoonia viisulähetyksen katsojaa ympäri maailmaa. Minkälainen merkitys Euroviisuilla oli?

Soittaminen ja musiikin julkaiseminen Latviassa on mahtavaa, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että pitää kokeilla soittaa jossain muuallakin, ettei yhtye ruostuisi. Euroviisuihin osallistuminen oli loistava alkupääoma, jos näin voi sanoa. Se mahdollisti sen, että me pääsimme esittämään musiikkiamme suurelle yleisölle ja samalla aloitimme jotain pysyvää – polun kansainvälisille areenoille. Täytyy sanoa, että se antoi meille paljon. Se ei tietenkään toiminut minään taikasauvana, joka olisi järjestänyt meille heti jättimäisiä konsertteja ympäri maailmaa. Mutta se antoi meille kannattajia kaikkialla Euroopassa, mihin vain olemme menossa. Meidän ei tarvitse aloittaa kaikkea nollasta.

Sudden Lights on tällä hetkellä yksi kuumimmista ja rakastetuimmista yhtyeistä omassa kotimaassaan Latviassa. Osaatteko itse selittää mistä tämä suuri suosio johtuu ja onko teillä joku oma resepti menestykseen?

Hyvä kysymys. Mitään erityistä reseptiä ei ole. Teemme omaa hommamme sinnikkäästi ja rakkaudella. Ja tällainen rakkaus näyttää tarttuvan. Kieltämättä myös onnella on ollut jonkinlainen rooli – kaikenlaiset oikeat hetket ja oikeat ihmiset ovat tulleet vastaan matkan varrella. Vuosien aikana olen myös ymmärtänyt, että meillä on ollut erittäin suuri onni sisäisen kemian kanssa, sekä itse yhtyeessä että koko tiimissä. Kukaan meistä ei ole välinpitämätön. Me kaikki teemme kaikkea suurella intohimolla.

Tänä syksynä yhtyeellä on keikkoja Baltiassa, Suomessa ja Iso-Britanniassa. Aikoinaan yhtyeen nimeksi valitsitte Sudden Lights, koska teidän mukaanne teillä oli suuria unelmia. Onko teillä edelleen samoja unelmia ja onko tämä kiertue osa niiden toteuttamisesta?

On vaikea sanoa, miksi sekä meillä että muilla artisteilla on niin vahva halu pyrkiä ulkomaille. Mahdollisesti siksi, koska pohjimmiltaan se on sellainen saavuttamaton vuori. Jokainen konsertti ulkomailla on jo pieni unelmien täyttymys. Kuten bändin jäsen Kārlis sanoi konserttielokuvassamme - "unelmat nuhraantuvat". Nuorena haaveilimme megakonserteista Wembley Stadiumilla, koska se tuntui upeimmalta, mitä olemme koskaan nähneet. Mutta nuoruuden suurissa haaveissa meillä on tapana ajatella vain määränpäätä eikä itse tietä siihen. Nyt opimme prosessista nauttimista tarttumalla uusiin haasteisiin. Unelmat muuttuvat realistisimmiksi, kun tiedämme, keitä olemme ja mistä tulemme. Haaveilemmeko edelleen Wembleystä? Tuskin enää. Emme tietenkään kuitenkaan kieltäytyisikään soittamista siellä. Mennään askel askeleelta eteenpäin ja sitten katsotaan mihin se tie vie.

Facebookin tai YouTuben -kanavallanne usein törmää kuuntelijoiden kommentteihin, joissa he toivovat teidän pysyvän aina sydämellisinä ja aitoina, sekä säilyttävän hyvän kontaktin kuuntelijoihin. Onko se teidän mielestänne mahdollista, jos pääsette esiintymään suurille lavoille?  

Miksipä ei. Olemme tottuneet katsomaan muusikoita, näyttelijöitä ja taiteilijoita joinakin yliluonnollisina olentoina, mutta todellisuudessa me olemme kaikki ihmisiä – pohjimmiltaan olemme hyvin samanlaisia. Miksipä asenne ihmisiin muuttuisi, jos onnistuu menestymään ammatillisesti.

Esitätte laulujanne sekä latviaksi että englanniksi. Kummalla kielellä laulatte mieluiten ja kuinka tärkeää teille on, että kappaleet ovat myös omalla äidinkielellä? Voin kertoa, että olen kuullut monelta suomalaiselta, että he arvostavat juuri sitä, että laulatte omalla äidinkielellänne.

Kielet ovatkin mielenkiintoinen asia. Latvian kieli on meidän äidinkielemme, sillä ymmärrämme kaikki merkitykset ja sivumerkitykset, yhteyden kulttuuriin, sanaleikit jne. Ymmärrämme ne ihan ytimeen asti. Halusimmepa tai emme, latviankielisistä kappaleista tulee henkilökohtaisempia ja intiimimpiä. Mutta englannin kielessä on silti myös jotain erittäin kiehtovaa. Se on foneettisesti erittäin miellyttävä kieli minulle henkilökohtaisesti. Kun kappaleet käännetään latvian kielestä englanniksi, sanat kuulostavat kuitenkin usein banaaleilta tai hankalilta. Olen iloinen, että Latvian ulkopuolellakin ihmiset ovat kiinnostuneita kielestämme - se kannustaa meitä laulamaan latviaksi.

Osassa kappaleista käsittelette sellaisia nykypäivän aiheita kuten kaupunkielämän suuruus, ikuinen kiire, sosiaalisen median merkitys, kuten myös vaikeita ja kuormittavia muistoja Neuvostoliiton ajoilta. Miten kuvailisitte tätä aikaa, jossa nyt elämme ja minkälainen rooli sillä on teidän musiikissanne? Mistä arvoista itse pidätte kiinni?   

Pohdiskelen kyllä usein, onko musiikillamme joku pysyvä arvo. Minusta tuntuu, että nykyään meillä on niin runsaasti kaikkea tarjolla, että tällaisia ​​hienoja musiikkikappaleita, taideteoksia tai elokuvia tulee olemaan yhä vähemmän ja vähemmän. No, siis sellaisia, jotka tekevät pysyvän vaikutuksen. Elämme runsauden ajassa - meidän tulee tehdä paljon valintoja, mitä haluamme elämältämme. Kun näkee, kuinka paljon ihmisillä on vaihtoehtoja, miten viettää perjantai- tai lauantai-iltaa, ilahdun kovasti siitä, että joku ylipäänsä vielä tulee konsertteihin. Ei se niin toivotonta ole, jos on arvoja, joista pitää kiinni. Minulle itselleni ihmisyys on tärkeää. Ja intohimo myös. Minulle on tärkeää, etteivät asiat ole yhdentekeviä.

Eräässä haastattelussa luin, että yksi bändikavereista kutsui sinua ”päälliköksi”. Onko jokaisella teistä joku erityinen rooli, siis sellainen sosiaalinen?

Kyllä, onhan meillä luultavasti jokaisella jonkinlainen oma sosiaalinen rooli. Sanoisin jopa emotionaaliset, psykologiset roolit. Vietämme paljon aikaa yhdessä, ja sen myötä olen huomannut, että meillä on sellainen mielenkiintoinen side toisiimme, joka toimii parhaiten, kun juuri me olemme kaikki neljä yhdessä. Olemme luonteeltaan hyvin erilaisia, mutta kun nämä kaikki neljä luonnetta tulevat yhteen, jotenkin kaikki tasoittuu. En edes oikein tiedä miten sitä selittäisin.

Jos joku ravintola, kahvila tai baari haluaisi kehittää Sudden Lights -nimisen juoman, mikä se olisi ja mistä koostuisi?

Oi! Tähän ei ole helppoa vastata, koska meillä kaikilla on erilainen maku juomien suhteen. Se voisi mahdollisesti olla esimerkiksi joku kahvijuoma - sellainen täyteläisestä maidosta tehty jäinen latte.

Tämän jutun lukijat saattavat olla kiinnostuneita latvialaisesta musiikista tai juuri päinvastoin – eivät tiedä siitä juurikaan mitään. Miten kuvailisit tämänhetkistä musiikkielämaa Latviassa? Voisitko suositella jotain muita latvialaisia artisteja, joihin kannattaisi tutustua?

Minusta latvialaisen musiikin osalta tällä hetkellä eletään erittäin jännittävää aikaa. Internetin aikakausi on tuonut meidät paljon lähemmäksi länttä - siksi pitkiin aikoihin ei ole enää ollut sellaista tilannetta, että olisi vain yksi maailmanluokan yhtye ja sitten kaikki muut. Laadun osalta voimme päästä isojen bändien tasolle. Tietysti taloudelliset mahdollisuutemme ovat erilaiset kuin suurten levy-yhtiöiden artisteilla, mutta tämä on toisaalta meille samalla tilaisuus - meidän on oltava luovempia. Vähän aikaa sitten kuulin vastaavan ajatuksen latvialaiselta ohjaajalta Ginta Zilbaložilta, jonka elokuva "Straume" parhaillaan kiertää elokuvafestivaaleja ympäri maailmaa. Tapahtuu kaikenlaista eri genreissä. Kävin hiljattain latvialaisen Grupa Lupa - yhtyeen konsertissa. Se soittaa jazzrockia, fuusiota ihan huipputasolla. Musiikin suoratoistoalustoilla kuulee myös paljon hiphoppia. Erityisen iloinen olen Fiņķis ja Wiesulis - artistien puolesta. Carnival Youth, Instrumenti, Tautumeitas... Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Siis paljon hyvää musiikkia!

Ensi vuoden keväällä yhtyeeltä ilmestyy neljäs studioalbumi. Olen luonnollisesti kiinnostunut kuulemaan siitä vähän lisää. Onko jotain muutoksia tulossa vai pysyttekö samassa jo tutussa genressä?

Musiikillisesti tulemme pysymään ”samalla nuotilla”, joka on jo hieman tullut esille kolmessa uusimmassa kappaleessa, Aijā -kappaleesta alkaen. Työskentelemme saman tuottajan kanssa. Tämä levy tulee olemaan konseptuaalisempi kuin aikaisemmat, joten uskon, että siitä tulee erittäin mielenkiintoinen kannattajillemme. Täytyy sanoa, että tyylillisesti se tulee olemaan myös hyvin monipuolinen. Genren suhteen olemme menossa moneen eri suuntaan, mikä tuntuu jännittävältä.

Missä te haluaisitte nähdä itsenne viiden vuoden päästä?
Meillä on toki jotain konkreettisia ja vähemmän konkreettisia unelmia liittyen keikkapaikkoihin, musiikkikappaleisiin ja menestykseen. Mutta kaikesta eniten haluaisin, että tekisimme työtämme edelleen yhtä suurella intohimolla ja että meillä edelleen olisi hyvä olla yhdessä.

Mitä tiedätte suomalaisesta musiikkielämästä? Tunnetteko jotain suomalaisia muusikoita tai yhtyeitä?
Jos ihan rehellisesti sanon - aika vähän. Nykyään olemme aika lailla omissa maailmoissamme ja tiedämme aika vähän siitä, mitä tapahtuu lähellä. Mutta kokemuksen mukaan sanoisin, että tilanne voi myös muuttua tosi nopeasti. Esimerkiksi tänä vuonna esiinnyimme ensimmäistä kertaa Virossa. Kun menimme sinne, tunsin aika etäisesti kaksi, kolme artistia. Mutta maassa vieraillessa, juttelemalla ihmisten kanssa, herää kiinnostus muihinkin artisteihin. Nyt kuuntelen jo useita virolaisia yhtyeitä. Kotonani on jopa muutamia niiden artistien lp-levyjä.

Kiinnostaako teitä Helsingissä tai Suomessa jokin erityisesti? Haluaisitteko nähdä jotain nähtävyyksiä tai kenties maistaa jotakin?

Minusta me emme koskaan ole edes kunnolla käyneet Helsingissä. Kerran olin lentokentällä, ja siinä kaikki. Siksi haluaisin viettää sellaista kunnon turistipäivää. Helsinki on kaupunki, jonka olemme nähneet vain kuvissa. Olisi kiva ajaa maailmanpyörällä. Jos aika riittäisi, haluaisin vierailla nykytaiteen museossa. Ja kunnon kävely ympäri kaupunkia olisi mahtavaa.

Lokakuussa teillä on kaksi keikkaa Semifinal-klubilla Helsingissä. Mitä haluaisit sanoa kaikille niille, jotka tulevat kuuntelemaan teitä?

Tulemme viettämään yhdessä kaksi upeaa iltaa. Tulkaa konsertteihin sellaisena kuin olette, mekin tulemme olemaan siellä sellaisia ​​kuin me olemme. Ja toivottavasti me kaikki palaamme kotiin hyvällä energialla latautuneina.

---

Ei voi muuta kuin kiittää yhtyettä suurella sydämellä ja intohimolla tehdystä musiikista ja toivottaa unelmien täyttymistä. Toivottavasti voimme nauttia yhtyeen kauniista musiikista vielä pitkään!

Yhtye Sudden Lights pähkinäkuoressa:

• Neljä kaveria Andrejs Reinis Zitmanis (laulu, kitara, koskettimet, klarinetti), Kārlis Matīss Zitmanis (kitara, huuliharppu, taustalaulu), Mārtiņš Matīss Zemītis (lyömäsoittimet, taustalaulu), ja Kārlis Vārtiņš (basso, taustalaulu) perustivat yhtyeen vuonna 2012 opiskellessaan musiikkikoulussa Riiassa.
• Yhtye on julkaisut kolme studioalbumia: ”Priekšpilsētas” (2017), ”Vislabāk ir tur, kur manis nav” (2019) ja ”Miljars vasaru” (2022).
• Yhtye esiintyi tuhansien kuuntelijoiden edessä ensimmäistä kertaa vuonna 2018, kun se toimi lämmittelijänä latvialaisen "Prāta Vētra" -yhtyeen (kansanvälisesti tunnettu nimellä ”Brainstorm”) levyn “Par to zēnu, kas sit skārda bungas” kiertueella. Vuodesta 2022 alkaen yhtye on esiintynyt monilla Latvian musiikkifestivaaleilla sekä kaupunkijuhlissa eri puolella Latviaa. Yhtye on konsertoinut myös Virossa, Liettuassa, Puolassa, Saksassa ja Isossa-Britanniassa.
• Vuonna 2018 yhtye osallistui kappaleellaan ”Just Fine” latvialaiseen laulukilpailuun ”Supernova”, jonka voittaja saa mahdollisuuden edustaa Latviaa Euroviisuissa. Yhtye jäi tuolloin toiseksi. Vuonna 2023 yhtye osallistui kilpailuun uudestaan, ja voitti kappaleella ”Aijā” jolla se edusti Latviaa Euroviisuissa vuonna 2023.
• Vuonna 2020 yhdessä yhtyeen Astro'n'out kanssa tehty kappale ”Haosā” valittiin radiohitiksi Latvian musiikkigaalassa ”Zelta Mikrofons 2021”. Vuonna 2023 yhtye sijoittui toiseksi singlellä "Laternas" Latvian Radio 2:n laulukilpailussa ”Muzikālā Banka”, ja samana vuonna Latvian radio kutsui yhtyeen säveltämään tunnuskappaleen vuotuiseen hyväntekeväisyystapahtumaan “Dod pieci”. Tuloksena oli kappale “Adata un diegs” yhdessä räppäri Gustavon kanssa.
• Syyskuussa 2023 yhtye keräsi noin 3 500 ihmistä ensimmäiseen Riiassa järjestettyyn ulkoilmakonserttiinsa. Tapahtuma ikuistettiin myös konserttielokuvaksi.
• Vuoden 2024 syksyllä yhtye lähtee kiertueelle Baltian maihin, Iso-Britanniaan sekä Suomeen. Yhtyeellä on kaksi konserttia 3.10. ja 4.10. Helsingissä Semifinal-klubilla.
• Yhtye valmistelee neljättä studioalbumia, joka ilmestyy vuonna 2025.

Katso lisää yhtyeestä:

• Yhtyeen verkkosivu: https://www.suddenlights.lv/home/
• X - https://x.com/suddenlightslv?lang=en
• Facebook - https://www.facebook.com/suddenlights
• Instagram - https://www.instagram.com/suddenlights/?hl=en
• YouTube - https://www.youtube.com/@SuddenLights

Teksti: Ieva Repo
Kuva: Sudden Lights, kuvaaja Marts Augusts

Siitä oli jo jonkin aikaa, kun joku oli viimeksi pukenut minua. Nyt istuin kuitenkin nöyränä tyttönä, kun tomerat emännät pistivät minulle ylle niin mekkoa, vyötä kuin kirjailtuja rannekkeitakin. Hiuksetkin saatiin tungettua koristeelliseen päähineeseen, jolloin noin 95% Jennistä oli värikkäiden kankaiden peitossa. Sitten ei ollutkaan enää muuta tehtävänä kuin näyttää istua viehkosti ujoja katseita ympärilleen heitellen kuin kansanlaulujen vieno morsio.

Päädyin eläväksi kansallispukumallinukeksi kierrellessäni Kuurinmaalla. Oli jännittävää nähdä ja myös kokea ihan omissa nahoissaan, miten perinneasuja käytettiin kulttuurin esittelyyn: ne eivät olleet vitriinissä lasin takana eikä niiden käyttämiseksi vaadittu mitään muuta kuin kiinnostusta. Kulttuuriperintöä sai paitsi ihailla kaukaa, myös kokeilla käytössä.

Alsungassa pääsin pukuleikkien lisäksi kuulemaan tai oikeastaan kokemaan Suitu sievas -lauluyhtyeen (vapaasti suomentaen siis Suitiemäntien) esiintymisen. He ovat ehkä tunnetuin burdon-lauluperinteen edustaja, ja nimenomaan burdonit ovat suitien kulttuurin ydintä. Niitä lauletaan paljon esimerkiksi häissä sekä erilaisissa muissa juhlatilaisuuksissa, kuten tärkeiden vieraiden tullessa. Kiertelin tuolloin Kuurinmaalla kirjailijakiertueen järjestäjän roolissa, eli olin osa tärkeiden vieraiden seuruetta ja pääsin itsekin nauttimaan heille järjestetystä vastaanotosta.

Burdon-lauluperinne

Burdoneita laulavat yleensä nimenomaan vanhemmat naiset: sama ihmisryhmähän on kulttuurielämän tukipylväitä myös nykykulttuurissa niin Latviassa kuin Suomessakin. Kyseessä on aina ryhmätyö, sillä burdoneiden laulamiseen tarvitaan kaksi vahvaäänistä solistia sekä useita kuorolaisia. Laulun aloittaa saucēja, joka laulaa noin lauseen mittaisen säkeistön, jonka locītāja sitten toistaa matalammalta. Muut laulajat säestävät locītājaa laulamalla e- tai o-vokaalia. Tämä ääni muistuttaa siinä määrin kimalaisen hyrinää, että laulutyyli on saanut nimensä ranskan sanasta bourdon eli kimalainen. Tämän laulutyylin uskotaan olevan peräisin ajalta ennen kristinuskon leviämistä Latviaan.

Burdon-laulujen melodiat ovat varsin yksinkertaisia mutta sanat sitäkin nokkelampia. Usein niissä pilkataan ystävällismielisesti eli siis nykytermeillä roustataan laulun kohdetta. Ehkäpä ikä tuo tarkkanäköisyyttä ja verbaalisia taitoja sanoitustyötä varten. Harva myöskään kehtaa loukkaantua mummokuorolle roustatuksi tulemisesta! Laulun viestiä voidaan elävöittää myös erilaisilla eleillä. Oli ehkä jopa armollista, että ensimmäisellä Alsungan-vierailullani oma latvian taitoni oli vielä melko yksinkertaisella tasolla.

Kirjoitetun sanan mahdollisuudet kuvata burdoneita ovat melko rajalliset. Parhaan käsityksen niistä saa tietysti hankkiutumalla katsomaan esimerkiksi Suitu sievas -yhtyeen tai muiden laulajien esityksiä. Ensiavuksi käyvät toki myös videot, joita netistä löytyykin jonkin verran. Suitit ovat ylpeitä omasta kulttuuriperinnöstään ja kertovat siitä mielellään myös muille. Se onkin herättänyt sen verran kansainvälistä kiinnostusta ja arvostusta, että on päässyt UNESCO.n aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Alla olevalla videolla voi muun kiinnostavan lisäksi kuulla myös burdoneita.

Keitä suitit ovat?

Mikä suitit sitten erottaa muista latvialaisista? Kulttuurin ytimenä voi pitää ympäröivästä yhteisöstä poikkeavaa uskontoa, sillä suitit ovat muista latvialaisista poiketen perinteisesti katolisia. Katolilaisuuden taustalla on paikallisen kreivi Johan Ulrich von Schwerinin vuonna 1623 puolalaisen hovinaisen Barbara Konarskan kanssa solmima naimakauppa. Avioliiton ehtona oli kreivin kääntyminen katoliseen uskoon, ja jesuiittojen sekä tehokkaiden taloudellisten kannustinten avulla kreivi sai käännytettyä alamaisensakin. Naapuriaatelisten maiden asukkaiden aktiivinen käännytystyö alkoi kuitenkin käydä protestanttinaapureiden hermoille. Kreivi von Schwerin kuoli vuonna 1637 myrkytyksen uhrina.

Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut enää paikallisten uskontoon. Vaikka hallitsijat ovat vaihtuneet, alueen asukkaat ovat pysyneet katolilaisina. Kun ympäröivien seutujen asukkaat ovat olleet luterilaisia, uskonnolliset eroavaisuudet ovat edistäneet suitien eristäytymistä omiensa piiriin ja myös esikristilliseltä ajalta olevien perinteiden kuten burdonien säilymistä. Maantieteellisessä mielessä suitit eivät asu saarella, mutta kulttuurisessa mielessä suitien maata voi pitää omaleimaisena saarekkeena. Esimerkiksi avioitumista muiden latvialaisten kanssa on katsottu kieroon. Muilla latvialaisilla taas lienee ollut omat käsityksensä suiteista. Niistä kertoo esimerkiksi Vizma Belševican 1940-luvulle sijoittuvassa Bille ja sota -romaanissa Billen täti, joka nähdessään siskonsa kirkasvärisessä, kirjavassa mekossa tokaisee hänelle ”Varsinainen suiti!”

Eristäytyminen on myös säilyttänyt kulttuuria. Alsunga ja lähialueet olivat 1900-luvun alussa viimeisiä paikkoja, missä kansallispukuja on käytetty jokapäiväisenä vaatetuksena ja koklea (siis latvialaista, kannelta muistuttavaa soitinta) ja säkkipilliä soitettu arjessa ja juhlassa tavallisina soittimina, ei niinkään kansanperinteen erikoisuuksina. Vaikka enää nämä eivät kuulu alueen arkielämään, perinteet elävät juhlissa ja muissa tärkeissä tilanteissa ja niitä esitellään mielellään muillekin. Kaikkien kulttuurituristien ei tarvitse välttämättä pukeutua mekkoon, mutta sekin mahdollisuus on onneksi olemassa!

Suiteista voit lukea lisää englanniksi tästä linkistä, joka vie Latvian kansalliskirjaston ylläpitämälle, merkittäviä latvialaisia kulttuuri-ilmiöitä esittelevälle Kultūras kanons -nettisivulle.

Teksti: Jenni Kallionsivu
Kuvat: Kirjoittajan kotialbumi

HUOM! Tutustu suiteihin paikan päällä Rozentāls-seuran ja Tampere-Tartto-seuran yhteisellä jäsenmatkalla Kuurinmaalle elokuussa 2024! Lue lisää tästä linkistä.

Jos haluat lukea lisää Latvia-juttuja samalta kirjoittajalta, tutustu kirjaan Firma maksaa - Löytöretki Latviaan tässä linkissä.

Pekka Gronowin vuosina 2017-18 kirjoittama, latvialaista musiikkia, tarkemmin sanottuna rockia, iskelmää ja välillä jopa countrya tarkasteleva blogi on laajin suomenkielinen esitys aiheesta. Kirjoituksissa tutkitaan 1900-luvun loppua, jolloin musiikilla oli merkittävä osa Latvian uudelleenitsenäistymisessä. Jokainen aika näyttää ja kuulostaa omanlaiseltaan: Latviassa isänmaallisia lauluja tarvittiin 1980-luvulla, joten oman maan kauneudesta ja vapauden kaipuusta laulettiin sähkökitaroiden säestyksellä tukka pörröllä ja olkatoppaukset tanassa.

Musiikkia on aina tarvittu ilmaisemaan myös yksityiselämään liittyviä tunteita. Ihminen kohtaa toisen, mutta syystä tai toisesta yhteen ei voida jäädä. Elämäniloisilla latvialaisilla on tähänkin ratkaisu, joka löytyy sarjan aloitustekstistä Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa. Niin tämä kuin muitakin ikivihreitä kappaleita ja musiikin ilmiöitä käydään kirjoituksissa läpi eri esimerkkien kautta. Blogissa kun ollaan, esimerkit ovat videoita, joita voi katsella ja kuunnella.

Kaikki kirjoitukset löytyvät alla olevasta listasta. Jokainen niistä on käyty läpi, linkkien toimivuus on tarkastettu ja netistä poistuneet musiikkiesimerkit on mahdollisuuksien mukaan korvattu uusilla. Alkuperäisistä poikkeavat videolinkit on merkitty tekstiin.

Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa Tutkimusmatka latvialaiseen musiikkiin aloitetaan hilpeissä tunnelmissa.

Melkein miljoona ruusua Raimonds Paulsilta Maestron valtavat tuotanto elää edelleen yhä uusina versioina.

Latvialaiset cowboyt Bauskan linnassa Latvialainen kantri soi radiossa ja myyntiluvutkin ovat huimia, vaikka julkisesti sen ystäviksi tunnustautuvia latvialaisia on Gronowin mukaan yhtä vaikea löytää kuin Kari Tapion faneja Punavuoresta.

Zodiaks, Neuvostoliiton suosituin rock-yhtye Myytiinkö latvialaisten musiikinopiskelijoiden levyä todella 20 miljoonaa kappaletta?

Vielä kerran Raimonds Pauls Latvian musiikin suurmies on tunnettu myös maan rajojen ulkopuolella.

Imants Kalniņšin maailma Juttusarjan ensimmäinen, mutta ei suinkaan ainoaksi jäävä, kosketus Imants Kalniņšin tuotantoon.

Imants Kalniņš, toisinajatteleva sinfonikko Nyt tehdään mitä otsikko lupaa: tutustutaan Imants Kalniņšiin sinfonioiden ja oratorioiden säveltäjänä.

Kun rock oli vielä nuori Latviassakin Tässä jutussa sukelletaan 1960-luvulle asti latvialaisen rockin alkujuurien perässä.

Latvia on kaunein, kuitenkin Syksyllä 1981 radion laulukilpailuissa kiehui. Hävitettiinkö siellä todellakin säkkikaupalla äänestyslippuja ja mikä kappale aiheutti moisen reaktion?

Yksi kieli, yksi mieli Äidinkielellä kaikki on makeampaa, lauloi Līvi-yhtye. Kappaleen sanoma oli sen verran merkittävä, että se ansaitsee oman kirjoituksensa tähän sarjaan.

Vapaus isänmaalle Vuoden 1988 Mikrofons-kilpailusta löytyy paljon kuunneltavaa, katsottavaa ja mietittävää.

Jaak Joala, Raimonds Pauls ja Molotov-Ribbentrop-sopimus Niin, mikä ihme on inspiroinut tällaisen otsikon?

Maailman paras tyttöbändi? Tyttöbändit eivät ole latvialaisen musiikin historiassa mikään valtava ilmiö. Pari Gronowin löytämää esimerkkiä ovatkin sitten sitäkin mainiompia.

Latgallialaisen rockin lyhyt historia Nyt tulee tiukkaa asiaa Latgallian historiasta, muutenkin kuin rockin kannalta. Mukana toki myös monipuolinen musiikkikattaus!

Hyvää Karhunkaatajan päivää Säveltäjä Zigmars Liepiņš on tehnyt Latvian kansalliseepoksen Lāčplēsiksen eli Karhunkaatajan pohjalta suositun rock-oopperan, jonka libreton on tehnyt myös Suomessa tunnettu kirjailija Māra Zālīte. Jutussa tutustutaan myös Liepiņšin muuhun tuotantoon.

Kurtisaanin nuotio Gronow käsittelee erästä Latvian tunnetuimmista iskelmistä, Kurtizāņu ugunskurs, erilaisten kappaleesta tehtyjen versioiden kautta.

Latvian laulavat perheet Moniin eri musiikkikulttuureihin kuuluva laulavien perheiden traditio on Latviassa voimissaan.

Tenavatähtien vuoro Nyt on söpöä! Tulevaisuuden toivot esittävät klassikoita: erikoisbonuksena kielenopiskelijoille lasten esitysten alalaidassa kulkevat laulun latviankieliset sanat.

Reunamerkintöjä Liivinmaan kronikkaan Nämä reunamerkinnät käsittelevät kirjailija Vizma Belševican ja hänen poikansa Klāvs Elsbergsin sanoittamaa musiikkia. Belševican tuotannosta kiinnostuneet voivat lukea suomeksi Mirja Hovilan suomentaman Bille-trilogian (Paperiporo, 2019-21).

Latvialainen paarma Kirjoituksessa tutustutaan ruotsinlatvialaiseen rocksceneen ja varsinkin runoilijana tunnetuksi tulleeseen Juris Kronbergsiin.

Linkit kokosi Jenni Kallionsivu
Artikkelikuva Artis Kančs, Unsplash

Yhä kiristyvä koronteeni (korona+karanteeni=koronteeni) on muiden kriisien tapaan sekä mahdollisuus että uhka. Uhkapuolesta huolehtinevat muut mediat, joten tässä keskitytään mahdollisuuksiin. Meillä on nyt nimittäin tavanomaista enemmän aikaa ja tarvetta käyttää erilaisia koronteenin takia tai muutenkin tarjolla olevia resursseja. Katsottavaa, kuunneltavaa ja luettavaa nimittäin riittää. Tässä pieni kooste tällä hetkellä saatavilla olevista latviankielisistä resursseista.

Elokuvia, ohjelmia, dokumentteja

Ohjaaja Kristīne Želven dokufiktio Mērijas ceļojums (Mērijan matka) ilmaiseksi: https://vimeo.com/275066444

Kokeellinen elokuvaohjaaja Ieva Balode tarjoaa elokuviaan ilmaiseksi: https://vimeo.com/user1393637?fbclid=IwAR3B8eL7_SGOr4iOu7fGZAy5ZhJzv9VWCv2vd0vSGGi0s1VBkmIw1Pkxrbc

Elokuvayhtiö Deep Sea Studios tarjoaa 3 elokuvaa ilmaiseksi: https://vimeo.com/deepseastudioslv

Latvian yleisradioyhtiö Latvijas sabiedriskie mediji (LSM) tarjoaa ohjelman nimeltä Literatūre (kirjallisuuskiertomatka), jossa latvialaisten klassikkokirjailijoiden jalanjälkiä tutkivat nyky-Latvian kirjailijat, muun muassa Suomessakin viime vuonna vieraillut Viisi sormea- kirjan tekijä Māra Zālīte. https://replay.lsm.lv/lv/raidijums/210/literature

Teatteria

Dailes teatterin näytelmäarkisto Satori-lehden saatesanoin: https://satori.lv/article/dailes-teatris-atver-izrazu-arhivu-interneta

Suomalaisillekin katsojille tutun Jaunais Rīgas Teātris -teatterin näyttelijät lukevat lempikirjojaan Vimeossa: https://vimeo.com/jaunaisrigasteatris/videos

Mukana mm Latvian tunnetuimpiin näyttelijöihin kuuluva Andris Keišs, joka lukee Rainisin Ave sol -runokokoelmaa kotikyläni maisemissa: https://vimeo.com/399596970?fbclid=IwAR2a4p8hxog324kSW34HhnhdOWZ8KxrTu6iX1l6mRJss1nnXmFvgcpbPRcQ

Latvialaisesta runoudesta ja Rainisista innostuneet voivat tutustua Rainisin tuotantoon myös suomeksi Rozentals-seuran Rainis. Se pysyy, joka muuttuu -kirjan avulla. Kirjaa saa seuran nettikaupasta (tässä linkki kauppaan), joka toimii myös poikkeustilan aikana. 

Latvian kansallisteatteri Latvijas nacionālais teātris tarjoaa mahdollisuutta aina keskiviikkoisin äänestää yhtä kahdesta näytelmävaihtoehdoista, joista suosituin näkyy Kansallisteatterin Youtube-tilillä perjantai klo 19 - sunnuntai-iltaan asti. Äänestämään pääsee teatterin some-sivuilla (esimerkiksi, Facebookissa https://www.facebook.com/teatris/), näytelmät näkyvät: https://www.youtube.com/user/Nacionalaisteatris

Musiikkia

 Harvat historialliset henkilöt jakavat suomalaisia ja latvialaisia. Kenraali Pavel Bermondt-Avalon on yksi sellainen. Latviassa Bermondtin joukot taistelivat itsenäistä valtiota puolustavia latvialaisia joukkoja vastaan. Runoilija Māra Zālīten ja säveltäjä Jānis Lūsēnsin runoelma Bermontiādei 100. Kā ābeļzieds ir brīvība (Bermondtiadi 100. Vapaus on kuin omenankukka) kertoo historiasta musiikki- ja runokielellä: https://replay.lsm.lv/lv/ieraksts/ltv/173430/bermontiadei-100-muzikala-poema-ka-abeldarzs-ir-briviba?fbclid=IwAR2aXCdOHTDuExBxhWHAbpW-PcAbEyfYSGSgS8K0CLChkz-mIcpMj41BV_I

Latvian kansallisooppera ja -baletti tarjoaa monen muun oopperatalon tavoin ilmaiseksi useita teoksia:

Imants Kalniņšin ooppera Spēlēju, dancoju (Soitin, tanssin): https://operavision.eu/en/library/performances/operas/i-played-i-danced-latvian-national-opera-and-ballet#

Puccinin La Rondine: https://operavision.eu/en/library/performances/flashback/la-rondine-latvian-national-opera

Wagnerin Lentävä hollantilainen: https://operavision.eu/en/library/performances/flashback/flying-dutchman-latvian-national-opera-and-ballet

Latvian kansallisoopperan 100-vuotisjuhlakonsertti Latvijas operai 100: https://operavision.eu/en/library/performances/flashback/anniversary-gala-latvian-national-opera-and-ballet

Paljon mielenkiintoista kuunneltavaa tarjoaa myös Latvian radio. Uldis Rudaks esittää 100 kaikkien aikojen latvialaista levyä ohjelmassaan Zibens pa dibenu: https://naba.lsm.lv/lv/naba/raidjumi/zibens-pa-dibenu/

Sanomalehtien lisäksi lukemaan pääsee myös kuukausilehtiä. Suurin osa lehdistä tarjoaa edullisia nettilehtiä. Sen lisäksi esimerkiksi lehtitalo Žurnāls Santa tarjoaa mahdollisuuden tutustua monenlaisiin lehtiin myös ilmaiseksi: https://www.manizurnali.lv/lasi-par-brivu.

Podcasteja

Kulttuurin ja itsenäisen ajattelun nettilehti Satori tarjoaa toimittaja Ivars Ījabsin ja Vents Zvaigznen keskusteluja latvialaisten tieteentekijöiden kanssa. Ohjelman Sargiet galvas! (Varokaa päätä!) aiheina muun muuassa aurinkotuulet, tulevaisuuden ruokaa ja konekääntäminen: https://satorilv.podbean.com/category/sargiet-galvas/

Vuodesta 2014 kirjallisuuteen ja filosofiaan keskittyneen Punctum-lehden Pandemiapäiväkirja seuraa ja analysoi koronteeniajan tapahtumia : http://www.punctummagazine.lv/2020/03/24/pandemijas-dienasgramata-santa-remere-arkartas-detokss/

 Museoita

50 virtuaalimuseota Latviassa ja maailmalla: https://bibliotekaberniem.rcb.lv/2017/04/50-virtualie-muzeji-kolekcijas-izstades-un-ekskursijas-latvija-un-pasaule/?fbclid=IwAR2C2kDq8kf8pBAfbPF-WNDusMJIS55XeNK6iL5rsMrx3qyFvJBc9u-uVxw

Seminaareja

Poikkeuksena muuten latviankielisestä materiaalista otan mukaan myös kansainvälisen Gulag ja Suomi-seminaarin Neuvostoliiton poliittisten vainojen historiasta ja vankileirien saaristossa vuosina 1929-1953 surmatuista suomalaisista. Seminaarissa näistä aiheista puhuvat tutkijoiden ohella omaiset, toimittajat (mm Jukka Rislakki) ja tietokirjailijat.  29.1.2020 Helsingissä keskuskirjasto Oodin Kino Reginassa järjestetyn seminaarin pystyy katsomaan kokonaisuudessaan osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=1OxdgOT_5Ek&fbclid=IwAR2L5TqfeM5LWt95ls0ReZoXgpOmjH8W5I5mMrQv_bU0PmSxnxCeQPclWEw

Myös monet kirjastot laajentavat toimintaansa tarjoamalla monenlaisia resursseja meidän kaikkien käyttöön. 14. huhtikuuta 2020 saakka pääsee käsiksi esimerkiksi Latvian kansallisen digikirjasto LNDB:n lehtikokoelmiin osoitteessa http://www.periodika.lv/ Kokoelmassa on yli 1400 lehden digiversiot vuodelta 1748 nykypäivään, esimerkiksi Ceļojums uz Somiju (Suomen-matka): https://periodika.lndb.lv/periodika2-viewer/view/index-dev.html?lang=fr#panel:pp|issue:/p_001_aizk1934n03|page:1|issueType:P

Perheeni pitkäaikainen suosikki lapsille on http://www.pasakas.net/jaunumi/, jossa ilmaiseksi pääsee katsomaan piirrettyjä ja animoituja elokuvia, kuuntelemaan latvialaisia satuja, taruja ja kertomuksia.

Koronteenin jälkeen puhumme kaikki latviaa, eikö vain?
Pēc korontīnas visi runāsim latviski, vai ne?

Teksti: Gunta Paavola
Kuva: Kristaps Grundsteins, Unsplash

Kaikki alkoi näystä, jossa laulajat laulavat puiden latvoista. Nyt tuo latvialaisen säveltäjä Anna Ķirsen saama idea on muotoutumassa Puuoopperaksi Hyrynsalmella, Mustarinda-seuran Metsänäyttämöllä.

Säveltäjä näki näkynsä valmistellessaan vuoden 2016 latvialaisille Sans souci- festivaaleille tulevaa työtään. Tuolloin valmistui Puuoopperan ensimmäinen osa, joka kiinnitti suomalaisten festivaalikävijöitten huomion. Tästä alkoi yhteistyö, joka huipentuu elokuussa hyrynsalmelaisella metsänäyttämöllä esitettävään Puuoopperaan.

Ķirsen mukaan metsä voi elää ilman ihmistä, mutta ihminen ei voi elää ilman metsää. Työllään hän haluaakin nostaa esiin metsien ja luonnon elävien prosessien merkitystä. Metsä ei pysy aina samanlaisena; se ei ole puupelto, vaan monimutkainen elävä kokonaisuus. Puut elävät eri ajassa kuin me ihmiset: puut voivat elää tuhansia vuosia ja ne sekä muut metsän elävät olennot kommunikoivat keskenään tavoilla, joista emme ehkä vielä tiedä kaikkea.

Varsinaisiin kulttuurieroihin oopperaa valmisteltaessa ei säveltäjän mukaan ole törmätty. Suomalaisilla ja latvialaisilla on Ķirsen mukaan samanlainen luontosuhde ja metsän tuntu. Hän nostaa esiin myös juhannuksen, joka on molemmille kansoille tärkeä juhla, mikä osaltaan kertoo luonnon ja vuodenkierron merkityksestä. "Kun tulin ensimmäistä kertaa paikkaan, jossa ooppera Suomessa esitetään, ihoni nousi kananlihalle. Tunsin, että kohtalo toi minut tänne", kertoo Ķirse.

Suurin osa Puuoopperan työryhmästä tulee Latviasta. Libretosta vastaa Andris Kalnozols, joka on saanut inspiraatiota Peter Wohllebenin kirjasta Puiden salainen elämä. Ohjaajana toimii Matīss Budovskis. Arkkitehti Austris Mailitis suunnittelee näyttämön, jonka rakenteet kompostoituvat viidessä vuodessa, ja lavasteista vastaa Andris Eglītis. Ruotsalainen Anna Petrini soittaa paetzold-huilua, erittäin harvinaista soitinta, jolla on vain muutama ammattimainen soittaja koko maailmassa.

Orkesteri ja Latvian radiokuoron jäsenistä koostuva laulajaryhmä harjoittelevat parhaillaan Riiassa. Radiokuorolaisilla on osaamista monenlaiseen äänen tuottamiseen, mikä kuuluu myös Puuoopperassa. Suomalaista osaamista hankkeeseen tuovat paikalliset tuottajat, ja  yhteistyö kainuulaisten kanssa on säveltäjän mukaan sujunut erinomaisesti.

Rozentāls-seuran tuen Ķirse kertoo olevan erittäin tärkeä koko taiteelliselle työryhmälle. Seuralle on tärkeää tukea suomalais-latvialaista kulttuurialan yhteistyötä. On myös hienoa, että korkeatasoista latvialaista kulttuuria voi Suomessa nauttia myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Päärahoituksen hanke on saanut Koneen säätiöltä ja EU-hankkeesta, lisäksi mukana on useita eri yhteistyökumppaneita. 

Jenni Kallionsivu
Kuvat: Ivars Burtnieks

Puuoopera esitetään Hyrynsalmella 17. ja 18.8. Esityksiin on vapaa pääsy, mutta paikkoja on rajoitettu määrä ja ilmaiset liput tulee varata ennakkoon. Samalla voi halutessaan varata myös paikan linja-autokuljetukseen Oulusta, Kajaanista, Kuhmosta tai Hyrynsalmelta. Kajaanin kuljetus on ajoitettu siten, että Helsingin suunnalta junalla tulijat ehtivät kyytiin. Lue lisää ja varaa liput Metsänäyttämön sivuilta.

Pakolaisilla on ollut suuri merkitys Baltian historiassa. Viron edellinen presidentti Toomas Hendrik Ilves oli syntynyt Tukholmassa. Latvian presidentti Vaira Vīķe-Freiberga oli kasvanut Kanadassa. Myös monilla kulttuurielämän aloilla ulkobaltialaiset ovat näytelleet merkittävää roolia – ei vähiten popmusiikissa.

Tukholman vanhassakaupungissa oli kuusikymmenluvulla pieni kellariklubi, jossa toimi latvialainen nuorisojärjestö. Suurin osa klubin jäsenistä oli syntynyt Ruotsissa, mutta heidän vanhempansa olivat pakolaisia, jotka olivat päätyneet Ruotsiin toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Monet olivat tulleet pienillä veneillä yli Itämeren. Per Olov Enquist on kuvannut yhtä vaihetta tässä aallosta kuuluisassa kirjassaan Legionärerna.

Kuusikymmenluku oli beat-musiikin kulta-aikaa. Ruotsissa toimi yli 600 popbändiä, suurin osa amatööripohjalta. Tietysti latvialaisen nuorisoklubinkin piti saada oma bändi. Sen perustajajäsenet olivat Jānis Zālītis, Pāvils Johansons ja Juris Kronbergs. (Otsikkokuvassa Janis on keskellä, Juris vasemmalla ja Pāvils oikealla. Välillä bändi esiintyi ruotsinkieliselle yleisölle nimillä The Dawn tai Ladykillers, mutta pian nimeksi vakiintui Dundurs – Paarma. Aluksi bändi soitti aikakauden englanninkielisiä popkappaleita, mutta pian he huomasivat että tarvetta oli myös latviankielisille popille. Latviassa sävellettiin siihen aikaan jo aikaan paljon uusia iskelmiä. Raimonds Paulsin nousu oli alkanut, mutta rock oli Neuvosto-Latvian johtajille turmeluksen merkki (olin kirjoittamassa ”punainen vaate”, mutta se ei ihan sovi….). Niinpä poikien oli pakko tehdä omia kappaleita tai kääntää englanninkielisiä hittejä latviaksi. Jälkimaailmalle on säilynyt mm äänite, jossa he esittävät Ohio Express-yhtyeen kappaleen Yummy yummy latviaksi…. Pian seurasi myös latviaksi tulkittua Chuck Berrya ja Bob Dylania, esimerkiksi It’s all over now baby blue (Viss tagad zudis, baby blue), josta on aivan kunnioitettava äänite. Tämä esitys ei olisi ollut häpeäksi aikakauden suomalaisille bändeillekään.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=ufum8R7SSNE[/embed]

Dundursin laulutuotantoa edisti se, että Pāvilsin äiti Veronika Strēlerte oli ollut merkittävä runoilija itsenäisessä Latviassa, ja yhtye esitti myös hänen tekstejään.  Sekä Pāvils että Juris kehittyivät molemmat merkittäviksi runoilijoiksi, eivätkä he olleet aivan huonoja muusikoitakaan. Ruotsissa toimivalla latviankielisellä bändillä oli ymmärrettävästi rajattu yleisö, mutta avuksi tuli levy-yhtiö Latvian Music, joka tuotti ja markkinoi levyjä latvialaisille emigranteille ympäri maailmaa. Dundurs teki yhtiölle neljä levyä, jotka ovat nykyisin keräilyharvinaisuuksia. Osa kappaleista on kuultavissa internetissä, hyvänä esimerkkinä Sininen karuselli (Zilais karuselis). [Kappale ei ole enää kuunneltavissa netissä. Toim. huom.]

Juris Kronbergsin ensimmäinen runokokoelman Pazemes dzeja ilmestyi Tukholmassa vuonna 1970 latvialaisen emigranttikustantamon toimesta. Sen jälkeen hän on julkaissut useita omia kokoelmia ja kääntänyt ruotsiksi neuvostolatvialaista kirjallisuutta, mm Imants Ziedonisin runoja sekä Vizma Belševican runoja ja romaaneja. Suomeksi on valitettavasti julkaistu vain vähän latvialaista kirjallisuutta, mutta siihen voi helposti tutustua Kronbergsin kuluisten ruotsinnosten kautta.

Vuonna 1975 Kronbergs hän oli vielä mukana toisessa ruotsinlatvialaisessa bändissä nimeltä Prusaku ansamblis. Yhtyeen ainoalla levyllä Dvēsele uz grīdas on useita hänen tekstejään.

Neuvostoliiton suhtautuminen emigrantteihin oli ongelmallinen. Emigranttien kautta pyrittiin levittämään maailmalle tietoa järjestelmän ansioista, siksi suhteita ei voitu kokonaan katkaista, mutta väistämättä heidän kauttaan kulki myös ei-toivottua tietoa vanhaan maahan jääneille sukulaisille. Juris Kronbergs sai aikanaan porttikiellon Latviaan pidettyään liian läheistä yhteyttä nuoriin latvialaisiin runoilijoihin. Jollakin tavalla informaatio kuitenkin kulki, ja niinpä rock-yhtye Pērkons sävelsi 1980-luvulla Kronbergsin runon Kamēr es tevi mīlēju (Niin kauan kun sinua rakastin). Kappaleesta on loistava video YouTubessa; loppupuolella Ieva Akuratere tekee lyhyen vierailun tyttönä, joka ei vastaakaan runoilijan rakkauteen. Nykyisin monet Latviassa pitävät Kronbergsiä yhtenä merkittävimmistä elossa olevista latviankielisistä runoilijoista. [Toim.huom. Kronbergs menehtyi heinäkuussa 2020.]

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=Wtrtf26_Jic[/embed]

Ruotsin lisäksi ulkolatvialaisia bändejä on ollut ainakin Yhdysvalloissa, Australiassa, Kanadassa ja Saksassa, jossa oli myös Länsi-Euroopan ainoa latviankielinen lukio. Näistä bändeistä tehtiin vuonna 2012 Yhdysvaltain latvialaisilla laulujuhlilla video, jossa vierailee myös Juris Kronbergs. Videossa on myös englanninkielinen teksti.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=1H4LR6nqYhY[/embed]

Teksti: Pekka Gronow
Toimittanut: Jenni Kallionsivu