Ajatus taiteilijakylästä sai Krista Anna Belševican hakemaan paikka Rozentāls-seuran residenssissä Fiskarsissa. Eri alojen taiteilijoiden asuttamaa kylää voisi hänen mielestään verrata yliopistoon, jossa ideat voivat versoa myös tieteenalojen välissä. Tällaista prosessia hän kuvaa parhaillaan jopa maagiseksi uuden tiedon luomiseksi. Ja kun löytää jotain uutta ja hienoa, vaikkapa tutkien tai kirjoittaen, siitä haluaa myös kertoa muille.
Ei ihme, että juuri yliopisto nousi Krista Annan mieleen, sillä hän työskentelee parhaillaan Greifswaldin yliopistossa Saksassa ja tekee samalla väitöskirjaansa. Hän on julkaissut aiemmin sekä runokokoelman että novelleja, mutta nyt työn alla proosateos. Hänen runojaan on käännetty muun muassa englanniksi, viroksi, venäjäksi sekä suomeksi. Vuonna 2020 ilmestyneessä, Annika Sunan kääntämässä Jos unohdat oman nimesi -kokoelmassa on runoja viideltätoista latvialaiselta runoilijalta.
”Elben kokonaisarvosana google reviewsissä on neljä ja puoli
tähteä
samoin kuin Daugavankin”
alkaa eräs kokoelmaan valituista Krista Annan runoista: suomennos on tässäkin Annika Sunan käsialaa. Haastattelussa Krista Anna kertookin haluavansa tehdä runoutta paikoista. Ehkäpä myös tausta kulttuuriantropologina näkyy vahvasti suomennetuissa runoissa. Voit tutustua kirjaan tässä linkissä.
Ajaltaan Fiskarsissa Krista Annan odottaa muiden kirjailijoiden ja muidenkin alojen luovien tekijöiden tapaamista. Hänen mukaansa latvialaisten suhde nimenomaan Pohjoismaihin on vahvempi kuin monien muiden maiden kanssa, mikä johtuu muun muassa samantapaisesta mentaliteetista. Aiemmilta Suomen-matkoilta mieleen ovat jääneet esimerkiksi museot ja se, miten kokeellista suomalainen taide on. Krista Anna pitääkin Suomea luovana maana, ehkä jopa jonkinlaisena sparraajana, josta voi hakea innoitusta ja motivaatiota.
”On olemassa monia tapoja olla yhteydessä maailman kanssa, ja minulle kirjoittaminen on se oma tapa”, kertoo Krista Anna. Vaikka kirjoittamista voidaankin pitää yksin tehtävänä toimintana, vaikuttaa se olevan Krista Annalle varsin yhteisöllistä. Puheessa vilahtelevat usein muut latvialaiset kirjailijat (myös hänen kuvansa on ottanut runoilijakollega, Inga Pizāne, jota Krista Anna kehuu vuolaasti. Kuva on sarjasta nimeltä ”ir laiks tev piezvanīt”).
Yhtesöllisyys nousee esiin myös Kiiltomato-sivustolla julkaistussa Jos unohdat oman nimesi -teoksen arvostelussa. Tavallisesta käytännöstä poiketen kokoelma on valikoitu, koostettu ja jopa taitettu Latviassa eikä kohdemaassaan Suomessa. Yksityiskohdista huomaa, että kirjaa on tehty yhdessä: jopa sen kirjailijaesittelyt kommentoivat toisiaan. Omassaan Krista Anna kertoo haluavansa isona poliisiksi tai astronautiksi: lukijana täytyy kuitenkin toivoa, ettei hän näiden unelmien toteutuessakaan jätä kirjoittamista.
Krista Anna Belševica on Rozentāls-seuran seitsemäs residenssitaiteilija Fiskarsissa. Hänen työstään pääsee kuulemaan lisää seuran jäsenretkellä Fiskarsiin la 17.9.
Teksti ja artikkelikuva: Jenni Kallionsivu
Belševican kuva: Inga Pizāne
Ei kommentteja