Rento mutta faktoista kiinni pitävä matkakirja on jaettu 14 lukuun, jotka käsittelevät monipuolisesti eri aiheita ruuasta luonnon ja sukupuoliroolien kautta Riian kadunnimien alkuperään. Sotahistoriallekin on omistettu oma lukunsa, koska kokemus on osoittanut kirjoittajalle, että muuten tulee sanomista. Liiviläisistä Jenni Kallionsivu tuli kirjoittaneeksi peräti kaksi lukua, koska niin kiinnostava aihe ei mahtunut pienempään tilaan.
Nykyisten latvialaisten ja suomalaisten esivanhemmat ovat kaikesta päätellen käyneet keskenään kauppaa jo tuhansia vuosia. Tästä todistaa myös suomen ja latvian kielten yhteinen lause ”firma maksaa” eli latvialaisittain kirjoitettuna ”firma maksā”. Yhteisestä sanastosta voisi päätellä, että työasioiden lisäksi on käyty saunassa (pirts) ja juotu olutta (alus). Samoissa tunnelmissa jatketaan edelleen, jos tähän kirjaan on uskominen (ja onhan siihen
Kirpakan kepeä kirja yhdistelee historiaa, kansatiedettä ja kirjoittajan omia kokemuksia persoonallisella ja mukaansatempaavalla tavalla. Ikään kuin puolisalaa se onnistuu kertomaan jotain uutta Latviasta niin ensimmäistä matkaansa suunnittelevalle kuin kokeneelle matkailijallekin. Rentoihin matkatunnelmiin vie myös Linda Prauliņan piirroskuvitus.
Kirjan kirjoittaja Jenni Kallionsivu kävi Latviassa ensimmäistä kertaa vuonna 2001. Tuolloin hän ihmetteli erikoista tuttuuden ja vierauden sekaista tunnetta, jonka maa hänessä aiheutti. Tunteelle löytyi selitys yhteisistä tavoista ja sanastosta. Samalla on paljastunut kasapäittäin uusia kysymyksiä kielen lisäksi myös kuuluisista kivistä, lehmien nimeämisperinteistä ja liikennekulttuurista. Tutustumalla Latviaan ja latviaan tulee kurkistaneeksi myös suomalaisten menneisyyteen: siihen, mikä meitä yhdistää ja erottaa.
Jennin käytännönläheisiin vinkkeihin Latvian-matkalle pääset tutustumaan tässä artikkelissa.
Ei kommentteja